Käytin Nikin ulkona keskiviikkona ennen töihin lähtöä ja se teki ykköset ja kakkoset.

Päivällä vanhempani lähtivät kauppaan ja Niki olisi halunut lähteä mukaan. Oli selvästi osoittanut kiinnostuksensa mukaanlähtöön. Sille kuitenkin selitettiin, ettei koirat saa tulla kauppaan (aivan kuin se ymmärtäisi).

Kun vanhempani palasivat takaisin kotiin, niin jo oven avauksessa he haistovat tilanteen: Niki oli esittänyt haisevan vastalauseensa matolle. Kyllä seniorilla mielipiteitä sentään riittää! Ja niiden ilmaisussa käytetään luovuutta

Äitini sitten vei sen vielä metsään lenkille, jotta lady sai tahtonsa läpi.

Illalla kävin Nikin kanssa vielä kävelemässä ja heittelin sille palloa.

Siitä tulevasta pennusta sen verran, että ulkomailta tulee. Kasvattaja itse sitä tarjosi kun Mary oli soitellut hänelle ja ollut pahoillaan ettei hänellä itsellään juuri nyt ole tarjota minulle uutta pentua Ellan tilalle. Tämä kyseinen kasvattaja oli Marylle luvannut ehdottaa pentua tulevista pentueista ja ensimmäinen syntyy kuukauden kuluttua. Toinen melkein heti perään. Mary astuttaa Ellan siskon seuraavasta juoksusta ja siitä olen myös ottamassa pentua. Bonniella (Ellan sisko) on juuri nyt juoksu, joten siitä pentu tulee sitten vasta joskus syksyllä 2007.

Niki on ollut Ellan lähdön jälkeen normaalia enemmän hellyydenkipeä. Selvähän se kun nyt on enemmän aikaa keskittyä. Aikaisemmin Ella touhotti ympärillä koko ajan ja vei varmaan Nikin ajatuksen sen touhuumisen seuraamiseen.

Löhösin sängyllä ja rapsuttelin Nikiä siinä vieressäni lattialla kun se makasi. Pitkän rapsutuksen jälkeen käsi väsyi, joten laskin jalkani Nikin viereen jotta olisi kosketuksessa koko ajan. Hetken kuluttua Niki meni rappusten alapäähän katselemaan yläkertaan. Ihan kuin se olisi odottanut jotain. Kutsuin sitä ja se tuli hivenen hämmästyneen näköisenä takaisin. Oliko se unohtanut, että olin siinä vieressä? Onko Niki jo vähän höpsö?

Äitini oli käynyt Nikin kanssa metsässä päivällä (kun on eläkkeellä), joten en vienyt Nikiä enää lenkille. Hyvä näin, koska Nikin nivelille metsälenkit ovat parhaita ja kun tulen töistä, niin olisi jo pimeää metsälenkille.

En tiedä vielä milloin jaksan palata tyhjään kotiin, jossa Ellan poissaolo näkyisi ja tuntuisi liikaa. Olen rauhassa vanhemmillani nyt suremassa rakkaan pois menoa. Seuraavan pennun hankinta on jo työnalla, mutta siitä myöhemmin.

Illalla heittelin Nikille tennispalloa takapihalla. Se oli ihan tohkeissaan. Juoksi minkä jaloistaan pääsi ja palautteli ihan täpinässä palloa. Hirveä hössötys päällä ja ihan piteli riemastuneita ääntelyitäkin. On se hyvä, että seniorilla on hauskaa.

Olemme Nikin kanssa olleet vanhemmillani siitä saakka kun Ella lähti pois. En pysty olemaan kotona, koska se tyhjyys olisi liian kovaa tällä hetkellä. Ellan poissaolo näkyisi ja tuntuisi siellä liikaa.

Niki on lenkkeillyt vanhempien takapihalta avautuvassa pikkumetsässä. Lenkit ovat huomattavasti lyhyempiä kuin Ellan aikoina, jolloin kävimme kunnon Nuuksion lenkeillä. Tosin kyllähän tuo Nikin ikäiselle riittää. Lisäksi se juoksee vanhempien pihalla ylös alas (etupiha on alhaalla ja takapiha ylhäällä).

Eilen kävin pikaisesti kotona hakemassa lisää vaatteita maanantaista työpäivää varten. Ellan paikalla sängyna alla Max pilkotti hieman. Nostin sen sieltä pois ja tuoksuttelin sitä. Se tuoksui Ellalle. Tunsin taas sen polttavan piston rinnassa: Ella on poissa. Kyllähän se tuntuu koko ajan, mutta välillä se raastaa.
Löysin jyrsityn luun ja otin se mukaan Nikille.
Niki tunnisti luusta Ellan tuoksun eikä oiken halunnut sitä syödä. Suussa vain piteli. Sitten se alkoi riehumaan ja meni ulko-ovelle ja selvästi vouhotti jotain. Odottiko se Ellaa kun sai Ellan maun suuhunsa?

Voi kumpa kaikki olisi toisin ja Ella olisi terve ja kotona! Sitä on niin ikävä!

Äiti, minun täytyy jatkaa, joku kutsuu kulkemaan. Täytyy taittaa taival matkaa vaikken tietä tunnekaan. Siellä, missä korkealla siintää pilvi sulavin, siellä, sinipilven alla - siellä olen minäkin. Älä pelkää, tulen kyllä. Tulen kyllä takaisin, iltatuulen hyväilyssä – siinä olen minäkin.

* * * * * *

Ei mikään voi kuolla,
ei kukat, ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee
ja toinen jää taakse
ja muualla tuuli soi.

* * * * * *
Hiljaisuuden äärelle sä miksi käyt näin varhain? Ain sydämessäin sinusta säilyy muisto parhain.

* * * * * *
Jokainen lähtö voi olla viimeinen, jokainen hyvästijättö ikuinen.

* * * * * *
Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän. Yhtäkkiä vain huomaa, se päättyikin tähän.

* * * * * *

Eilen tähän aikaan Ella vielä oli vierelläni.
Eilen tähän aikaan Ella heilutti häntäänsä.
Eilen tähän aikaan sain vielä silittää Ellaa.
Eilen tähän aikaan Ella nuoli nyyneleeni pois.
Eilen tähän aikaan suukottelin Ellaa kuonolle.
Eilen tähän aikaan…..

Miksi tämän kaiken piti loppua niin aikaisin? Liian varhain?

Meillä on Nikin kanssa niin ikävä.