Lisäsin sivustolle Snap‘in. Josko ihastuisi siihen.

Katso miten linkitys esim. juuri Sinun sivustolle näyttää!

Esimerkki:
The Life of Jalo

Ihan hauska tuo haku Snap sivustolla. Siitäkin esimerkki:
http://images.snap.com/search.php?query=flatti

Kun Mira täytti 12-vuotta, oli se kova juttu. Harvinaista herkkua flatille. Sitä piti juhlia oikein kunnolla.

Vielä enemmän taisi hämmästyttää 13-vuotissynttärit, saatikka 14. Ihmettelin hyvää tuuriani.
Itku pitkästä ilosta -sanonta pitänee paikkansa kun menetin Ellan sen ollessa vain 2-vuotias (24.11.06). Onhan tuossa onneksi vielä Niki, jonka 14-vuotispäivä lähestyy.

Mikäli Nikin 14-vuotissynttärit toteutuvat, niin tiedossa on todelllakin suuret juhlat!

Näitä kuvia löysin tiedostojen kätköstä viikonloppuna. Muitakin erikoisia kuvia löytyi.

Törmäsin netissä yhteen sivuun, jossa oli aivan sikamakea mouseover. Googletin töihin, jotta saisin omille sivuillekin. Lopputuloksena vieläkin hienompi mouseover kotisivuille koirien nimiin. Jee! Ihan kuvan kanssa sain, toisin kuin tuossa KuntoPlussan versiossa, jossa oli “vain” hieno textiversio.

Samalla sitten etsin kuvia Mirasta, tuohon mouseover tarkoitukseen, ja pääsin taas aarrekätköihin: vanhoja kuvia. Ella sentää ei ollut ehtinyt ihan kaikkia CD’itä syödä (oikeasti taisi mennä 1 tai 2, onneksi).

Ohessa hämmästystä aiheuttaneesta aiheesta kuvia: pyöräily koiran kanssa. Kuvissa Mira ja Niki, kesällä 2001.

Muistan jopa poliisien autolla hiljentäneen kohdalleni ja katselleen että mitä ihmettä. Samoin bussipysäkillä aiheutti hilpeyttä kun menimme ohi. Kaukaa ilmeisesti odottivat, että mamma siinä lapsen/lasten kanssa lenkillä. Kun sitten huomasivat koirat, niin jopa alkoi naurattaa.
Tuo vaunu painaa alle 10kg ja koirat (Mira 26kg, Niki 30kg). Ei mikään ihme, että Polarin sykemittarin antama kuntoindeksi tuohon aikaa oli olympiaurheilijan tasoa (kuntoindeksi 82). Tosin Niki kyllä juoksikin osan matkaa, mutta tuo oli Miran viimeinen kesä ja se oli 13-vuotta = sai vain matkustella. Muistan ylämäkien olleen haasteellisia, mutta suomalaisella sisulla periksi ei annettu!

Kattokupu oli aina auki, eli koirat pääsivät “avoautolla” liikkumaan.

Aika rauhallista on tämä elämä n. 14-vuotiaan kanssa, ettei mitään “raportoitavaa” oikeastaan ole.

Niki on parina päivänä ottanut sen pehmopupun suuhunsa lenkille lähtiessämme. Eli virtaa on riittänyt hyvin tuon ikäiseksi.

Eniten se elämältä taitaa odottaa rapsutuksia. Kuonolla tökitään jos yrittää “kesken” lopettaa. Leffaa katsoessa meikä löhöää sohvalla, Niki on siinä sohvan vieressä lattialla ja sitten siinä tulee rapsutettua sitä. Jos vahingossa lopettaa, niin Niki nousee ylös ja tulee tökkimään.

Ellen veljen pennuista on lisää kuvia laitettu esille.

Ellan kuolemasta tuli 24 päivä 2 kuukautta. Viime keskiviikkona siis.
Kissakaan ei ole kotona Ellan lähdön jälkeen ollut vaan jäi vanhemmille. Aluksi tietysti kun olin itsekin siellä toista viikkoa. Mietin, että joulun jälkeen kotiin, mutta oli niin paljon kannettavaa että kissa jäi. Sitten viikko 5 oli alunperin tarkoitus viettää alpeilla, mutta lumen puutteen takia jäi menemättä. Kissa siksi vielä “mummolassa”. Nyt näyttää, että viikko 7 menisi alpeilla, joten josko se kissa sen jälkeen tulisi kotiin. Vähän kyllä vaikuttaa siltä, ettei äitini hennoisi siitä luopua. Eilen soitteli ja kertoi kuinka kissa oli vallannut hänen puolensa sängystä ja äiti mietti miten päästä sänkyyn kissaa häiritsemättä. Isä siinä ehdotti josko äiti menisi sohvalle nukkumaan No, äiti meni ihan isän viereen, ettei kissan uni häiriintynyt. Ei täällä tuollaista luxus elämää pääse kissa viettämään. Ellakin aina häiritsi Veeran (kissan) olemista yrittämällä suukotella sitä ja Veera parka oli ihan naama mutrulla, että yök!

Illalla lähtiessämme lenkille, yritti Niki ottaa pehmolelua lenkkille mukaan. Juoksi tohkeissaan pehmopupu suussa kun laitoin ulkovaatteita päälle.

Arvatkaa hymyilyttikö tullainen n. 14-vuotiaan reipas meininki? Tuli niin hyvä mieli kun sillää riitti tuolla lailla positiivista energiaa.

Ihmeellistä ottaen huomioon, että olin tänään koko päivän kotona (luulisi Nikin olleen läsnäolostani vähän väsyneen). Ensimmäistä kertaa Ellan lähdön jälkein tein töitä koko päivän kotona. Tai no, tuli tehtyä yli klo 20 saakka ja lounaskin meni PC:n äärellä. Kotona työskentely on juuri tuollaista, että tulee tehtyä pitkiä päiviä ilman taukoja. Tarkoitus oli kyllä mennä valoisalla Nikin kanssa lenkille, mutta kun jämähti työn äärelle. Eli oliko se ihme, että tyttö oli niin lenkkivalmiina kun vihdoin kahdeksan jälkeen lenkille lähdimme?

Pehmopupu kumminkin jäi kotiin, eikä tullut mukaan lenkille kaveriksi.