Pitää kirjoittaa tämä ylös, jotta tähän tulee parannusta. En ole reissuni jälkeen ulkoiluttanut koiria! Siis maanantaia ja tiistai jääneet väliin. Huono omatunto on kyllä, mutta jotenkin on vaan niin väsy. Pääseehän koirat pihalle, mutta ei lenkille. Polvi kärsi reissussa väsymyksen lisäksi, mutta tänään on vain pakko mennä lenkille vaikka sitten ontuen. Niki ilmeisesti ei halua sotkea kotipihaa, joten aamulla oli pari “kinder yllätystä” lattialla yön jäljiltä. Taitaa myös olla tuo pidätyskykykin nähnyt parhaat päivänsä hänen kohdallaan. Ella sen sijaan viihtyy pihalla ja tekee enkeleitäkin.

Tuli tässä välillä käytyä alpeilla ja äitini tuli hoitamaan koiria. Isän mielestä hän on koirienhoitovelvoitteensa suorittanut vuonna 1998 kun olin vuoden Indonesiassa, joten siksi äiti tulee kotiini koiria hoitamaan. Indonesiassa oloni aikana koirat siis asuivat vanhemmillani (Mira & Niki).

Ellan saavutukset olivat vain yhden CD-levykotelon tuhoaminen. Toista se oli tänään: kun tulin kotiin niin laskettelureppuni lukko-osat olivat entiset.

Kirjoittelen taas kun selviän matkaväsymyksestä. Tulin eilen yöllä ja heti aamulla töihin….

Kuvassa 2 vuotta sitten Avoriazissa (Ranskassa) flatti alpeilla työntekijän mukana. Nyt reissu oli (taas) La Thuileen, Italiaan. Ei näkynyt flatteja, mutta rinteessä kyllä oli joitain koiria työntekijöiden mukana.

Ella oli tänään elämänsä toisella hiihtoreissulla. Nyt suksi lipsui sen verran, että olimme vain 1h 15min. Tällä kertaa kamera oli mukana. Ihana aurinkoinen päivä.

…. tai ainakin melkein. Ella taas nappasin omin luvin lusikan pöydältä.

Hain maanantai-iltana tytöille fasaaneja. Niki ei taaskaan tuottanut pettymystä: tipu suuhun ja heti, oli se sitten jäässä tai ei. No, sehän on tietty vähintä mitä voi tehdä osoittaakseen kiitollisuutta kalliista osteopaatin (60,-/½h) hoidosta mitä hän taas viime torstaina sai