Aikoinaan kirjoitin helmaslakanan löytämisen vaikeudesta. Vaikeaksi sen teki se kangas, jonka pitää olla sellainen ettei koiran karvat jää kiinni. Onnistuin löytämään Vormusta oikeanlaiset helmalakanat (satiinia). Nyt satiinisia helmalakanoita näyttäisi löytyvän myös Ellokselta, mutta huomattavasti kalliimmalla (Vormu 27, Ellos 40)

Tällä hetkellä yritän etsiä päiväpeittoa nykyisen jo kuluneen tilalle. Sitä voi vielä hetken käyttää, mutta se on menettänyt kiiltoa = karvat jäävät siihen kiinni. Taas on haasteita löytää satiinisia päiväpeittoja. Muutama löytyy, mutta ne ovat kuviollisia (kuviolliset ovat ok jos sattuu ko. kuvioista pitämään). “Satin bedspread” haku taasen tuotti paljon tuloksia. Mikä kumma se on kun kodin tekstiilien löytäminen on näin julmetun vaikeaa. Onko makuni vain hyvin epäsuomalainen? Piitääkö todella ostaa ulkomailta?

 Tietääkö joku mistä löytäisi näitä koiraystävällisiä päiväpeittoja? Satiini, polyester tai jotain muuta helppohoitoista.

Taas tänään meni puuvillapeitto pesuun kun tassussa oli sontaa sänkyyn hypähtäessä. Satiinisesta se olisi voinut lähteä pyyhkäisyllä, mutta puuvilla vaati pesukoneen ja varmuudeksi huuhtelunesteen paikalle etikkaa (poistaa hajut).

Poikien omistaja on varsinainen romu. Ensin oli flunssa reilut pari kuukautta (lenkillä tulee vieläkin köhittyä suurinpiirtein koko matka) ja nyt sunnuntaina vielä Yrjö Laatta tuli kylään. Piti hereillä aika hyvin koko yön. En yleensä näin tiiviisti ole sairastellut, vaan perinyt isältäni sairastumattomuuden (migreeniä lukuunottamatta). En ymmärrä miten sitä näin tulee oltua romuna.

Jatka merkinnän lukemista »

Toissapäivänä yritimme poikien kanssa lenkkeillä lähimaastoissa. Otsalamppu oli mukana kun lumi on kokonaan hävinnyt.

Ihmettelin kun oli pellolla jäistä, mutta yritin vain eteenpäin. Tilanne vain paheni ja lopuksi piti kääntyä takaisin. Ajattelin mennä kävelytietä pitkin lenkkimme, mutta siitäkään ei sitten onnistunut. Vesi-jäätä koko paikka. Autiotalo, jota on yritetty kunnostaa, oli perustuksia myöten ihan uppeluksissa. Pakko se oli sitten luovuttaa ja mennä lyhyt hihnalenkki alfattitiellä.

Jatka merkinnän lukemista »

Taas eilen kuului suru-uutisia: Ellan serkkutyttö Bessy - Artnemisflat Conchita on lähtenyt reilun 3 vuoden iässä sateenkaarisillalle. Reilu vuosi Ellan jälkeen. Kaisalle voimia suuressa surussa.

Pari muutakin flattia on lähiaikoina poistunut liian varhain.

Nuo suru-uutiset nuorien koirien kohtaloista tuntuvat enemmän kuin ennen. Kun Ella lähti 2-vuotiaana, niin sitä hyvin muistaa kuinka pahalle tuntui. Uusi koira kuitenkin on paras lääke, vaikkei sitä ehkä heti suurelta surultaan ajattelisi. Oma toipumiseni tapahtui lopullisesti vasta kun pojat olivat tulleet taloon.

On ollut niin “mahtavat” kelit, että ei paljon mitään ole viitsinyt tehdä. Koirien kanssa tietty on käyty lenkillä ja vielä maanantai-iltana se oli mukavaa. Lumi valaisi kulkua eikä tarvinut laittaa otsalamppua päälle kuin pimeimmässä kohdassa.

Viime viikonloppuna (lauantaina) pojat kävivät tiluksilla. Joskus aikaisemmin mainitsin projektista, joka on vienyt aikaa. Eli olen ostanut tontin ja siihen liittyvät asiat ovat pitäneet kiireisenä. Onhan se kivaa kun pojilla on kohta iso tontti missä telmiä.

Eddie on tällä viikolla jo antanut tutkia hampaitaankin. Yleensä se on rimpuillut vastaan. Alfielta on saanut tutkia hampaat, silmät, korvat ja leikata kynnet, mutta Eddie on pistänyt vastaan. Nyt ilmeisesti tilanne vähän paranee.

Sunnuntaina on Messarissa flattikehä, jota ehkä menen katsomaan. Nähdään siellä, jos nähdään