Vanhempani toivat eilen Veeran takaisin kotiin. Veera oli Nikin kanssa heillä hoidossa kun hain Eddien ja jäi sinne vielä tähän saakka.

Niki riehaantui ihan kun näki vanhempani. Haukkui ja juoksi heidän luokseen häntä heiluen ja suu auki (naurava ilme). Hössötti täällä niin kauan kuin he viipyivät ja sitten vielä saattoi heidät tohkeissaan autolle. Tuli mieleen, että ilmeisesti en taida tarjota Nikille tarpeeksi virikkeitä kun sillä vielä näyttäisi olevan “potkua” jäljellä. Olen tainut antaa sen viettää liian rauhallisia ja tylsiä eläkeläispäiviä.

Veera suhtautui Eddieen edelleenkin hyvin, samoin kuin Eddie Veeraan. Vaikuttaa hyvälle.

Veera oli jopa parissa viikossa vähän lihonut kun äiti oli keksinyt sille silakoiden syöttämisen. Ennen UK:hon lähtöä olin yrittänyt käydä eläinlääkärillä Veeran kanssa sen huonosyöntisyyden vuoksi (eläinlääkäri vain oli niin törkeästi myöhässä, että lähdimme sieltä pois). Olin itsekin yrittänyt Veeran kanssa eri kikkoja, mutta kermaa lukuuottamatta en ollut onnistunut. Nyt Veera on jo kiskonut kaikki äidin tuomat silakat ja pitää käydä ostamassa lisää.

Jostain syystä Niki ja Eddiekin olivat ihan “kuumina” silakoihin. Eivät vain saaneet yhtään.

Kävin eilen ostamassa Inupekt Fortea lähinnä Eddielle kun sen jätökset eivät ihan kiinteitä ole. Toivottavasti nuo neutralisoivat tilanteen.Noissa pillereissä ei ole jodia, kuten ilmeisesti Tehobaktissa on (merilevä).

Suru-uutinen tavoitti meidät tiistai-iltana: Flattikaverimme Noppa on lähtenyt Sateenkaarisillalle, hänkin niin nuorena.

Otamme osaa Merjan suureen suruun.

on nyt bookattu. Käyn piipahtamassa Norjassa heinäkuun 14. hakemassa uuden pennun.  Eilen juttelin pari tuntia uuden pentun kasvattajalle ja sovimme tuon hakupäivän. Eiköhän sitten riitä vähäksi aikaa koirat. Normaalisti en ottaisi näin peräkkäin kahta koiraa, mutta Ellan ennenaikainen poistuminen muutti tilannetta kun Nikikin on jo 14-vuotias.

Ainoa haaste tulisi olemaan jos Ellan siskolla päätettäisiin tehdä lähiaikoinan pennut. Nimittäin siitä ottaisin mielelläni, mutta toisaalta onneksi se ei tällä hetkellä ole näköpiirissä. Kasvattaja itse haluaisi tehdä pennun ensi juoksusta, mutta hänen kuntonsa ei tällä hetkellä ole kovin hyvä.  Pitäisi varmaan muutoin keskustella veljelle, että ottaisi itselleen yhden sijoitus koiran kun kohta muuttaa perheineen isoon omakotitaloon vajaan 10 km päähän.
Altistaakohan geenivirhe koirahulluudelle samalla lailla kuin hevoshulluudellekin?

Eddie touhuaa täällä ja on todella mukavan oloinen nuorimies. On rauhallisempi kuin mitä Ella oli pentuna. Ella nyt taisikin vastata kahta koiraa enenrgiamäärältään.

Näin kun mamma meni vesisateeseen kotona. Uljaana ritarina päätin varmistaa, että kaikki on kunnossa, olenhan talon ainut miäs. Kaikki oli ok.

Terkuin,
Eddie

Eddiellä on tänään merkkipäivä: huimat 2kk on kertynyt ikää.  Hänhän on syntynyt 10.4.

Eilen Eddie kävi mummolassa ja Niki jätettiin kotiin lepäämään. Eddie on vähän väsyttänyt Nikiä pentutempauksillaan ja Niki tarvitsi lepoa.

Mummolassa Eddie näki Veeran ensimmäistä kertaa ja hyvin meni molemmin puolin.

Eddie ihastui mummolan nurmikkoon. Siellä on ihana rehevä ja rikkavapaa ruohikko ja siinäkös oli kiva ottaa hepuli-spurtteja. Mamman ei nyt sitten enää auta muuta kuin hankkia kunnon nurmikko myös omalle pihalle. Tänään mennään hakemaan siihen enemmän pohjaa ja sitten laitetan siirtonurmi päälle. Kyllä pitäisi sitten Eddielle kelvata.

Merkkipäivää ei ole mitenkään julistettu. Eddie osallistui terassin kaislamattojen pesemiseen: matot laitettiin nurmikolle ja sitten letkulla suihkutettiin. Eddie siinä matolla piti huolen, että lika lähti paremmin irti. Vähän tuli samalla kastuttuakin.

Latasin muutamia kuvia Flicker‘iin.

Eddie on ollut ihan kiltti poika. Jaksaa touhuta nukkumisen välissä, mutta vaikuttaa ihan kunnon pojalle

Osaa tehdä asiansa lehden päälle, mutta suurimmaksi osaksi tekee ulos kun ohjaan sen sinne aina heräämisen ja syömisen jälkeen.

Viime viikolla kävin vain kahtena päivänä työpailla puoli päivää. Muutoin olen tehnyt töitä kotona. Tämä kuumuus pakotti menemään töihin vilvoittelemaan.

Sain järjestettyä puutarhan lisäksi makkaria (tuo puutarha taitaa olla ikuisuusprojekti). Nyt on koirillakin tilaa makkarissa kun siellä on pienempi sänky. Kangashäkki mahtuu hyvin huoneeseen ja sen vieressä on vielä koirien peti. Eddie tykkää nukkua sängyn alla lattialla. Taitaa olla vilpoisempaa. Samoin Nikin nukkuu suoraan lattialla. Muutin myös makkarin järjestystä ja nyt voin jättää Eddien sinne kun lähden käymään jossain. Oven kohdalle laitan vain ritilän ja Eddiellä on koko makkari käytössä. Tosin se taitaa viettää sen muutaman tunnin sängyn alla. Hyvänä puolena on vielä se, että Niki saa olla rauhassa. Eddie kun on reippaana poikana keksinyt vetää Nikiä hännästä. Niki hieman murhtelee siitä, mutta ei kovin vakuuttavasti.

Puutarhaa mietin. Olisi toisaalta kiva tehdä se kunnolla ja se vaatisi kokonaan uudet mullat ja ehkä valmisnurmikon. Mutta kannattaako se? Kohtahan se varmaan olisi pissitty puhki kun ensi kuussa tulee toinenkin pentu.

Nyt nurmikko on tosi kulunutta ja siellä täällä sitä rihkamanurmikkoa on ympärillä. Muutoin piha on kokenut muutoksen. Kasvien paikkoja siirretty ja keskiaita otettu turhana pois. Tuli piha isomman näköiseksikin. “Uima-allasta” on siirretty vähän sivummalle ja sen ympärille on laitettu saniaisia ja hiekkaa + kiviä. Kaksi sempramäntyä ostettu, jotta tulee talvellakin näköesteitä pihalle. Ainoa tosin mikä harmittaa on tuo surkea nurmikko. Ehdotuksia / vinkkejä sen suhteen?

Viikonlopuksi ei vielä ole ihmeemmin suunnitelmia. Tuo kuumuus ei ole ihan meikäläiselle sopivaa ja järvet täällä pk-seudulla taitavat olla varattuina. En viitsi mennä sellaiseen paikkaan, joka vaatii kävelyä kun on tuo vanhus ja tietty tuo junnu. Syrjäisillä järvillä varmaan olisikin vapaata enemmän.

Ensi visiitti Myllikselle suoritettiin tänään. Eddie myös ui vähän.

Eddie pääsi uimisen yhteydessä tutustumaan hieman myös suomalaiseen metsään.

Uiminen sujui ihan luonnostaan.

Hyvä kun molemmilla koirilla on sama etenemistahti polulla. Ajoin auton niin lähelle uintipaikkaa kuin mahdollista. Siitä on n. 500m tuohon rantaan. Leppoisasti kävellen menimme rannalle. Matkan varrella oli pari kaatunutta puuta ja Nikille tuotti vaikeuksia päästä niiden yli. Vielä ½ vuotta sitten hän pääsi ne hyppäämään. Eddie meni sujuvasti puiden alta.

Eddie sitten rannalla ui hieman. Otin se syliin ja laskin veteen. Sen jalat alkoivat heti toimia ja päästin sen sitten irti ja se suuntasi rannalle. Oli ihan reippaana.