Kerroin jo aikaisemmin projektista tehdä bloggerin kirjoituksista kirja itselleni muistoksi. Tarkoitus olisi, että siihen tulisi postaukset ja valokuvat.

Kirjapaino puoli on jo “hanskassa”. Helsingissä on Lasipalatsissa kirjapaino, jossa voi painattaa oman kirjansa. Lisäksi tätini on muistaakseni pienessä kirjapainossa töissä.

Ongelma on vain ollut mien saada nuo postaukset järkevään muotoon (esim. word.doc tai pdf). BlogCollector itse asiassa keräisi vain kirjoitukset muttei valokuvia. Paitsi maksamalla 198 dollaria. Blurbiin ja Luluun olen myös törmännyt etsiessäni näitä vastaavia websivustoja. Yhdellä sivustolla eräs nainen kertoi kuinka hänellä on postaukset word varmuuskopiona, mutta ei kertonut miten hän on ne word muotoon saanut. Omat postaukset ovat kyllä tallessa xlml-muodossa, mutta en tiedä miten ne saisi luettavaan muotoon. Jostain löysin siten, jossa kerrottiin että blogin sai talteen pdf muodossa, mutta se ottikin yhdeltä sivulta koko blogin valokuvana (flatit.pdf). Eli tuostakaan ei ollut apua.

Jos jollain on vinkkejä, niin olisin enemmän kuin tyytyväinen kommenteista.

Jatkan kuitenkin asian tutkimista. Ko. kirja tulee muistoksi Ellasta, joten siksi sen haluan. Ja ehkä joskus tästäkin blogista kun “perhe” on lisääntynyt ja lisää muistoja tulee.

Tänään on tasan 4 kuukautta siitä kun Ella nukkui pois.

Soitin juuri Marylle ja juttelimme tulevasta pennusta.

Pentueen äiti on Maryn kasvatti, mutta se ei siis ole Maryn oma koira ja pentue tehdään toisen kennelin nimellä.

Pentueen isänä on Belsud Black Beaujolais ja isoisänä kuten Ellallakin oli Belsub Brown Guiness (molemmat tuossa kuvassa kanssani vuonna 04). Äitinä on Belsud Brown xxx. Ei ollut kynää puhelun aikana lähettyvillä, jotta olisin saanut nimen ylösja kuvittelin kykeneväni muistamaan.

Mary muisteli, että pentue syntyisi muutamien viikkojen päästä, mutta katsoin almanakasta ja olin soittanut Marylle ennen alppimatkaa ja silloin astutus oli tapahtunut viikkoa aikaisemmin. Eli ihan helmikuun alussa. Eli pentueen pitäisi syntyä huhtikuun alussa (parin viikon kuluttua).
Juttelimme myös siitä miten minulle tulee kaksi pentua lähekkäin, mutta Mary ymmärsi hyvin tilanteeni. En nyt myöskään ole menossa flattien näyttelyyn 1.4 Englantiin (talous ei anna myöten kun kaksi pentua tulossa ja Nikin hoito olisi haasteellista tuolloin).

Mary lupasi ilmoitella kun hän taas kohta on pentueen kasvattajan kanssa yhteydessä.

Kohta on taas talo flattienergiaa täynnä

Valokuvatorstain haaste on kodikas, kotoinen.

Tässäpä Niki kotoisasti loikoilee saunan lauteilla. Elmo flatti saunaseurana.

Sain pitkän väännön jälkeen rekisteröityä YouTubeen nimimerkin. Kokeilin kaikki jossain muualla käyttämäni tunnuksen, mutta ne olivat jo käytössä. Meni varmaan puoli tuntia koko ajan naputella käyttäjänimiä. Sitten meinasin jo luovuttaa kun flateistakin kaikki olivat jo menneet. Tube = tuubi, joten flattituubi onnistui. Latasin sinne Ellan uintivideon. Sama on jo googlen puolella. Talvivideota yritin, mutta on YouTubeen liian pitkä, sama video kyllä “mahtui” googleen.

Syy tähän on se, että viime perjantaina ostin piuhan, jolla vanhoja VHS videoita voi napata PC:lle. Tarkoitus siis on jossain vaiheessa tuota tehdä. Nikistäkin on pentufilmiä jopa hakumatkalta Englannista sekä sen mamia ja sisaruksia myös nauhalla. Oikein odotan, että saan ne näytille

Ella uimassa 8 viikkoisena tässä:
http://www.youtube.com/watch?v=xO1o6Y7FTYY

Enkä voinut vastustaa laittaa myös omasta äipästä hassua klipsiä näytille (ainakin vähäksi aikaa):
http://www.youtube.com/watch?v=Nl1bi1VWBXU

Sain juuri Norjasta viestiä, että Margo keinosiemennetään myöhemmin tällä viikolla. Syntyvät siis toukokuun lopulla ja luovutus heinäkuun lopulla.

Englannin pentu taasen syntyy ihan näinä hetkinä, joten kaksi pentua olisi tulossa suht’ lähekkäin. Periaatteessa pentujen väli saisi olla isompi, mutta koska tilanteeni on nyt poikkeuksellinen (Ella), niin anti mennä.

Eilen piti tehdä näitä blogihommia kuntoon (vanhojen postausten tuominen Bloggerista tänne), mutta olo oli sellainen ettei onnistunut: sydän hakkasi hulluna, pyörrytti, hengästytti ja kädet puutuivat. Päädyin päivystykseen EKG:hen, jossa kaikki oli kunnossa. Tuo “kohtaushuippu” kesti n. 5 minuuttia, mutta säikähdytti kunnolla. Sain soitettua olon helpotettua ystävälleni, joka on lääkäri ja hän epäili sen olevan inhoittava, mutta harmiton (kolmekirjaiminen oire, olisiko ollut SVT). Sairaalassa päädyttiin samaan. Jatkan blogihommia sitten jossain vaiheessa. Mielenkiintoista miten kiinnostus terveelliseen ruokaan ja riittävään liikuntaan alkoi kiinnostaa entistä enemmän. Nythän olen liikunnan suhteen viettänyt eläkepäiviä yhdessä Nikin kanssa. Pitänee alkaa käydä juoksu lenkillä yksin Nikin kävelylenkin lisäksi.