Nyt on kulunut viikko Ellan sairastumisesta.

Kuten otsikkokin kertoo, niin kaikki on hyvin. Ella on ollut oireeton ja pirteä. Tosin varoitettiin, että tuon lääkityksen takia on flegmaattinen n. seuraavat 3 viikkoa. Sitä odotellessa….

Kuulin sairaiden alkaessa kauhukertomuksia koiran epilepsiasta. En tiedä mikä ihmiset motivoi kertomaan juuri ne pahimmat jutut juuri tuolloin. Onneksi Merja kertoi vain kuulemistaan onnellisista tapauksista ja siitä kuinka tuo tauti on sentään hoidettavissa. Monessa muussa kun ei vain voi hoitaa. Hän myös kertoi, että ei tiedä yhtään koiraa, jolle lääkitys ei olisi auttanut. Tuo helpotti paljon!

Nyt uskaltaudun lähtemään Windorin (pdf) näyttelyynkin. Lähtö la iltana ja paluu ma iltana. Liput oli jo tilattukin jo ennen Ellan sairastumista ja onneksi vain noin lyhyeksi aikaa. Veljeni Sami tulee öiksi kotiini ja Camilla hoitaa muutoin koirat. Nyt seinälle tulee myös ruksitus-systeemi lääkitykseen, jotta Ella saa klo 7 aamulla ja klo 19 illalla lääkityksen ja kumpikin hoitaja tietää onko se annettu ja onko tarvetta vielä antaa.

Eli nyt kaikki on ok

Hain Ellan kotiin puolen päivän aikoihin kuten puhelimessa olin aikaisemmin pieneläinklinikan kanssa sopinut.

Ella oli yöllä saanut yhden kohtauksen ja sitten diagnoosi on selvä: epilepsia (kts myös tämä)
Olin tuosta jo varma toisen kohtauksen jälkeen, joka oli kestoltaan yli 5min. Ensimmäinen kohtaus tuli eilen 10.30 aikoihin aamulla kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ella tuli luokseni sohvalle ja alkoi nykimään: luulin että se tekee kuolemaa; säikähdin niin totaalisesti. Pitelin sitä hetken ja sitten lähdin juoksemaan ilmeisesti hakemaan puhelinta tai jotain (en muista) ja Ella tuli aika nopeasti perääni ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Varmuuden vuoksi soitin ystävälleni, joka on neurologi (ihmisten) ja kysyin epilepsian oireet. Ne näyttivän sopivan Ellaan, mutta se oli vain niin vaikeaa uskoa. Saatikka hyväksyä. Eikä EKK:llakaan aluksi meinattu sitä epäillä, koska Ella oli niin hyvässä kunnossa. Sitten kun tulimme takaisin kotiin, niin tuli uusi pitempi kohtaus.
Olin onneksi ollut lomalla edeltäneen viikon ja silloin kaikki vielä oli ollut ok.

Sain vielä lähetteen Aistiin lisätutkimuksiin. Toisaalta diagnoosi on aika selvä. Olen itse kohtauksen nähnyt samoin kuin nyt myös eläinlääkäri. Tosin jatkotutkimuksista tuskin on mitään haittaa. Aisti on kuulemma melkoisen kallis paikka, joku sanoi että hyvä jos tonnilla selviää. Peruslääkärikäynti tosin on kuulemma n. 150 euroa, mutta kuvaus on kallista.

Ellalla on edessä sterilointi, koska juoksu ja valeraskaus (mikä sillä nyt on; maitoa tulee) saattavat laukaista epilepsian. Toivotaan, että lääkitys alkaa pelaamaan. Ella sai 2 x 2 tabletin Barbivet lääkityksen ja ensiapuna kohtausten tullessa Stesolid ruiskeliuksia (2 kp per kohtaus).

Minulla on ollut onni saada kaksi todella tervettä koiraa (Mira ja Niki), joiden kanssa ei eläinlääkärillä juuri ole tarvinut käydä. Mitä nyt vanhuuden vaivoja tullut. Harmi, että Ellalle piti käydä näin. Todella harmi. Toivon sydämestäni, että se saisi viettää pitkän ja oireettoman elämän sairaudestaan huolimatta.

Linkkejä aiheeseen:

Suomi:
http://www.pikku-ukko.net/epilepsia3.php

Engl:

• http://www.canineepilepsy.co.uk/Research/gene.htm
• http://www.ontariogenomics.ca/media/news_details.asp?id=410
• http://www.eurekalert.org/features/kids/2005-01/aaft-deg020805.php
• http://www.sciencemag.org/cgi/content/abstract/307/5706/81
• http://hmg.oxfordjournals.org/cgi/content/abstract/14/17/2491
• http://www.world-science.net/ScienceNewsBriefs/050107_Dog.htm

Ellan 2-vuotissynttäripäivä ei olisi paskempi voinut olla. N. 10.30 aamulla Ella sai kohtauksen, josta säikähdin kunnolla. Vein sen pieneläinklinikalle, jossa sitä tutkittiin, mutta mitään ei löytynyt. Luulin jo kuvitelleeni koko asian. Tulimme kotiin ja Ella sai uuden kohtauksen. Annoin hänelle Metacamia ohjeiden mukaan ja yritin soittaa pieneläinklinikalle. Jonotutusta vain. Lähdin viemään Ellaa takaisin ja soitin ajaessa. Ne ajattelemattomat hölmöt sanoivat, että ei tarvi tulla ja että jos tulee vielä 3. kohtaus, niin sitten. No siinä kääntyessäni Ella sai kohtauksen, joka saattoi olla sitä vanhaakin edelleen. En tiedä. Mutta taas suuntasin pieneläinklinikalle. Tällä kertaa Ella jäi sisälle. Juttelin oireista ihmislääkärikaverini kanssa ja hän piti pieneläinklinikan eläinlääkäriä kokemattomana. Oireiden perusteella Ella olisi heti pitänyt ottaa tarkkailuun, ihmiset ainakin otetaan. Olihan se el.lääk. tosi nuori…. Googlekin kertoi tuon Ella toisen kohtauksen olleen kestoltaan hengenvaarallinen.

Sain Maryn illalla kiinni. Hän on menossa Windsoriin ensi viikolla. Oli pahoillaan Ellasta ja haluaa heti kuulla lisää sen voinnista kuin vain mahdollista. Ehkä näemme Maryn kanssa Windsorissa; riippuu Ellan voinnista.

Nyt on aamu ja pelottaa soittaa Ellan voinnista, jonotusmusiikki vain soi korvaan ja yritän aina hetken kuluttua uudelleen. Järki sanoo, että jos Ellalle olisi tapahtunut jotain, niin he olisivat soittanut. Järki ei nyt pelaa, pelko kylläkin. Tuntuu pahalle.

Olemme käyneet nyt tyttöjen kanssa vallan uimassa. Lämmintä on pukannut siihen malliin, että lenkkeily ei oikein tunnu hyvälle. Mylliksellä ollaan oltu pari tuntia aina aamuisin (olen tämän viikon lomalla). Sain hankittua uuden uljaan kumipatjankin, jota nyt tuli tänään testattua ja hyväksi havaittua. Hyvää siinä on se, ettei siinä ole erillistä tyynyosuutta ja patja noin muuten on paksun tuntuinen.

Tänään olimme patjailemassa järvellä n. kaksi tuntia koirien suurimmaksi osaksi uidessa koko ajan tai muutoin hetkellisesti touhutessa rannalla.

Iltapäivällä Ellalla kuitenkin riitti vielä energiaa ja se livahti aidanvälistä tervehtimään naapureita. Hyvänä puolena oli se, että pääsin katsomaan entistä asuntoani, jota juuri rempataan kunnolla. Viimeksi olin siellä joskus vuonna -99, jolloin siirryin samassa rivarissa tähän asuntoon.

Koirat söivät juuri ja annoin niille molemmille ensimmäistä kertaa elämässään kokonaisen keitetyn munan kuorineen. Sekös oli ihmeellistä. Eivät oikein meinanneet tietää mitä tehdä.

Tässä Veeran mielipide koko touhusta.

Sain aamulla kuulla, että koiranhoitaja järjestyy. Tilasin samantien lennot Englantiin yhdessä Kikan kanssa.

Soitin Marylle ja sain kylla hänen olleen jo kuukauden sairaalassa
Odottavat häntä kotiin ensi viikolla, joten pyysivät soittamaan ensi viikonloppuna uudelleen.
Vahvasti epäilen, että Mary tulisi Windsoriin. Soittelin Kikalle ja sumplittiin, että jos Windsorin näyttelystä suoraan menisimme Andoveriin, niin olisi mahdollisuus nähdä Mary ja tietenkin myös Ellan sisko Bonnie. Maryn luona tuskin voi yöpyä jos hän on vielä heikossa kunnossakin.

Laitoin juuri myös mailia Norjaan Ellan veljen Frederikin omistajalle josko hän/he ovat menossa Windsoriin ja ovatko sopineet mitään Maryn kanssa koirien esittämisestä. Yleensä Finn ja Jon Andre ovat esittäneet Maryn koiria, koska Mary ei siihen enää itse kykene.

Nyt sitten odotellaan tietoja.

Oltiin järvellä koirien kanssa ja kun lämmintä pukkasi, niin eipä vesileikkejä kummempaa harrastettu. Heitin tytöille dummuja ja Ella palautti hyvin. Nikin dummusta kuului vain rutina. Sallittakoon 13-vuotiaalle omat hupinsa.

Alla kännykkäkuvasatoa tämän päiväisestä:

Kävin lyhyellä visiitillä messarissa ja näin osan uroksista. Narttuja katsoin vain hetken ja senkin keskustellen erään henkilön kanssa.

Uroksia ja narttuja molempia oli 30 kiepeillä näyttelyssä. Ei mikään suuri luku, mutta toisaalta maksu oli ollu 88 euroa/koira parhaimmillaan, joten varmasti karsi osallistujia. Muutoinkin messarissa oli melko tyhjää, joten taisi hinta olla liian korkea kaikenkaikkiaan monelle. Sisäänpääsykin oli 15 euroa….

No tässä joitain kuvia. Ilman salamaa kun asetukset on ISO400 niin juoksemiskuvat tulevat tuhruisiksi. Salalla ei voi ottaa kehän toisessa päässä olevia kohteita kovinkaan hyvin, mutta kai joitain hyviä kuviakin tuli.

Taas tökkii tämä kirjoittaminen: kirjaimet tulevat jälkijunassa. Jumitusta. Taitaa taas olla tungosta bloggerissa?