Yksi ystävättäreni tuli mukaa lenkille ja pääsimme lähtemään vasta aika myöhään (21.30). Vähän epäilin, että lenkkipolun valot sammuvat klo 22 aikaan ja pitihän se paikkaansa. Kesti jonkin aikaa, että silmät tottuivat pimeään kun kaikki valot ympäriltä sammuivat metsässä. Lisäsimme vauhtia, mutta kesti vielä reilu 20min ennen kuin pääsimme takaisin autolle.

Vaikka meitä oli kaksi naista ja kaksi koiraa, niin vähän tuolla pimeässä pelotti. Ajattelin taas hoffia…. Sellaisen kanssa vain olisi turvallisempaa.

Eli tästä lähtien pitää lähteä viimeistään klo 21, jotta ehtii tehdä lenkin kun valot vielä on päällä. Tai sitten syödä paljon porkkanoita

Sain tänään ystävältäni “slurps” aiheisen viestin. Linkki vie hauskalle sivulle, joka tosin hetken päästä alkaa myymään koira-aiheisia juttuja, mutta alku on hauska.

http://www.theslurps.com/

Noutajat forumilla käydään keskustelua aiheesta, joka on ollut mielessä näin pimeiden tultua: pelottaako pimeät lenkkipolut.
Täytyy myöntää, että nyt kun on kellojakin siirretty ja viikolla voi lenkkeillä vain pimeällä, niin kyllä pelottaa. En tiedä onko vanhat pelot nousseet jostain syystä pintaan.

Lokakuussa 1997 kimppuuni nimittäin hyökkäsi lenkkipolulla mies. Tämä tosin ei tapahtunut pimeällä vaan ihan keskellä päivää. Hän tarttui kurkustani kiinni, painoi puuta vasten ja ilmoitti hirttävänsä minut tuohon puuhun.

Minulla oli molemmat flattini tuolloin mukana: Mira (RIP) 9 v ja Niki 4 v (iät tapahtumahetkellä). Olin aina ollut siinä käsityksesssä, että kun koirat ovat mukana, niin olen turvassa. Tapahtuma opetti sen, ettei kukaan täysijärkinen käy päälle oli se koira mukana tai ei. Ei-niin-täysijärkiselle sillä ei ole merkitystä kun ei välttämättä muutenkaan leikkaa. Toinen minkä opin, oli se tosiasia, että noutajasta ei ole puolustajaksi. Jotenkin aina olin ajatellut, että Niki, joka tuolloin oli flatiksi ärhäkkä tyttö, kyllä puolustaisi. Eipä puolustanut.

Pääsin kuitenkin tuosta tilanteesta säikähdyksellä. Ilmoitin poliisille ja ko. lenkkipolulle lähti välittömästä pari partiota. Poliisi tuli vielä hakemaan minut paikalle autolla ja matkalla tapahtumapaikalle tuli ilmoitus autoon, että tuo päällekävijä oli löydetty. Ajoimme hitaasti ohi ja minun piti tunnistaa mies. Siinähän se oli. Sitten poliisiasemalle tekemään ilmoitusta asiasta. Siellä yksi poliisi ihmetteli, että eikö koirani tehneet mitään puolustaakseen minua. Niki tosin tuon tapahtuman jälkeen alkoi haukkumaan kaikkia ihmisiä, jotka olivat piilossa (marjastajat, sienestäjät ym. jotka olivat pusikoissa kyykyssä eli “piilosssa”). Ehkä se olikin omalla tavallaan ymmärtänyt, että kaikki ei ollut kunnossa ja alkoi varoittamaan mahdollisista vaaroista etukäteen. Toinen oli sen epäystävällinen suhtautuminen joihinkin miehiin (esim. etäisiin kavereihin). Jossain vaiheessa aloin epäillä näiden tyyppien syövän mielialalääkkeitä ja Nikin suhtautumisen johtuvan siitä. Päällekarkaaja nimittäin oli avohoitopotilas ja lääkityksellä = haisi jollekin ja Niki tunnisti tämän hajun. Tämä siis ihan mutulla.

Tuon tapahtuman jälkeen kävin hovawartin sivuilla ja olen siitä asti ollut kiinnostunut hoffeista. Läheltä piti ettei sellainen tullut, mutta sitten sain vahvistuksen Englannista, että saan Ellan. Tänään olen taas käynyt hoffien sivuilla. Sellaisen kanssa voisi lenkkeillä turvallisemmin, koska se puolustaisi jos jotain tapahtuisi. Ehkä vielä joskus omistan hoffinkin, flatateista en koskaan luovu. Onneksi tilastollisesti olen suojassa, toista vastaavaa tuskin enää tapahtuu.

Bongasin flatti.netin vieraskirjasta myytäviä kaneja ja kävin hakemassa niitä 2 kpl treenejä varten. Kun tulin ne mukana takaisin kotiin, niin tytöt haistelivat kiinnostuneena. Vein muita tavaroita sisemmälle ja jätin pupupussin eteiseen. Ella jäi sinne nuuhkimaan.

Otin pienemmän pupun pussista ja näytin sitä Ellalle. Se vain katsoi ja nuuski sitä ja Niki tuli ja otti sen heti suuhunsa. Annoin sen sitten kantaa sen keittiöön, koska laitoin kumpaisenkin kanin omiin muovipusseihin ja pakastimeen. Pääsee sitten jossain vaiheessa treenaamaan taas.

Päivällä oltiin käyty Mylliksellä tunnin lenkillä ja tytöt kävivät taas uimareissulla.

Ohessa kuva Nikistä ja kanista viime kesänä.

Tänään alkoi taas toko (tottelevaisuus koulutus) pitkän tauon jälkeen.

Aluksi kävelimme ympyrässä koirien kanssa ja niiden piti seurata vierellä. Pysähtyessä koiran piti istua. Sitten oli paikallapysyttely ja luoksetulo. Koira jätettiin istumaan ja paikoilleen käskystä ja ohjaaja käveli vähän matkan päähän, kääntyi ja kutsui koiraa.

Tämän jälkeen pareina mentiin vähän matkan päähän toisesta parista ja käveltiin toistemme ohi koirat seuraten. Kun se sujui hyvin, niin harjoitusta vaikeutettiin niin, että kohdatessa koirat menivät läheltä toisiansa kuitenkin ohjaajaa seuraten. Lopuksi vielä ohjaajat pysähtyivät kättelemään toisiaan ja koirat eivät saaneet olla toistensa kanssa tekemisissä vaan niiden oli seurattava vain sivulla.

Sitten palattiin taas rinkiin ja koiran piti seurata. Koira jätettiin istumaan ja ohjaaja jatkoi matkaa. Tarkoitus oli, että koira jää paikoilleen ja ohjaaja tekee yhden ympyrän ja tulee taas koiran vierelle. Tässä Ella ei pysynyt paikoillaan. Koska kouluttaja oli tuttu/naapuri, niin hänen kävellessään Ellan lähellä, Ellan ei voinut olla tervehtimättä häntä. Sen jälkeen jätin Ellan ringissä vain vähän matkan päähän enkä enää yrittänyt tehdä ympyrää yksin.

Loppuvaiheessa kouluttaja toi makkaran ja jätti sen maahan. Tarkoitus oli koira kerrallaan mennä makkaran ohi, niin ettei koira yrittäisi ottaa makkaraa vaan seuraisi ohjaajaa. Harjoituksen lopulla koira jätettiin istumaan vähän matkan päähän makkarasta ja ohjaaja kävi ottamasta makkarasta pienen palasen ja palasi koiran luo + antoi makkaranpalasen koiralle kiitokseksi kärsivällisestä odottamisesta.

Lopuksi vielä harjoiteltiin seuraamista: menimme kouluttajan ohjeiden mukaan täyskäännöksiä, pysähdyksiä, käännöksiä oikealla, käännöksiä vasemmalle, juoksemista, kävelyä ja koiran piti seurata koko ajan.

Viimeisenä harjoituksena teimme vielä “koirakujan”. Koirat asettuivat vierekkäin kahteen riviin ja rivien väli oli n. 2 metriä. Koira kerrallaan mentiin kujan päähän ja jätettiin koira siihen. Ohjaaja käveli koirakujan läpi ja sitten kutsui koiran luokseen. Tarkoitus oli, että harjoitteleva koira tulisi muista koirista välittämättä reippaasti ohjaajan luo ja muut koirat pysyisivät paikoillaan kujana yhden koiran juostessa läpi.

Koulutuksen aikana koirat eivät saa leikkiä keskenään vaan ne tulevat koulutukseen “töihin”.
Sosialisointi muiden koirien kanssa hoidetaan sitten koulutuksen ulkopuolella.

Ellalla meni harjoituksen paremmin kuin ennen. Aikaisemmin sitä ei ole voinut jättää paikoilleen odottamaan kun kävelin vähän matkan päähän. Nyt se onnistui. Ympyrässä on vielä harjoittelemista niin, että Ellan voi jättää paikoilleen ja voin itse tehdä ympyrän ilman Ellaa palaten sen viereen. Kontaktia voi myös harjoitella, koska Ella oli aika kiinnostunut makupalojen hajuista maassa eikä aina keskittynyt täysillä harjoituksiin.

Seuraava treeni on taas ensi torstaina.

Lenkkeilty on normaalisti viime päivät. Kävimme juuri reilun tunnin iltalenkillä valaistulla ulkoilualuella. Ketään ei tullut vastaan, mutta juuri siksi menimmekin myöhään.
Koirat eivät tietenkään voineet välttää kuralätäköitä

Viikonloppuna tytöt kävivät uimassa ja partiolaiset osuivat paikalle. Heitä hämmästytti, että koirat voivat vielä uida näin kylmällä (flatin kylmänsieto).
If you often hunt in icy water, you’ll want a breed equipped to cope with such conditions

Torstaina Ellalla alkaa taas Toko-koulutus.