Valokuvatorstain haaste on kodikas, kotoinen.

Tässäpä Niki kotoisasti loikoilee saunan lauteilla. Elmo flatti saunaseurana.

Sain pitkän väännön jälkeen rekisteröityä YouTubeen nimimerkin. Kokeilin kaikki jossain muualla käyttämäni tunnuksen, mutta ne olivat jo käytössä. Meni varmaan puoli tuntia koko ajan naputella käyttäjänimiä. Sitten meinasin jo luovuttaa kun flateistakin kaikki olivat jo menneet. Tube = tuubi, joten flattituubi onnistui. Latasin sinne Ellan uintivideon. Sama on jo googlen puolella. Talvivideota yritin, mutta on YouTubeen liian pitkä, sama video kyllä “mahtui” googleen.

Syy tähän on se, että viime perjantaina ostin piuhan, jolla vanhoja VHS videoita voi napata PC:lle. Tarkoitus siis on jossain vaiheessa tuota tehdä. Nikistäkin on pentufilmiä jopa hakumatkalta Englannista sekä sen mamia ja sisaruksia myös nauhalla. Oikein odotan, että saan ne näytille

Ella uimassa 8 viikkoisena tässä:
http://www.youtube.com/watch?v=xO1o6Y7FTYY

Enkä voinut vastustaa laittaa myös omasta äipästä hassua klipsiä näytille (ainakin vähäksi aikaa):
http://www.youtube.com/watch?v=Nl1bi1VWBXU

Sain juuri Norjasta viestiä, että Margo keinosiemennetään myöhemmin tällä viikolla. Syntyvät siis toukokuun lopulla ja luovutus heinäkuun lopulla.

Englannin pentu taasen syntyy ihan näinä hetkinä, joten kaksi pentua olisi tulossa suht’ lähekkäin. Periaatteessa pentujen väli saisi olla isompi, mutta koska tilanteeni on nyt poikkeuksellinen (Ella), niin anti mennä.

Eilen piti tehdä näitä blogihommia kuntoon (vanhojen postausten tuominen Bloggerista tänne), mutta olo oli sellainen ettei onnistunut: sydän hakkasi hulluna, pyörrytti, hengästytti ja kädet puutuivat. Päädyin päivystykseen EKG:hen, jossa kaikki oli kunnossa. Tuo “kohtaushuippu” kesti n. 5 minuuttia, mutta säikähdytti kunnolla. Sain soitettua olon helpotettua ystävälleni, joka on lääkäri ja hän epäili sen olevan inhoittava, mutta harmiton (kolmekirjaiminen oire, olisiko ollut SVT). Sairaalassa päädyttiin samaan. Jatkan blogihommia sitten jossain vaiheessa. Mielenkiintoista miten kiinnostus terveelliseen ruokaan ja riittävään liikuntaan alkoi kiinnostaa entistä enemmän. Nythän olen liikunnan suhteen viettänyt eläkepäiviä yhdessä Nikin kanssa. Pitänee alkaa käydä juoksu lenkillä yksin Nikin kävelylenkin lisäksi.

Ensimmäinen flattini Mira syntyi 17.3.1988 eli tasan 19 vuotta sitten.Tämän kuun lopulla tullee 5 vuotta Miran lähdöstä.

Prinsessa Veera tuli vihdoinkin kotiin eilen melkein 4 kuukauden jälkeen. Veera on ollut vanhemmillani Ellan kuoleman jälkeen. Tuona aikana siitä tuli prinsessa: vanhempani hemmottelivat sitä jopa liikaakin. Saas nähdä kuinka se taas tottuu kissan elämään kotona.

Tänään laitoin Veeran ja Nikin kasvokkain (Veera oli sylissäni) ja Niki ei ollut moksiskaan, mutta Veera halusi heti pois ja rimpuili vastaan. Se on selvästi ottanut etäisyyttä koiriin poissaolonsa aikana, mutta kyllähän tuo nopeasti korjaantuu.

Ohessa tänään otetut kuvat lemmikeistä.

Anna suunnitteli blogilleni uuden hienon ulkoasun ja hänen miehensä Ramin tekee sitää koodin. Jossain vaiheessa uuden blogini ulkoasu muuttuu, mutta vielä se on tuolla uudella sitella “vanhalla ulkoasualla”.
Päivittelen jo blogiani uudella sitella ja tarkoitus olisi siirtää nämä vanhat postaukset tuonne uuteen blogiin jossakin vaiheessa.

Vanhasta blogistani yritän saada vielä “kirjankin” kunhan uusi Blogger versio on mahdollista tallentaa tarvittavaan muotoon. Aloitin oikeastaan tämän blogin siksi, että minulle jäisi muistoja Nikista, joka alkoi olemaan iäkäs aloittamiseni aikoihin heinäkuussa 2005. Ikinä en olisi voinut kuvitellakkaan, että se olisi Ella, joka lähtisi ensimmäisenä. Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan ikävä kyllä. Ellan menetys oli varmaan raskain asia elämässäni ja kun se tuli niin yllättäen. Koiran menetys ylipäätään on raskasta. Ensimmäisen flattini lähdöstä tulee tämän kuun lopulla 5 vuotta. Se oli todella raskasta ja olisin halunnut hyppiä pitkin seiniä ja huutaa kun eläinlääkärillä tein päätöstä viimeisestä piikistä. Mira oli jo 14-vuotias ja se on flatin iäksi todella hyvin. Sen lähdön ymmärsi, vaikka se kipeää tekikin. Ellan lähtöä on niin vaikea ymmärtää kun se oli vasta 2 vuotta ja 5 kuukautta. Siihen ei ollut varautunut mitenkään. Mutta Ella oli niin kipeä: siirtäessäni sitä pieneläinklinikalta Aistiin huomasin kuinka sairas se oli. Halusin vain, että sen kärsimykset loppuvat ja kun parannusta ei ollut, sai Ella viimeisen piikiinsä. Tuo kaikki tapahtui jotenkin “sumussa” ja olin aivan shokissa. Ainut mitä pystyin tuolloin ajattelemaan, oli ettei Ella vain kärsi. Päätös oli oikea eikä muuta vaihtoehtoa ollut. Kesti jonkun aikaa todellakin tajuta, ettei Ella enää tule takaisin. Vieläkin on vaikeaa hyväksyä sitä, että sen aika oli niin lyhyt. Ajoittain tunnen jopa syyllisyyttä siitä, että odotan uusia koiria aivan kuin ne voisivat ikinä korvata Ellaa. Elämän vain pitää jatkua surusta huolimatta. Toivottavasti Eddie ja Adam tulevat pian terrorisoimaan elämääni flattien energialla ja väsymättömyydellä.

Blggauksen aikana tutustuin myös Annaan ja Raminiin, joilla on myös flatteja. Ramin auttoi minua saamaan WP toimimaan omilla kotisivuilla ja nyt Anna on suunnitellut uuden leiskan, jota Ramin koodailee. Bloggaaminen on myös siitä hyvä, ettäs sitä kautta tutustuu aivan ihaniin ihmisiin.

Näistä kaikista muistoista haluan itselleni kirjan.

Valokuvatorstain aiheena on “Ajatuksen voimalla“.

Ella ei ehtinyt kuin 2 vuoden ja 5 kuukauden ikään. Jos voisin ajatuksen voimalla muuttaa asioita, niin Ella olisi edelleen terveenä luonani.

Crufts 2007 ja Gundog ryhmä, jonka Simon voitti.

Videon alussa on gundog ryhmää yleisesti ja lopussa ryhmänäyttely.