Sain eilen kotiin työlinjat ja vanha linja katkaistiin. Nykyinen uusi linja on suojattu ja huomasin, etten pelkällä IP-muutoksella saa webcam kuvaa välittymään. Nyt en tiedä mitä tekisin. Pitänee kysäistä joltain konkarilta. Vähän orpo olo täällä töissä kun ei voi koirien hyvinvointia varmistaa. Tuohon on tottunut ja kun parin kk:n sisällä ollut tapauksia, joiden takia haluaisin varmistaa ajoittain, että kaikki on kotona kunnossa. Eilen tein töitä koko päivän kotoota. Ehkä myös huomenna. Onhan työpaikallakin omat hyvät puolensa ja mielellään tänne tulee. Miinusta on ruuhkat ja melkein päivittäiset kolarit liikenteessä edelleenkin puurouttamassa liikennettä + parkkiongelmat.

No, nyt on sitten ilmeisesti dynaaminen IP-osoitekin ja kävin jo hankkimassa ilmaisen pelastajan tilanteelle (dyndns). Katsotaan nyt jos jotenkin saisi taas homman toimimaan.

Flattikerhon pääsivulla on ilmoitus Riitta Ahon kirjasta Terverakanteinen koira. Pistin sen samantien tilaukseen.

Kotirintamalla ei mitään uutta ja mullistavaa: lenkillä on käyty ja koirat ovat voineet hyvin. Lenkin jälkeen on tullut heitettyä pari dummyä.

Jos jollakin on tarjota neuvoja/ehdotuksia miten saa välitettyä kuvaa ja ääntä suojatun verkon yli, niin ota ihmeessä yhteyttä!

Kuvassa Niki neljä vuotta sitten entisessä autossa.

Tarkoitus oli taas käydä lenkillä aluksi Ellan kanssa Mylliksellä ja sitten Nikin tuossa lähimaastoissa (lähinnä pellolla).

Olin väsy töiden jälkeen ja kun Niki ns. puhkui intoa, niin en vain jaksanut enkä hennonut evätä siltä lähtöä mukaan Mylllikselle. Autossa Niki sai tulla suoraan takapenkille, koska siinä sen on helpompi olla kuin farkun takaosassa.

Mylliksellä Niki sitten spurttaili elämänsä riemusta. Ja meikä juoksi perässä. Suuntasimme aluksi järvelle ja siellä koirat uivat jonkin aikaa. Niki siinä sitten alkoi inistä ja ajattelen vähän mennä kävelemään. Niki oli sitä mieltä, että “kävely sucks” ja pistetään vähän vauhtia päälle. Siinä sitten teimme pitemmän lenkin kuin oli tarkoitus ja Niki senkun mennä posotti. Lenkin jälkeen vielä erikseen suuntasimme takaisin järvelle ja seniori senkuin innostui taas kun näki mihin menemme.

Olin jo luopunut toivosta, että voisin ottaa Nikin mukaan yhteisille lenkeille. Äitini kanssa siitä myös puhuin ja äitikin oli harmissaan puolestani. Nyt sitten rautarouva näytti kaapin paikan. Ilmeisesti Niki alkaa vetrymään lenkeille ja spondyloosia on taas siinä vaiheessa ettei ole kivulias. Vähänkös olen onnellinen tästä Nikin terhakkuudesta! On ollut nyt illalla hymy herkässä. On nuo “karvapallot” vaan niin ihania.

Heitin vielä muutamia kertoja tytöille dummya ennen metsästä lähtöä ja hyvin meni. Ella toi suht’ nätisti dummyt käteen ja Niki juoksi metsässä oman dummyn perässä.

http://koti.phnet.fi/elainfys/spondyloosi.htm
Spondyloosi on etenevä rappeumasairaus, joka muodostaa luusilloitusta ja luupiikki muosostusta nikamien välille. Ranka jäykistyy ja nikamavälit ahtautuvat. Tavallisesti tila on oireeton. Luupiikit voivat ahtauttaa hermojen juurikanavia, tällöin voi esiintyä kipua ja halvausoireita. Luupiikkien kasvaessa voi myös esiintyä kipua. Selkäydintä luupiikit eivät yleensä paina.

Kirkasta vettä, jalkojen liikkeetkin näkyvät:

Hieno hyppy:

Ella oli tänään moikkaamassa entisiä pitkäaikaisia naapureitaan. Omskakas poppoo muutti täältä Pohjois-Espoosta Lohjalle ja Ella pääsi lenkille Meten ja Suvin kanssa. Voi sitä jälleennäkemisen riemua Ellan ja Meten välillä. Taas selätettiin (ihan niin kuin tuolla aikaisemmissa talvisissa videonpätkissäkin).

Menimme n. 1½-2 tunnin lenkin ja koirat pääsivät pariin otteeseen uimaan. Maasto oli sen verran haastavaa ja tiedossa jo etukäteen mistä johtuen Niki joutui jäämään kotiin.

Iltapäivällä soitin Marylle, joka vastasi puhelimeen paljon pirteämpänä kuin aikoihin. Tempperamenttinen Mary oli taas elementissään. Juttelimme Ellasta ja Mary oli so pleased kuullessaan eilisestä neurologin tutkimuksesta. Hän oli ollut absolutely sure (hyvin painotettuna) ettei kyseessä koskaan ollutkaan epilepsiaa. Sitten hän kertoi yhdestä tutusta kasvattajasta UK:ssa, jonka koiralle oli hiljattain käynyt juuri kuin Ellalle. Koiran pää ja niska olivat alkaneet täristä ja ko. kasvattaja oli paniikissa miettinyt epilepsiaa. Osoittautui, että ko. tärinä oli johtunut vain jonkin sorttisesta iskusta päähän. Koira oli telonut itseään johonkin. Ellallahan tärisi samalla lailla pää ja niska, mutta muu kroppa pysyi hallinnassa. Ella myös kykeni toimiaan tärinän aikana kuten tuokin koira. Ellalla oli uudessa diagnoosissa yhtenä vaihtoehtona “paroksysmaalinen liikehäiriö”.
Mary kyseli josko olisin UK:hon tulossa katsomaan jotain näyttelyä lähiaikoina. Kerroin, että olisin kiinnostunut tulemaan katsomaan jotain field-trial (warm game) koetta. Mary lupasi ottaa selvää ja soitella. Omskakas Sarin kanssa juuri olimme field trialista tänään jutelleet ja Sari oli siinä uskossa ettei noihin UK:n field trial kokeisiin kovin helposti pääse ulkopuolisena katsomaan. Eiköhän tuo Maryn kautta onnistu. Hän kuitenkin on hyvin tunnettu ja arvostettu kasvattaja UK:ssa. Hän tiesi jo heti kuka on menossa ja keltä voi kysellä.
Tosi hienoa kuulla Maryn taas olevan kunnossa.

Kävimme tänään Ellan kanssa Aistissa jatkotutkimuksissa niihin Ellan tärinäkohtauksiin.

Ellan neurologinen tutkimus oli normaali, eli kaikki hyvin.

Juttelimme neurologin kanssa niistä mahdollisuuksista, joita Ellalla voisi olla.
Todennäköisintä on, että Ellalla oli myrkytysoire koska kohtaukset tulivat 24h sisällä eivätkä ole uusiutuneet.

Tärinöille ylipäätään on monia vaihtoehtoja: myrkytys, epilepsia, lihaskramppi, korvaongelmat etc.

Ellan oireet eivät sopineet tyypillisiin flattien tai noutajien epileptisiin kohtauksiin.
Lihaskramppeja on diagnisoitu eniten dobermanneilla. Krampit voivat muistuttaa epilepsiaa.
Korvaongelmat voivat aiheuttaa tärinäkohtauksia (tyypillisin rotu King Charlesin spanieli).

Jatkan tästä kirjoittamista kun olen taas kotona. Sinne jäi myös neurologin A4 kirjoitelma. Vähän tuohon alustin noita, että itsekin muistaisin.

Joskus aikoinaan tuli allekirjoitettua tällainen ja mailitse tuli ilmoitus, että vielä tarvittaisiin lisää allekirjoituksia.

www.oneseat.eu

Euroopan veronmaksajat maksavat 200 miljoonaa euroa vuodessa parlamentin liikuttamisesta Brysselin/Belgia ja Strasbourgin/Ranska välillä. Euroopan Unionin kansalaisena haluan Euroopan parlamentin sijaitsevan vain Brysselissä.

Noutajat forumilla joku kyseli pentujen lenkkien määrästä. En varsinaisesti ole rajoittanut pentujeni lenkkien määrää aikoinaan, vaan ne ovat saaneet juosta vapaana metsässä. Metsässähän maanpohja joustaa toisin kuin alfaltilla.

Siitä tuli mieleeni vuoden takainen kävelyreissu kun yksi alfattikävelystä pitävä mies oli kuvioissa. Ella oli juuri täyttänyt vuoden ja Niki saavuttanut kunnioitettavat 12-vuotta. Miehimys halusi lähteä käymään eräässä kaupassa kävellen. No, sehän sopi. Kun sitten lähdimme ulko-ovesta, niin hänen hämmästyksensä oli aika suuri: enkö meinannut ottaa koiria mukaan. Sanoin, että Ella on liian nuori kävelemään reilut 10 km asfaltilla ja Niki taasen liian vanha.

Eihän tuo 10 kilsaa ole mitään, mutta vähän yli puolessa välissä meikäkin jo ontui. Kroppa vaan ei kestä alfalttia vaikka oli lenkkikengät… tosin vanhat. Ei niissä ole mitään moderneja ominaisuuksia. Tosin enpä noita ominaisuuksia tarvi kun lenkkeilen metsässä, jossa jo maa antaa hieman myöten eikä ole yhtä kova alusta kuin asfaltti. Kunto kyllä kestää 10 km ihan kevyesti, mutta luusto ei kestä asfalttia. Asfaltille sopii rulllaluistelu, jota kestin esim. 118 km yhtenä sunnuntaina pari vuotta sitten. Ihmetyttää, että jotkut lenkkeilijät maksavat maltaita kengistään, jotta voivat juosta asfaltilla! Metsässä ei mitään high-tech kenkiä tarvi. Lisäksi kun olen joskus pitänyt sykemittaria Nuuksion maastoissa, niin syke nousee korkealle (yli 160:n ajoittain), eli ihan samoihin kun pyöräilyssä tai rullailussa.

Siitä tuli mieleen, että kuinka tärkeää tuo on pennulle? Siis pehmeällä pohjalla liikkuminen. Ei voi tehdä kehittyville lonkille hyvää jos liikutaan asfaltilla.

No, tänään käytiin liikkumassa Mylliksellä lähinnä uinnin merkeissä. Ex-naapuri Roosa oli myös taas paikalla. Ella nauratti 2.5-vuotiasta Lauri poikaa veteensyöksymisillään. Niki harrasti vedessä kellumista seisaaltaan.