Mitäpä tässä voisi sunnuntain jäljiltä kirjoittaa? Elämä on sujunut samaan malliin koirien kanssa: lenkkeilyä ja uintia.

Ainoa asia mistä nyt ehkä voisi mainita, että viikonlopun jälkeen olen huomannut useamman migreenitablettini hävinneen…. Epäilykset kohdistuvat yhteen mustaan vilkkaaseen otukseen. Jospa sen oireilu tosiaankin johtui tuosta. Tiedä häntä, mutta selvittää se pitää.

Heidi UK:sta on valmiina auton kanssa mahdollista tulevaa UK:n reissua varten (”perheenlisäyskeikka”).

Viikolla yhtenä päivänä webcam näkymä hävisi ja selvisi, että palveluntarjoaja oli vaihtunut. Näkymättömyys johtui siitä, että IP-osoite muuttui tuon myötä, mutta onneksi uusi selviää helposti ip-ihmisestä.

Tänään on heti aamusta taas roskis dyykattu ja kaikki leviteltynä lattialle. Työkavereillani on hauskaa kun täällä sitä välilä katselen ja valittelen tulevaa siivousurakkaa. Toisaalta tuohan vaan osoittaa, että koiralla on hauskaa ja se on terve

Kävin katsomassa Merjan pentuja (9 kpl ja 3,5 vk:n tienoilla) sekä Pipsaa (13 viikkoa).

Pennut olivat tietty tosi suloisia ja Pipsa hauska tyttö.
Olinkin sen jo nähnyt ensimmäisen kerran 2 viikkoa sitten kun näytin Merjalla Mylliksen rannan, josta on hyvä uittaa myös pentuja (Ellakin ui siellä 8 viikkoisena). Pipsa tuolloin hyppäsin veteen muutamia kertoja isompien perässä ja hieman sitten ui.

Ihastelin pentulaatikossa pienokaisia ja sitten kun ne olivat nukahtaneet, leikin Pipsan kanssa hieman. Asensin Merjalle myös Skypen.

Illalla olin omien tyttöjen kanssa Mylliksellä uimassa. Siellä oli niitä paikallisia nuoria tyttöjäkin (asuvat lähellä) ja kuulin, että olivat nähneet käärmeen uimassa!
Kyllähän tuolla joskus käärmeitä näkee, mutta uimassa.

Yllätin Ellan Burana 800 suussa. En tiedä mistä hän oli sen saanut. Ilmeisesti päässyt jotenkin jollekin laukulle ja löytänyt sen. Siitä tuli mieleen, että kun minulla myös on yksittäispakattuja migreenilääkkeitä, niin kerran huomasin sellaisen hieman jyrsityn version yksittäispakatusta.

Siitä tuli mieleen 10 vuotta sitten tapahtunut episodi: Mira oli “varastanut” ksylitol purkkaa ja alkoi kouristelemaan. Kouristelut olivat vieläkin pahemmat kuin mitä Ellalla oli 1 kk sitten.
Luin lisää koiran epilepsiasta ja löysin artikkelin/artikkeleita, jossa kerrottiin että mm. partiaalisesta kohtauksesta (google: partial epilepsy), joka yleensä yhdistetään aivokasvaimeen. Näitä tai etäpesäkkeitä on harvoin nuorilla koirilla. Ellallahan olisi voinut sanoa olevan partiaalinen, koska hänen tajunnantaso oli koko ajan ok. Hän totteli minua: tuli ulos & keittioon ja istui kun tuikkasin Metacamia suuhun. Siitä tuli mieleen, että Miran ja Ellan tärinäkohtauksilla oli paljon yhteneväisyyksiä. Miralla kohtaus johtui ksylitolimyrkytyksestä. Ja siitä päästään tuohon Buranaan: mitä jos Ella oli tuolloin 1kk sitten ottanutkin jotain lääkettäni? Periaatteessa jotta epilepsiaan päädytään, pitää kaikki muu sulkea pois. Ellalta olisi pitänyt ottaa myös virtsakoe (ei otettu) sekä tehdä artikkelin mukaan lisätutkimuksia, joita ei tehty. Päädyttiin vaan epilepsiaan.

Miksi nyt mietin? No, kun tuo Burana löytyi (jonka sain suusta pois) ja yhteneväisyys Miran kohtausten kanssa (nykiminen). Sitten psykiatrituttuni oli kylässä viime sunnuntaina ja muutamalla sanalla juteltiin epilepsiasta ja hänkin katseli kuinka hyvässä kunnossa Ella on.
Maryn ensimmäinen ajatus Ellan kohtauksista oli myrkytys.
Nyt Ella on kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut ja yhtään kohtausta ei ole ollut.

Suunnittelin ensi kuulle lonkkakuvausta ja samalla sterilointia. Nyt pistää mietityttämään. Lonkka- ja muut kuvaukset kyllä suoritetaan vaikka heti, mutta en taida Ellaa steriloida ennen kuin käyn sen kanssa Aistissa neurologisissa tutkimuksissa.

Parasta vielä oli kun jälkitutkimukissa YES:illä kysyin tomografiaa. Nuori el.lääk. tyttönen sanoi, että oli soittanut vielä juuri Aistiin ja siellä oli sanottu, että magneettikuvaus tälläisissa tapauksissa. Ihmisneurologi ystävättäreni juuri nimenomaa oli suositellut tomografiaa näissä tapauksissa ja tästä syystä sitä kysyinkin. YES:in el.lääk. antoi vielä Aistin artikkelin mukaani ja mitäpä siinä sanottiin: että nimenomaa tomografia tässä tapauksessa (ei sitä hänen väittämää magneettikuvausta).

Kyllä Ella nyt pitää saada kunnon lääkärille diagnosoitavaksi eli erikoislääkärille. En halua loppuelämääni sanoa: mitä jos…

Juttelin vielä Mary kanssa tänään asiasta ja hän oli samaa mieltä. Ei tarvitse liian nopeasti ja vähin perustein/tutkimuksin päätyä tiettyyn lopputulokseen. Hän oli myös toissapäivänä jutellut Ann’in (Ellan isän omistaja) kanssa ja myös Ann oli sanonut, että epäilee ettei kyseessä ole epilepsia. Kummankaan linjoissa sitä ei ole esiintynyt. Epäilivät tuon oleen tapahtuma, jolle ei löydy selitystä ja joka ei toistu.

Tänään satoi, mutta sain hyvin raahauduttua Myllikselle lenkille. Aluksi teimme tunnin lenkin ja sitten uimaan. Juuri kun pääsimme uimapaikalle, kuului ukkosen äännähtelyä. Ajattelin silti mennä uimaan. Koirat olivatkin jo yhdessä vaiheessa ehtineet käymäänkin järvessä. Aika nopeasti on vesi kylmennyt; ei enään ollut yhtä lämmintä kuin jonkin aikaa sitten. Ihan piti henkeä haukkoa. Onneksi Ella veti minua alkumetreillä pahimman kankeuden aikana ja sitten olikin pakko jo itse liikkua.
Siinä järvellä oli sorsaperhe ja yksi aikuinen sorsa toimi houkutuslintuna. Se räpikö koko ajan järvenpinnalla tehden siivillään mahdollisimman paljon meteliä. Kun olimme uimassa ja Ella veti, niin hienosti seurasimme tuota sorsaa.

Iltaruualla Ellan varakuppi meni rikki. Oman varsinaisen kuppinsa Ella oli jonkin aikaa sitten onnistunut rikkomaan (keraamisia). Pitääkin huomenna käydä katsomassa uutta tilalle.

Kävin kyllä Sellossa tänään, mutta ajattelin käydä sunnuntaina Jumbossa. Jotenkin tuntuu, että siellä olisi parempi valikoima nyt kun se on laajentunutkin. Pitää samalla ostaa uusi ulkoilupuku kun Erätukun puku ei ole kestänyt tarpeeksi pitään eikä XS mitoituksessa lahkeetkaan olleet tarpeeksi pitkät. Sellossa oli urheilukaupassa Rukan ulkoilupuku 50% alennuksessa hintaan 199,- Aika hintava vieläkin, mutta siinä on 5 vuoden takuu. Taidan mennä ostamaan sen. Ei noihin halvempiin ole varaa kun ne eivät kestä meikäläisen käytössä. Esim. Sail&Ski on kestänyt vuodesta 2000, joten pitää keskittyä laatuun (lihoamatta mielellään oston jälkeen). Tuosta takki käy edelleenkin, mutta ne housut… Takki siis on kuin uusi ja toimii edelleenkin. Huomasin tuolla kauppakeskuksessa, että Haltin puvut olivat ihan samanlaisi kuin Erätukun…. Åre2007 mallistoa kun tutkin tarkemmin, niin ihan pikku yksityiskohtia myöten samaa linjaa Erätukun puvun kanssa. Tietty Haltin hinta on kallimpi ja näytti materiaaliltaan kyllä olevan laadukkaampaa, mutta tuli vaan mieleen, että samassako tehtaassa valmistetaan?….

Pitää olla tuo vaatepuoli kunnossa, jotta voi kelillä kuin kelillä ulkoiluttaa koiria hyvissä fiiliksissä. Siis ilman, että kastuu, kylmenee tai tulee liian kuuma.

*******************

Mielenkiintoinen keskustelu noutajat palstalla.
Vaikka olenkin joskus ihmetellyt miten ko. kasvattaja on käyttänyt aikoinaan samaa narttuansa liian monta kertaa pennutukseen, niin silti tässä asiassa jotenkin tuntuu, että on todellakin käynyt vain puhdas vahinko. Kuulin, että kyseessä olisi ollut kasvattajan oma kultsu kun oli päässyt astumaan tuon flatin. Tämä tietty kuulopuhetta. Varmaan aika hirveää tuolle kasvattajalle, että näin on päässyt käymään. Tosin vähän ihmettelen, ettei ole koko kauppahintaa palauttanut. Ehkä tämä on ollut hänelle niin kova pala, ettei ihan vielä osaa toimiakkaan oikein (shokki). Mene ja tiedä.

Ilmoitin Ellan tänään taippareihin, jotka ovat ensi kuussa. Nyt on kolme viikkoa aikaa ennen niitä. Onneksi Ella juuri tällä viikolla Mylliksellä osoitti niin suurta kiinnostusta kaislikosta löytynyttä lintua kohtaan.

Olishan se kiva saada taipparit suoritettua. Ensi vuonna kun on ne doping säännöt. Tosin jos Ella on ½ vuotta oireettomana, niin lääkitystä voidaan harkita lopetettavaksi. Silloinhan onnistuisi myös kokeetkin. Yksi ihmislääkärikin, joka kyläili luonani viime sunnuntaina ihmetteli miksei Ella voisi osallistua kokeisiin kun noin terveeltä ja terhakkaalta vaikuttaa ja kun lääkitys on tehnyt sen oireettomaksi. Sitä minäkin ihmettelisin, sillä nyt Ella on kuten ennenkin. Mutta toisaalta kuulin, että Kennelliitossa näitä asioita vielä harkitaan eikä mitään päätöksiä olla tehty.

Sain jo eilen illalla vastauksen päivällä lähetettyyn kysymykseen pennusta

Ohessa mailin “loppuhuipennusta”:
“please get in contact again in about four weeks time and by then we should be sure that our bitch is in whelp and if she is we would be delighted to take your details for a future puppy”.

Eli hyvältä näyttää. Tosin taidan vielä varmistaa jossain vaiheessa Marylta tilannetta.

Vannomatta paras: laitoin nyt kuitenkin uuden kyselyn toiselle kasvattajalle UK:hon mailitse pennusta. Hirmusti kyllä tekisi mieli ottaa koira Marylta, mutta kun ei tiedä milloin hän on kunnossa. Syytä on olettaa, ettei häneltä (ainakaan) tänä vuonna tule pentuetta.

Toisaalta vuodesta 1997 olen ollut myös hoffeista kiinnostunut. Tuolloin lenkkipolulla yksi mies kävi kimppuun ja poliisitkin ihmettelivät eivätkö koirani (Mira ja Niki) tehneet mitään puolustaakseen. No eipä tehneet, nehän ovat flatteja. Seuraavana päivänä aloin tutkailemaan hoffeja, mutta jotenkin flatti se aina kuitenkin taloon tulee. Nyt vähän tuntuu, että olisi mies tulossa taloon.