Flatit - miehet mustissa

Hyvää 6-vuotispäivää Alfielle!

ja niin on autossakin kesän tullessa. Älä jätä koiraa yksin autoon.

Lähde: koulutustarvike.fi facebook sivut

Lämpöhalvauksen koira voi saada kesäkuumalla autossa, liikkuessaan paljon kuumalla ilmalla (esim työkoirat ja leikkivät koirat) sekä lyhytkuonoiset ja sydänvikaisiet koirat ihan arjessakin muita helpommin, kun koira ei saa tarvittavalla nopeudella jäähdytettyä elimistöään. Lämpöhalvaus voi tulla koiralle, kun sen ruumiinlämpö nousee 41-43 Celsius asteeseen, normaalin lämpötilan ollessa 38 astetta.

Lämpöhalvauksen oireena koira läähättää nopeasti ja on levoton, koira horjahtelee ja hoippuu liikkuessaan. Polkuanturat ovat usein märät koiran yrittäessä haihduttaa lämpöä. Koira voi myös alkaa oksennella ja ripuloida ja sen ikenet ovat kirkkaan punaiset. Koira voi myös menettää lopulta tajuntansa ja mennä shokkiin ja seurauksena voi olla lemmikin menehtyminen.
Lämpöhalvausoireista kärsivä koira on siirrettävä nopeasti viileämpään paikkaan ja mikäli mahdollista sitä tulee jäähdyttää viileällä (ei jääkylmällä) vedellä, esimerkiksi suihkulla, uimavedellä tai käärimällä märkiä pyyhkeitä koiran ympärille. Nopeimmiten lemmikki viilenee alueilta, joissa on vähämmän karvaa (mahanalus, tassut). Tarjoa koiralle myös juotavaa. Vakavat lämpöhalvaustapaukset on kuljetettava nopeasti eläinlääkäriin.
Lopeta jäähdyttäminen ajoissa, koska märkä turkki viilentää koiraa edelleen jäähdytyksen loputtuakin.
Muista, että ulkona koiran on kuumalla ilmalla päästävä varjoisaan paikkaan. Koiralla tulee olla myös vettä tarjolla. Koiran normaali veden tarve on 0,25-0,5dl/painokilo eli 10kg painava koira juo noin 5dl vettä vuorokaudessa. Koska koira haihduttaa läähättämällä voi kesällä tarve nousta joinain päivinä tätäkin suuremmaksi.
Kesähelteellä ulkoilu kannattaakin tehdä, mikäli mahdollista, vuorokauden viileimpinä aikoina. Huolehdi myös, että koiralla on mahdollisuus päästä varjoon ja että raikasta juomavettä on aina saatavilla.
Auto kuumenee kesällä nopeasti! Pienet ikkunoiden raolleen jättämiset eivät auta, koska autossa ilma ei kierrä. Taukopaikoilla koiraa ei kannata myöskään jättää valvomatta kiinni, jotta sitä ei kohdella huonosti tai varasteta. Avuksi on se, että joku seurueesta jää koiran kanssa ulos tai vaihtoehtoisesti koiralle hankitaan häkki, joka on lukittava tai autoverkko joka on lukittava niin, että koko takaluukun voi huoletta jättää auki. Muista kuitenkin, että auto tulee silti jättää varjoon ja koiralle juomavettä ja poissaoloajan tulee olla vain muutamia minuutteja.

Tänään tuli kaksi kutsumatonta vierasta kotilampeen. Mikäs siinä, saahan täällä kyläillä.

Vaikutti vain siltä, että alkoivat jäädä. 2 vuotta sitten tuossa lammessa oli emo poikasineen ja kun kodin etuovelta on lammelle ~20 metriä ja talossa 3 flattia, niin ei paras mahdollinen yhtälö. Tuolloin 2 v sitten kävin naapurista hakemassa kuorma-auton lokasuojia + putkia suojaamaan poikasia + emoa. Onneksi jossain vaiheessa emo sai siirrettyä itsensä + katraansa muualle.

.

Siksipä ajattelin tänään, että ei tarvitse tuon kaksikon turhan pitkään viipyä lammessa. Pääsin Minnien ulos, mutta ei niitä yksi koira hätkähdyttänyt. Vaati 3 koiraa ennen kuin kaksikko päätti poistua. Nyt toivotaan, että pysyvät poissa.

Jännittävä elokuvaversio poishäädöstä alempana.

.

.

Susitutkija David Mech kertoo artikkelissa susilaumojen käytöksestä. Tiedemaailma käyttää mielummin sopivampeja termejä kuten jalostusnaaras (breeding female) ja jalostusuros (breeding male). Voidaan  jopa käyttää äitisusi ja isäsusi sen sijaan, että käytettäisiin termiä “alfa”.

David seurasi 13 vuotta susia vuodesta 1986 lähtien Kanadassa. Hän huomasi, ettei varsinaista “alfa sutta” ollut, vaan enemmänkin “alfa pariskunta”, jotka muodostuivat susilauman isästä ja äidistä + heidän jälkeläisistään. Se muistutti vähäisesti ihmisten perherakennetta.

Susinaaraan tehtävä pääasiallisesti oli suojella ja huolehtia pennuista ja susiuroksen taasen metsästys ja ruuan hankkiminen. Molempien tavoite oli kasvattaa pennut kunnes ne olivat riittävän aikuistuneita lähteäkseen laumasta.

Kiima-aikaan lauma tunnisti alfa-pariskunnan oikeuden paritella. Välttääkseen riitoja tai ehkä luonnollisista vaistoista johtuen suurin osa aikuisista susista lähti laumasta kolmen ikäisinä muodostaakseen oman laumansa.

Tutkimuksessan David huomasi, että alfan rooli ei perustunut dominointiin kuten aikaisemmin oli luultu. Luonnossa kaikki sudet ovat potentiaalisia alfoja kun ovat saavuttavat täysi-ikäisyyden ja ovat kykeneviä “hankkimaan jalostusoikeuden”  ja luomaan oman laumansa.

David myös myöntää, että termi alfa on mm. tullut hänen 1970 perustuneen tutkimuksen tuloksena ja nyt saatuaan lisätietoja tämä ei enää pidä paikkaansa. 35 vuodessa (1970 jälkeen) on opittu paljon uutta susista ja niiden käytöksestä.

Artikkeli englanniksi siis täällä.

SAY kirjoittaa samasta aiheesta suomeksi: Koirien ja susien johtajuudesta.

Tuloksellisimman koulutuksen ja koiran oman hyvinvoinnin kannalta tärkeää on muistaa, että koiralla on päässään ne samat aivot myös silloin, kun sitä koulutetaan. Alistamisella ja oman ”pomouden” korostamisellakin saa aikaan jonkinlaisia koulutustuloksia, joskin niillä saa aikaan myös koiran hämmennystä ja stressiä, välillä myös käyttäytymisongelmia. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että ne laumahierarkiakäsitykset, joihin jotkut koirankouluttajat menetelmänsä nojaavat, ovat koiran aivoilla mahdottomia ymmärtää (ja lisäksi ne usein perustuvat virheellisiin tietoihin myös susien laumahierarkiasta).

…asia, jota ihmiset tekevät koirien kanssa ja jolla ei ole mitään vastinetta susien maailmassa, on tottelevaisuuskoulutus. Johtajasusi ei koskaan laita toista sutta tekemään jotain puolestaan sillä tavalla kuin me koulutamme koiria. Koiria voi ja pitää toki kouluttaa, mutta parhaiden koulutustulosten saavuttamiseksi ja myös koiran oman hyvinvoinnin takia on tärkeää ymmärtää, että a) koulutuksessa onnistuminen ei mitenkään liity dominanssiin tai ”pomon” roolin ottamiseen koiran silmissä; siltä osin kun tällaiset kouluttajat onnistuvat, se tapahtuu tästä asenteesta huolimatta eikä sen takia, b) koulutuksen onnistumista edistää jonkin verran suden johtajuutta muistuttava asenne eli turvallisena huolenpitäjänä ja kiinnostavien aloitteiden tekijänä toimiminen, ja c) ennen kaikkea koulutuksessa on kyse ehdollistumisesta, tottumisesta ja uusien mielleyhtymien luomisesta, jotka ovat erittäin tehokkaita käyttäytymisen muokkaajia mutta eivät liity mitenkään johtajuuteen.

Susien maailmassa johtajan aseman saa kahdella ominaisuudella: vanhemmuudella eli huolehtimisella sekä kiinnostavalta vaikuttavien aloitteiden teolla. Sama pätee koiriin.

Artikkeli luettavissa kokonaisuudessaa siis täältä.

Lukemisen arvoisia juttuja.

sitten syntyi toinen flattini Niki, Fernbrae Black Beauty.

Sen kunniaksi muutama kuva Nikin hakureissulta kesältä 1993. Eipä silloin heiluttu kameroilla kuten nykyisin. Paperikuvat, ei digikuvia

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Lenkkipolku on nyt lumen sulaessa vaikea kuljettava, joten otin auton ja ajoimme lenkkipaikalle. Ihan ei putkeen mennyt, vaan auto jäi pariksi tunniksi jumiin. Paikalla olleen kyläläisen toimesta saimme auton vihdoin kulkemaan ja sitten koirat 45 min lenkille. Meikäläiselle siis n. 3h kuntoilu. Kiva kun on ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä. Lupasin tarjota pullat avusta.

Pääsisihän sitä tuosta kotiovelta helpomminkin lenkille, mutta maremmavaaran vuoksi parempi välttää jos ei uutta polkua pitkin pääse. Kohtahan lumi sulaa ja sinne pääsee taas. Tosin en tiedä mitä lumen alta paljastuu kun polkua aloin lumikengillä tallata helmikuussa.

Istutushommat menee hyvin. Vähän jo kaikesta istutetusta näkyy ja eilen laitoin vielä tomaattia lisäksi. Aikaisemmin sitrusruohoa, tinjamia, hernettä, steviaa. Kaksi ensimmäistä sitten toivottavasti karkoittaa hajullaan ampparit. Soitin tuholaistorjujillekin ja hinta heidän tänne tulosta ja ampparipesien tuhoamisesta ei todellakaan ole paha. Itse asiassa halpa kun vertaa tähän jo kohta 10kk jatkuneeseen ontumiseen.

Suurta juhlaa kun “pikku”-Eddie täyttää 6 vuotta.

Kakku valmisteltiin eilen ja tänään otettiin pakastimesta ja kehikosta ulos.

Pienen kuvaussession jälkeen Eddieltä odotti suuri nautinto: pala barf-kakkua. Juhlat jatkuvat ja kaksi muutakin saavat myöhemmin maistaa kakkua.

Ensi viikolla on tiedossa juhlat ja sitä varten pieniä hankintoja. Kävin perjantaina Murren Murkinassa, mutta unohtui sitten kakun ainekset. Noh, viikolla käynti lähialueen kaupoissa kuitenkin ja sieltäkin saa raakaruokaa koirille (vähän kallimmalla).

Jos tällaisen saisi aikaiseksi. Pitäkää peukkuja.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Lähde kakulle: Salon Koirahalli