Nikin 13-v synttärit ovat ylihuomenna. Vähän huonoon aikaan pääsiäisen tienoilla. Porukka on pääsiäisen vietossa kuka missäkin. No, kyllä Nikille synttärit pidetään. Tietenkin.

Kuvassa Niki toukokuussa 2002.

Soitin sunnuntai-iltana pitkästä aikaa Marylle (kuvassa Mary & Guiness).

Mary olikin ihmetellyt kun ei ollut nähnyt minua Cruftsissa maaliskuussa. En ollut soittanut vähään aikaa, joten en ollut erikseen ilmoittanutkaan, että jää väliin.

Guiness (Ella isoisä) oli ollut sairaana ja Mary luuli menettävänsä hänet. Oli mennyt ihan veteläksi eikä ollut jaksanut edes nostaa päätänsä. Mary oli soittanut poikansa paikalle ja he veivät Guinessin lääkäriin yhtenä sunnuntai-iltana. Guiness oli ollut hoidossa seuraavaan perjantaihin saakka. Mitään ei löytynyt loppujen lopuksi. Kaikki arvot olivat kunnossa, mutta koira itse ihan loppu. Mary vähän epäili, että kun Guiness oli juuri astunut yhtä narttua, joka oli jäänyt tyhjäksi, että jos siinä olisi tullut jotain kun mitään syytä ei löytynyt. Nyt Guiness on ihan kunnossa. Oli kuitenkin ollut hoidon aikana tiputuksessa. Guiness on nyt 9.5 vuotta.

Ellan siskolla Bonniella on vähän samoja ongelmia kuin Ellalla: huono ruokahalu. Mary ihmetteli, että miten saa Bonnien syömään kunnolla. Kerroin Ellan syövän hyvin kun laittaa kissanruokaa joukkoon. Mary kertoi kokeilevansa samaa.

Lähetin jouluna Marylle kuvia Ellasta sekä flattikalenterin. Mary kertoi, että Bonnie on hyvin paljon Ellan näköinen ja oloinen. Bonnie on myös huligaani Maryn sanojen mukaan

Kyselin Maryltä hyviä kesänäyttelyitä kun Crufts jäi väliin. Windsorissa on koiranäyttely (”summer Crufts”) 30.6 - 2.7. Mary lupasi vielä ilmoittaa minä päivänä hän on sinne menossa. Tuo näyttely kiinnostaa ja laitoinkin jo Heidille UK:hon mailin josko hän olisi paikalla. Tekisi mieli pitää vähän kesälomaa tuohon perään ja käydä verestämässä teinimuistoja mm. Isle of Wight’illä + parissa muussa rannikon kohteessa.

Katselin Skypen tilastoa ja puhelussa näytti vierähtäneen 40 min. Soitin Skype Out’illa kun on alle 2 senttiä/min.

Viikonloppuna ehdin siistiä koiria vähän. Nikiltä lähinnä tassut; sitten annoin sen olla rauhassa vaikka kaula olisi siistimistä kaivannutkin. Ilmasta johtuen suoritin siistimisen kylppärissä ja liukas kaakeli ei tunnu Nikistä hyvältä. Ellalta siistin tassut, kaulan + rintakehää ja korvat.

Tänään kävimme kunnon peltolenkin. Ella melkein meni kuraojaan. On kai tietoinen, että ruskeat flatit ovat nyt muodissa ja ajatteli ehkä muuttaa väriänsä…. No, oja kuitenkin jäi. Lenkillä tapasimme Noran, joka kanssa Ella taas riehui vähän aikaa. Sitten tuli Kultsu Emppu, joka tosin on aina kytkettyjä, joten sen kanssa ei voi oikein riehua.

Lenkin jälkeen shampoo pesin molemmat tytöt oikein kunnolla. Ella kuivui suht’ nopeasti, mutta Nikillä näyttää kestävän. Harjasin sitä vähän nopeuttaakseni kuivumista (Niki näytti myös palelevan), mutta siltä lähti aika paljon karvaa. Toivottavasti sain turkkia sen verran selvitettyä, että nyt alkaa kuivumaan nopeammin.

Noran omistaja huomautti, että Ella on kasvanut; saanut lisää massaa. Ihan hyvä. Vielä kun tulisi se upea turkki takaisin. Ellalla oli aivan mielettömän upea turkki ennen ensimmäistä juoksuaan. Nyt kolmannet juoksut pitäisi tulla hetkenä minä hyvänsä.

Kuva on vuoden vanha ja lenkiltä Nuuksiosta. Huomattavasti siistimmän näköistä kuin mitä meidän peltolenkit tänä päivänä on.

Onpa ollut ilmoja kerrakseen. Ollaan tehty Nikille sopivia lenkkejä. Ei oikein motivoi tuolla pellolla pahemmin loskan seassa liikaa lenkkeillä. Ella hoitaa itsekseen lenkkeilyä. Viimeksikin se meni aivan mielettömän kauas, en enää nähnyt sitä. Tapasi siellä toisen koiran, koska kun ikävä yllätti, niin kaksin sieltä tultiin takaisin. Tosin se toinen jo luovutti aikaisemmin ja Ella tuli aivan täysillä koko pitkän pelto-osuuden. Pöyrälenkit voisi olla Ellan juttuja.

Kuvassa Niki.

Jotenkin vasta nyt havahduin siihen, että koekausi alkaa jo ensi kuussa….. Pitäisi taas Ellaa totuttaa riistaan. Parasta varmaan aloittaa variksensiivillä “kevyesti” kun kuukauden takaiset fasaanit eivät kiinnostaneet kantamiseen saakka. Haistoi kyllä ja oli kiinnostunut, mutta ei suostunut kantamaan.

Varis-siipitreeni kotona (sisällä) meni hienosti. Heitin pari kertaa siipeä ja Ella nouti tohkeissaan. Kuulostaa varmaan aika oudolta treenata sisätiloissa, mutta on sitä maailmalla oudompaakin tapahtunut

Ohessa epäselvä kuva kun Ella kantaa varista. Viime alkusyksyn kuvasatoa. Ei kannata treenata ja kuvata samalla….

… jäi aika vaisuksi. Lenkkeilykään ei mitään erityistä ollut: peltolenkki. Samalla vähän yritin treenata Ellan luoksetuloa kun alkumatkasta näytti tuottavan “lieviä” vaikeuksia. Ei tullut luokse kun kutsuin kun toinen koira oli vaihtoehtona. Sitten treenattiin siinä lenkin aikana ja ihan kivasti tuli aina luokse. Ei tullut toista koiraa, että olisi päässyt testaamaan josko kärsivällisyys olisi riittänyt tottelemiseen.

Sunnuntaina piilottelin nappuloita mattojen alle + erinäisiin piiloihin ja päästin koirat etsimään. Hyvin Ellakin etsii kun Niki näyttää mallia. Niki nyt on muutenkin niin ruokainnokas, toisin kuin Ella.

Sain yövieraan, jolle koirien tietty piti näyttää kaikki temput: sohvalla hyppimistä, päälle hyppimistä, läähätystä, nuolemista, hössötystä, riehumista, tavaroiden siirtelyä. Eli oikeastaan flattia ominaisimmillaan No, onneksi kyläilijä ei näyttänyt järkyttyneen pahemmin. Koirat olivat kyllä ihan tohkeissaa uudesta tuttavuudesta ja meno oli sitten sen mukaista. Normaalisti yön saa nukkua rauhassa ilman mitään ihmeellistä, mutta nyt oli monta herätystä yön aikana. Huipennus oli Ellan pissit matolle varhain aamusta. Kissakin päätti haluta juuri tänä yönä ulos sateesta ja lumihangesta huolimata ja monkui kovaäänisti ulos; normaalisti hän inhoaa lunta ja varsinkin vettä. On se kumma miten eläimet käyttäytyy kun tulee uusi ihminen taloon. Ihminenhän saattaa yöllä taistella liskojen hyökkästä vastaan kun on ottanut “vähän” reippaasti alkoholia, flateille “liskojen yöhön” riittää ihan vaan uusi tuttavuus…