Ehdokkaat numerolla 19 esittäytyvät.

Voittoon vaikka masinoimalla! Kaikki keinot sallittuja.

Samalla Ella ja Niki haastavat kaikki lukijat mukaan kilpailuun. Paras (eli me) voittakoon!

Vein Ellan eläinlääkärille viime kuussa kun se oli kolmantena päivänä oksentanut. Lisäksi se oli kyykkinyt liikaa lenkillä. Hoidoksi se sai antibiootteija suolistotulehdukseen, joka tosin oli hyvin lievä. Diagnoosiin päädyttiin kun olin jo kaiken muun yrittänyt. Antibiootit auttoivat.

Ajoittainen oksentelu kuitenkin jatkui, mutta kun turvotin ruuan kunnolla ennen tarjoilua, niin kaikki oli ok. Ella on kuitenin ovela ja sai myös ihan itse hankittua ruokaa. Se mm. pääsi helposti tiskipöydälle ottamaan kissanruuat ja olinkin ajat sitten siirtänyt kissan ruokapaikan saunan lauteille ja portin eteen kun en ollut kotona. Kun valvova silmä vältti, niin Ellahan meni saunaan. Sitten yökättiin. Lenkillä kerran se oksensi kun oli syönyt p*kaa.

Vaikka kuulin vakuutteluja, että tuo on ns. normaalia (oma ruoka pysyy sisällä, muu ei), niin en lakannut huolestumasta. Soitin el.lääkäriasemalle ja siellä sanottiin myös, että ei ole hätää jos oma ruoka pysyy sisällä ja koira muuten voi hyvin. Sanoivat, että voinhan tulla verikokeeseen jos kovin huolestuttaa.

Tänään olimme sitten verikokeessa ja el.lääkäri kyseli oireista. Ella oksentelee pienen määrän limaa kun se on syönyt jotain “sopimatonta” (ei omaa ruokaansa). El.lääkäri oli sitä mieltä, että sillä on tuolloin maha tyhjä ja kun se siihen hotkii jotain, niin tulee oksennus. Tuo lima viittaisi tyhjään mahaan. Parasta olisi antaa ruoka 4 kertaa päivässä, jotta maha ei olisi liian tyhjä. Hän myös sanoi, ettei ole mitään vakavaa kun koira on pirteä, hyvässä lihassa ja turkki kiiltää. Lisäksi Ellan korvat olivat puhtaat ja muutoinkin iho kunnossa. Siitä kuitenkin otettiin verikokeet kun pyysin (oman mielenrauhani vuoksi).

Kuulin yleisesti myös muista vaihtoehdoista, esim. allergiat. Se selviää niin, että annetaan koiralle 6 viikkoa riisiä ja raejuustoa (riisiä 3/4 osaa ja raejuustoa 1/4 osaa). Mikäli oireet häviävät, niin silloin kyseessä olisi allergia ja muita ruoka-annoksia lisäämällä + päiväkirjaa pitämällä voi kartoittaa mikä aiheuttaa allergiaa.

Yksi ystäväni maanantaina sanoikin, että taitaa omistaja olla hoidon tarpeessa ja nythän se tuli hoidettuakin: Ellan kautta. Hintaa oli tällä kertaa 264,- (osa verikokeista lähetetään eteenpäin tutkittavaksi). Mitä sitä ei tekisi koiriensa eteen….

Keltaisen vaahdon oksennus viestiketju >>

Juttelin SNJ:n näyttelyssä Piian kanssa ja hän kertoi nähneensä Ellan veljen (Norjassa) lisäksi myös Ellan siskon, joka on jenkkilässä.

Eilen sai Piialta linkin Ellan siskon valokuviin.

Kiitos Pia!

Pitkästä aikaa tämä klipsi tuli eteen.

Ella ja Niki osallistuivat Pököleen paras joulueläin kilpailuun tällä valokuvalla.

Go girls!

Molemmat tytöt rakastavat flattien lailla piffiä ja paffia, josta pitää ilman muuta saada ylimääräisiä pisteitä.

Ella haastaa Jalon mukaan kisaan!

Vähän harmittaa kun kuulin jonkun puhuneen SNJ:n näyttelyssä, etten olisi saanut tuoda Nikiä sinne. Se oli liian vanha ja kärsi liikaa.

Miksi tuo piti sanoa selän takana? Eikö sen verran selkärankaa löydy, että tulee juttelemaan minulle siitä suoraan kun kerran paikan päällä olin?
Missä nämä “huolestuneet” olivat silloin n. 13 vuotta sitten kun vein Nikin ensimmäiseen näyttelyyn? Se nimittäin kärsi jo sielläkin. Ja sen jälkeen kaikissa näyttelyissä. Niki ei pidä näyttelyistä ja siksi sitä en turhan paljon niihin ole raahannutkaan.
On totta, että Niki kärsi tuolla näyttelyssä. On myös totta, että se kärsi näyttelyssä jo 1-vuotiaana. Näyttely kestää muutamia tunteja, joten en usko tämän traumatisoivan koiraa kovinkaan paljon. Mikäli näyttelystä olisi aiheutunut Nikille liian paljon stressiä, olisin lähtenyt sieltä kesken pois.

On aivan uskomattoman hienoa tuuria, että olen saanut pitää ensimmäisen flattini 14-vuotiaaksi ja nyt Nikin jo näinkin vanhaksi kuin mitä se on (13,5 v). Mikäli kohtelisin koiria aiheuttaen niille kärsimystä, niin en usko, että ne eläisivät vanhoiksi. Ei kukaan kärsivä elä yleensä pitkään.
Kuten yksi flattikasvattaja minulle 2005 flattileirillä sanoi: “Olet tehnyt koirille hyvät olosuhteet, joissa niiden on hyvä olla ja elävät siten pitkään” oli mielestäni kauniisti ja ihan aiheellisestikin sanottu.

Koirani ovat minulle maailman tärkeimmät ja rakkaimmat!

Jos sinulla ei ole rohkeutta sanoa mielipidettäsi suoraan, jotta asiasta voisi keskustella, niin pidä se omana tietonasi. Vai pelkäätkö jo sanoessasi olevasi väärässä etkä tästä syystä sitä uskalla suoraan asianomaiselle sanoa?

Niki on vanha koira eikä se jaksa samalla lailla kuin nuori. Haluan kuitenkin tarjota sille hyvän elämän pikku virikkeillä vanhuudesta huolimatta. Vanhuus ei ole sairaus.

Niki sai vihdoinkin ansaitsemansa pehmolelun SJN:n näyttelystä.

Lisäksi tuli laatikollinen Royal Canin pikkupussukoita.

Tuossa pehmolelussa oli nimenä “Max”.