Flatit - miehet mustissa

Ei mitään erikoista tilitettävää. Lauantaina ja sunnuntaina käytiin tunnin lenkillä Mylliksellä. Meikä dementiakäveli, eli oli sauvat mukana metsässäkin. Oli hyvä tukea jalkaa tarvittaessa niihin tuon polven takia. Yllättävää oli, että metsässä oli ihan kivasti lunta.

Nikillä tuli oikosulku perjantaina. Se pissi matolle. Erittäin mielenkiintoista, tiedän. Hyvä postata tänne, jotta on jossain ylhäällä jos joskus tietoa tarvitsee.
Kyllä sai temppuilla, että sai matolta sen hajun pois. Lidl’istä oli kokolattiamaton puhdistusainetta, joka on tosi hyvä ihan noille tavallisillekin matoille, mutta ei vienyt hajua. Sitten suihkutin hajuntappajaa mutta sekään ei auttanut. Loppujen lopuksi piti matto ihan harjalla ja pyykinpesuaineella pestä ja vielä halpaa parfyymiä siihen laittaa. Nyt kodin tuoksutilanne on hallinnassa

Tein ajankuluksi todella tärkeän testin. Miten olenkaan voinut elää ilman tätäkään testiä.

Töissä meni sen verran pitkään (aamukin venähti pitkäksi kotona), että ajattelin jättää torstain Tokon väliin. Viime kerralla oli puhetta, että vetäjä ei ehkä pääse paikalle, mutta siitäkin huolimatta osa meistä oli tulossa muuten vaan treenaamaan. Kotiin tulessa vetäjä (joka on myös naapurini) oli menossa autoon ja totesi, etten taidakkaan olla tulossa kun vasta nyt tulen kotiin.

Siinä kävellessä parkkipaikalta koti-ovelle mietin, että voisin itse asiassa ehtiäkin jos lähtisin nopeasti.

Päästin koirat heti ulos oven avatessa että pääsevät “vessaan”. Odottelin ovenraossa, että Niki tulee takaisin ja olin sivuttain siihen nähden. Kun Niki sitten tuli reippaasti sisälle ja ohitti minut, hän osui polveeni vauhdissa ja polvilumpioni meni sijoiltaan. Voihan *tu! En ihan heti tajunnut mitä tapahtui; hirveä kipu ja parkaisin (sorry naapurit!). Sitten vasta tajusin, että polvilumpio on pois paikoiltaan ja kiskaisin jalan suoraksi. Siinä sitten hetken nojailin seinään ennen kuin lähdin ontumaan sisälle.

Jäi sitten se tokoilu vain mietinnän asteelle ennen kotiovea. Jäi lenkkeilykin tältä päivältä.

Polveni leikattiin 1990 kesällä toisen kerran juuri edellä mainitun ongelman vuoksi. Reilut 15 vuotta kesti. Sen piti kestää ja hyvinhän se kestikin kaikki nämä 15 alppireissut mukaan laskien. Nyt harmittaa.

On se hyvä, että koirilla ei suositella suvun jatkamista jos niillä on
patella luxaatio (polvilumpion sijoiltaan menoa). Kun sellaisen on itse kokenut, niin ei samaa ongelmaa toivo omalle koiralleen. Se on perityvä ominaisuus: mummillani oli se, äidilläni ei (hyppäsi yli), kahdella serkullani on se (heidän äidillään ei), enollani myös (peri sen siis mummiltani). Mummilla oli 5 lasta, joista siis yhdellä on tuo (enoni) ja 7 lastenlasta, joista kolmella on se.

Kannattaa kyllä hankkia koira terveistä vanhemmista kun se on mahdollista. Empatiani “rakenneviosta” kärsiville oli se koira tai ihminen. Ihmisiä nyt ei samoilla periaatteilla jalosteta kuin koiria, joten en lähde vertailemaan. No, enpä ole lisääntynytkään. On tota purentavikaakin polviongelman lisäksi.

Artikkeli: Knee problems in your dog - Patellar Luxation

Viime torstaina oli taas toko koulutus. Päälimmäiseksi jäi mieleen, että pitäisi kehua enemmän Ellaan kun se tekee asioita hyvin. Taidan sitä kyllä tehdä kun muita ei ole lähettyvillä, mutta kun muut tuolla koulutuksessa seurailee suoritusta niin sitä vähän jäykistelee.

Launtaina oli syyskokous, jossa oli paikalla 15 jäsentä. Esityslistalla oli mm. että rekisteröintiarvoksi PEVISAssa (pdf) otetaan alarajaksi B lonkat (nykyisin on D lonkat raja-arvona). Esitys ei mennyt läpi. Äänet olivat vastaan 9, puolesta 4 ja tyhjiä 2.
Blupindeksit (pdf) merkitsevät enemmän kuin vanhempien lonkat, joten toivottavasti tulevaisuudessa voidaan laittaa indeksirajat.
Illalla oli firman pikkujoulut, joten aika oli vähissä. Onneksi sain vanhempani käyttämään koirat lenkillä.

Sunnuntai sitten meni pitkään nukkuessa, mutta kun iltapäivällä sain raahauduuta koirien kanssa ulos, niin olo piristyi huomattavasti. Kävimme lähimaastossa eli pelloilla vajaan tunnin lenkillä. Ella juoksi kuin aropupu ja Nikikin innostui pari spurttia ottamaan. Näytti jo jääpalloja muodostuvan vanhuksen tassuihin. Ellalla ne varmaan tippuivat juostessa itsestään pois.

Oletko kyllästynyt koiraasi -kampanja on närästyttänyt ihmisiä. Asiasta on mm. tv:n uutisissa ja Kennelliitto on tietonen asiasta.
Noutajakeskustelussa käydään asiasta kiivasta keskustelua.

Sain yhdeltä koirakaverilta sähköpostitse jatketun viestin valheellisin perustein koirian kaupustelevasta henkilöstä. Pitkä viesti on luettavissa täältä .
En ole tarkistanut pitääkö kirjeessä esitetyt asiat paikkaansa, vaan välitän saamani tiedon sellaisenaan

Ellalla oli taas koulua.
Meillä oli samoja harjoituksia kuin edellisillä kerroilla. Harjoitus tekee mestarin
Sain huomautuksen siitä, miten usein käytän seuraamisharjoituksessa Ellan nimeä. Ihan hyvä kun huomautettiin. Ei kovin hyvä tapa. Pitänee petrata tuon suhteen. Se tosin oli aika vaikeaa kun sitä hetken ehdin paikan päällä harjoitella. Ellalla sitä vastoin meni taas hyvin treenit. Se osasi pysyä hienosti paikoillaan kun sen ympäri kiersi toinen koira. Samoin kun kuljimme kaikki ringissä (kävelimme ympyrää) ja sitten jätimme koirat paikoilleen ja jatkoimme kerran ympäri koirien odottaessa paikoillaan, niin Ella odotteli kiltisti. Hyvä tyttö!

Hauskaa! Nyt voi katsella tätäkin blogia ihan uudella leiskalla:
http://tinyurl.com/beopf

View my blog in whole new view:
http://tinyurl.com/beopf

Olipa kelit! Ei millään jaksanut raahautua koirien kanssa kunnon lenkkipolulle automatkan päähän, joten tuli tehtyä vain 30min hihnalenkki lähistöllä.

Meinattiin saada auto päällemme lenkillä. Samaan aikaa käveli tolleri vastaan toisella puolella tietä ja auto tuli meitä vastaan. Olimme vasemmalla kuten pitikin ja tolleri vasemmalla omaan kulkusuutaansa nähden. Auto ei meinannut millään väistää meitä vaan sen oli pakko änkeä siitä välistä ohi meitä hipoen. Vastaavia tilanteita on tullut minullekin autolla eteen, mutta Mondeossa on jarrut. Onkohan jarrut nykyisin lisävarusteena muissa autoissa? Selittäisi tuon oudon ohittamisen: jos ei kerran jarrut toimi, niin pakko tulla melkein päälle. Onneksi selvisimme tilanteesta ok, vetäsin koirat ihan viereen tiensivuun. Tollerin omistajakin ihmetteli autoa.

Eli sinä vanhalla valkoisella peltipurkilla (Mazda?) Järvenperässä eilen illalla ajanut: opettele jarrujen käyttö ja huomio että liikkeellä on muitakin kuin sinä ja uljas autosi. Viesti menee tämän blogin kautta aivan varmasti perille….