Perjantai-illalla tehtiin aika lyhyt lenkki; n. 40 min.

Lauantaina matkana suurin piirtein sama, mutta muita koiria tuli vastaan ja Ella halusi leikkiä. Aluksi tuli 10-vuotias ärhäkkä uros, joka leppyi Ellaan ja he juoksivat ympäri peltoja. Sitten tuli boxeri Noora ja taas leikittiin. Kuulin Nooran omistajalta, että Nooralla havaittiin spondyloosi vuosi sitten. Noora on nyt 5½-vuotias. Hyvin jaksoi leikkiä. Nooran jälkeen törmättiin vielä 9-kuiseen berniin ja taaskos sitä leikittiin. Niki keskittyi sillä välin syömään ilmeiseti jänikseen xxxx:ää.
Tulimme kotiin lenkiltä reilua tuntia myöhemmin.
Illemmalla Niki halusi takapihalle ulos ja samalla kutsuin Ellaa, jotta sekin menisi käymään pihalla. Ei tapahtunut mitään. Sitten menin katsomaan sitä sänkyyn, jossa se oli ja ei mitään reaktiota. Säikähdin ihan tosisaan ja kutsuin sitä nimeltä ja vähän hölskytin sitä. Sitten se silmät sippurassa nosti päätään! Leikit olivat niin vieneet voimat. Ikinä ei ole Ella ennen noin sikeästi nukkunut! Sunnuntai aamuna se jo sitten oli energiaa täynnä ja yritti herätellä minua ennen aikojaan.

Kävimme naapurin Mette-flatin kanssa järvilenkin sunnuntaina. Reilu tunti. Törmäsimme taas Nooraan, joka oli kytkettynä. Eilinen riehunta oli saanut sen vähän ontumaan. Niki oli mukana lenkillä ja oli ihan ok. Lenkin jälkeen vielä varmuuden vuoksi hieroin sitä. Hieronnan jälkeen Nikiä vähän riehututti.

Olen nyt päättänyt panostaa tietoisesti tuohon silittämiseen ja rapsuttamiseen. Luin albino rottien kokeesta, jossa osaa oli silitetty päivittäin 10 min ja toista osaa ei ollenkaan. Niillä rotilla, joita oli silitetty, oli parempi vastustuskyky ja muutenkin stressiarvot alemmat (verikokeilla todetut). Silitettyjen rottien selviytyminen kilpirauhasen poistosta oli huomattavasti parempi kuin silittämättömien rottien. Muutenkin silitetyt rotat olivat rauhallisempia ja luottavaisempia kuin vertailuryhmä.
Toisaalta tuon olen kyllä jo aikaisemmin tiennytkin: silittämisestä ja rapsutuksesta on apua. Olen sitä aina koirillini tehnyt luonnostaan. Ehkä siksi osaksi olleet niin terveitä ja eläneet pitkään. Who knows?

Hanna Svennevig:
Hyvän olon hoidot: kosketukseen perustuvien hoitojen käyttö hyvinvoinnin ja itseymmärryksen lisäämisen välineenä (Therapies of Well-being)

Weininger:
Mortality of albino rats under stress as a function of early handling

Oltiin eilen pitkästä aikaa Ellan kanssa Tokoilemassa. Vähän myöhästyttiin ja ilmoitettiin myöhästymisen syyksi Ellan pommiin nukkuminen…. (olisikohan omistaja ollut päikkäreillä kun se yksi yö tuli valvottua).

Ei mennyt Toko yhtä hyvin kuin esim. viimeksi, mutta ihmekö tuo. Ella ei ollut päässyt lenkille sinä päivänä ollenkaan ja Tokoilusta on aikaa (ollaan vähän oltu kuin siat pellolla). Vähänkös Ellalla riitti virtaa. Kun sen otti huomioon, niin Tokoilu meni ihan hyvin. Paikalla pysyminen oli hieman haastavaa.
Hyviä oppeja jälleen kerran:

• toinen tokoilija tuli koiransa kanssa vastaan, pysähdyttiin ja käteltiin. Koirien piti käyttäytyä asiallisesti vierellä
• vierellä seuraamista (pysähtelyä, kävely/juoksi vaihtelua, suunnan muuttamista)
• paikalla pysymistä: koira jätettiin istumaan ja mentiin vähän matkan päähän. Odotettiin “sopiva” aika ja palattiin koiran luo
• luoksetuloa: jätettiin koira istumaan paikoilleen ja mentiin vähän matkan päähän. Koira kutsuttiin luokse.
• ringissä kävelya ja pysähdys: ihmiset jatkoivat ympyrässä kävelyä ja koirat oli jätetty istumaan paikoilleen. Tehtiin koko ympyrä palaten (toivottavasti edelleen) istuvan koiran luo.
• kujanjuoksua: tehtiin koirista/ohjaajista kuja (vastakkain) ja yksi meni kujan päähän. Jätti koiran paikoilleen ja käveli kujan läpi toiseen päähän. Sitten kutsuttiin koiraa. Hassua, että pari koiraa ei uskaltanut mennä ohjaajan luo kujan kautta, vaan kiersivät. Kujan muodostavien koirien piti istua nätisti paikoillaan.

Tokon jälkeen menin vielä pikku metsälenkille kodin lähellä molemmat koirat mukana. Niki juoksi ihan tohkeissaan. Kivusta ei näyttänyt olevan tietoakaan, eli Metacam edelleen auttaa.

Viime yö tili valvottua. Itse asiassa huomasin jo töiden jälkeen lenkillä, että Niki oli jotenkin “outo”. Lenkillä se selvästi väisteli Ellaa ja meni jopa kunnolla lumihankeen kun Ella juoksi polulla sitä kohden. Kotona annoin sille kuukauden tauon jälkeen 20ml Metacamia. Nukkumaan mennessä toiset 20ml kun oli jotenkin levottoman oloinen. Sitten yhden aikaan yöllä loput pullosta (30ml). Nyt se siis oli saanut tupla-annoksen, jota käytetäänkin Metacamessa aloitusannoksena. Kävin jopa etsimässä netissä Yliopistollisen Eläinsairaalan osoitteen (onko jo muuttanut, mutta Hämeentiellähän se edelleen). Mietin todellakin lähtöä sinne kun Niki läähätti ja oli selvästi tuskainen. Laiton jo varmuuden vuoksi vaatteet päällekin ja siitäkös Niki sitten riemastui… Ota noista flateista selkoa! Sitten menimme lenkille 1.30 aikoihin yöllä lähimetsään. “Ai kipuja? Missä?” - oli Niki ulkona.

Kuitenkin tuo asia painoi, vaikka sitten lenkin jälkeen Niki asettui aloilleen ja alkoi nukkumaan. Minä en nukkunut. Ahdisti. Joko oli aika? Nytkö “se” alkoi? Tutut kysymykset, mitä iäkkään koiran omistaja jossain vaiheessa kysyy itseltään.

Aamulla soitin lääkäriin ja saimme ajan. Niki tutkittiin: sitä paineltiin ja venyteltiin. Selässä lääkäri selvästi tunsi aran kohdan (tiedän ko. paikan). Myös takajalkojen taivutus suoriksi oli hankalaa. Nikistä otettiin sitten sivu asennossa röntgen. Vähän aluksi pistin vastaan: miksi röntgen? Mitä 13-vuotiaalle enää voi tehdä jos siellä jotain on. No, saipahan lääkäri perusteltua minullekin miksi. Jotta saadaan oikea lääkitys: kipulääke tai jopa kortisoni riippuen tapauksesta.

Röntgen kuvan tulos oli spondyloosi, eli koko lanneranka silottunut ja varsinkin ristiselän alue muuttunut ja selkäydinkanava ahtautunut.

Jos koira olisi nuori, se leikattaisiin (lonkkien kohdalla ylimääräistä luustonkasvua ja yksi luuydin jäänyt luiden keskelle). Niki on 13-vuotta, joten särkylääkkeellä eteenpäin. Kannataa pitää lihakset kunnossa (uinti oikein hyvää). Vältettävä takajalkojen ylisuoristusta. Lääkäri suositteli fysioterapiaa. Myös osteopatia ok, mutta selvästi oli enemmän fysioterapian kannalla. Uinti on hyväksy, mutta sitähän ei tähän hätään voi tehdä luonnon oloissa. Norpatkin ovat vallanneet avannot

Otin röntgenkuvan mukaani. Nikillä on taas osteopaatti 2.3 ja näytän kuvaa siellä. Tässä kodin lähellähän on fysioterapeutti, joten pitää miettiä häntäkin tuon maaliskun 2. päivän jälkeen.

Lääkäri ei epäillyt kovinkaan, että Nikiltä tulisi menemään jalat alta tai että se halvautuisi. Glucoflexiä ei suositellut; sopii enemmän nivelrikkoon ja koska on luontaistuote, niin glucosamiinin määrä saattaa vaihdella ja joissain pakkauksissa jäädä liian alhaiseksi.

Eli business as usual.

Eilinen ilta meni kavereiden häissä Aulangolla ja sellaiset “breaking news” kuten pillin tippuminen pääsi unohtumaan. Viimeistään siinä vaiheessa kun “häävalssin” aika tuli. Hääpari tanssi Hurriganesin biisin “Get on”. Kun tuli tanssittua koko ilta ja sitten yötä myöten ajettua kotiin, niin uni tuli helposti.

Näin unta, että olin koirien kanssa lenkillä ja löysin pillin.

Tänään lähdin koirien kanssa kolmen pintaan iltapäivällä lenkille ja vähän potkin maata siitä lähettyviltä, mistä hihna oli löytynyt. Ja yllätys, yllätys! Pilli tuli esiin! Jiiiiipiiii!

Eilen olin käsillä kyntänyt siinä maata eikä pilliä ollut löytynyt. Nyt se löytyi helposti.

Laitoin pillin laskettelulippu-jojoon, joka oli valmiiksi takissa. Siinä se näyttää pysyvän oikein hyvin.

Ehkä uusi aikakausi on alkanut: no more bad whistle days

Nyt tekisi mieli sanoa muutama ärräpää! Että pännii… Pilleillä on selvästi jotain mua vastaan.

Kävin 5 päivää sitten Flattikerhon tarvikemyynnistä hakemassa Acme pillin ja nahkahinan. Nyt pilliä ei enää ole. Se tippu juuri lenkillä ollessa. Huomasin aika nopeasti, että oli tippunut ja lähdin takaisin päin. Nahkahihna oli vähän matkan päässä. Se oli poikki. Siis poikki. P*kele! Pitääkö sitä pitää myynnissä jotain noin köykästä tuotetta pillihihnana? Ja pitääkö mun olla niin tyhmä, että edes ostan sellaista? No, taas kai pitää ostaa uusi pilli. Ties kuinka mones. Ella on syönyt muistaakseni 3 luupilliä. Aikaisemmin tiputin lumihankeen pillini ja nyt tuo 5 päivän pilli. Sitten oli yliäänipilli, josta lähti osat kesken lenkin.

Tästä lähtien laitan pillin jojoon. Sellasen laskettelujojoon esimerkiksi.

Flattikerhon tarvikemyyjä lähti viikoksi reissuun, joten sieltä en pilliä tähän hätään saa. Viherlaakson eläinpisteessä voisi olla, mutta kun on jo valmiiksi pahalla päällä, niin sinne ei kannata mennä. Se on tunnettu huonosta palvelusta. Näyttivän joutuneen supistamaan toimintaansa. Ei sitten tullut mieleen katsoa peiliin? Harvoin saa mistään niin epäystävällistä palvelua kuin tuolta Viherlaakson lemmikkieläintarvikekaupasta. Se sijaistee hyvässä paikassa, parkkipaikkoja on hyvin ja mukava paikka sisältä. Valikoimakaan ei ole hullumpi. Mutta se aina niin kärttyinen henkilö!

Pitäisi varmaan opetella vislaamaan sormet suussa, helpottais elämää. Suu supussa viheltäminen onnistuu ihan hyvin, mutta ei se nyt vikasta flattia pahemmin vakuuta.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.

Nikillä oli tänään osteopaatin käsittely. Aluksi kävimme läpi Nikin nykyiset/entiset sairaudet ja loukkaantumiset. Niitä ei paljon ollut. Nikin nykyinen “sairaushan” on vanhenemisen myötä tullut keuhkoputkien rappeutuminen, minkä takia hän ajoittain yskii (tutkittu ja todettu ultralla). Loukkaantumisia ei ollut. Lonkatkin olivat kuvattaessa molemmat A:ta, kyynernivelet 0/0 ja polvet 0/0.

Sitten Niki laitettiin lattialle makaamaan alustan päälle ja osteopaatti kävi runkoa läpi. Selästä löytyi ongelmakohta, jota lähdettiin hoitamaan. Samoin oikea puoli oli jäykempi kuin vasen puoli (siis kokonaisuudessaan). Etuosalla Niki oli kompensoinut takaosan liikkeita, johtuen selän yhden kohdan jäykkyydestä. Tämä heijastui takalikkeisiin ja siihen, ettei Niki oikein venytellyt takajalkojaan. Samasta syystä johtui “tökkönä” seisominen, eli että jalat olivat suoraan alla eikä hieman takana.

Käsittely kesti reilut puoli tuntia.

Seuraava aika on ensi kuun alussa.

Katsotaan miten alkaa vaikuttaa. Hoidosta Niki ainakin nautti.

Nyt on jotain mieleistä kehitystä työrintamalla. Tosin vasta jenkkilässä, mutta voisi rantautua (taas) Suomeenkin.

Eli työpaikat, joihin voi ottaa koiransa mukaan.

Aikoinaan tässä firmassa, sen ollessa huomattavasti pienempi, sain tarvittaessa ottaa koiran mukaan töihin. Silloin oli oma työhuonekin. Toista se on nykyään avokonttoreissa.

Tosin onhan nuo etäpäivätkin mahdollisia. Lisäksi kotona tehty työ on siitä hyvää, että siellä voi keskittyä, toisin kuin täällä avokonttorissa.

Mutta koiraystävällinen hakukone työpaikoilla on jees. Voin hyvin myös allekirjoittaa tuon, että voisi tehdä pitempää työpäivää jos koirat olisivat työpaikallani mukana.

Artikkeli DigiTodayssä: http://www.digitoday.fi/showPage.php?uk=2&page_id=13&news_id=53049