Flatit - miehet mustissa

Lauantaina oli aivan ihana ilma ja suuntasimme poikien kanssa Myllikselle. Saivat spurttailla metsässä oikein kunnolla ja virtaa riitti.

Tunnin lenkin jälkeen tein vielä treeniä. Aluksi Eddie sai treenata. Dami suuhun ja dami pois -treeniä pari kertaa. Sitten heitin damin ja Eddie lähti innokkaasti noutoon, otti damin ja palautti reippaasti. Tein tuon kolme kertaa.

Sitten Alfie, joka ei ollut damista yhtä kiinnostunut. Suostui kyllä ottamaan suuhun suht ok. Kun heitin damin, Alfie juoksi damin luo, vilkaisi sitä, eikä tehnyt elettäkään, että olisi ottanut sen. Tein lyhyemmän heiton aluksi leikkien damilla ja herättäen Alfien mielenkiintoa enemmän. Sama juttu. Ei palauttanut. Lähinnä kävi damin luona, sai hirveän juoksuhepulin pari kertaa, mutta dami ei tullut takaisin. Sitten annoin sen vain kantaa hetken damia.

Elikkä jostain syystä Alfieta ei kiinnosta dami yhtä paljon ulkona kuin sisällä. Pitänee treenata sisällä käytävällä ja sitten heti siihen perään ulkona. Josko vaikka toimisi.

Tänään on tasan vuosi kun Ella lähti sateenkaarisillalle reilun 2-vuoden iässä.

Ella, 23.6.2004 - 24.11.2006

Vuoden aikana olen lisäksi menettänyt Nikin 14-vuotiaana, mutta saanut kaksi ihanaa flattipoikaa elämääni. Jälkeenpäin tuntuu, että aika on mennyt nopeasti. Vuosi sitten tuntui, että aika pysähtyi.

Joskus bloggerista tänne siirryessäni mietin blogikirjaa. Halusin muiston niiltä ajoilta, jotka olin kirjoittanut bloggeriin. Ainut ongelma tuolloin oli, etten löytänyt tapaa  tehdä sitä. Löysin yhden paikan, josta blogin sai kopioitua, mutta ilman kuvia. Olisi maksanut n. 200 dollaria saada kuvat mukaan.

Tänään törmäsin blogiin, jossa kerrottiin miten asia hoituu. Nyt sitten latailen parhaillaan ohjelmaa PC:lleni ja ehkä asia eteteen. Saas nähdä.

Kuinka moni on kiinnostunut flattieni “seikkailuista” kirjana?

Lenkkeilty ja leikitty viikolla.

Treenasin taas “käytävällä” Eddiella ja Alfielle noutamista (damilla). Molemmilla meni yhtä hyvin. Dami aluksi annettiin ottaa suuhun ja sitten pyydettiin kiittäen pois. Tätä toistin muutaman kerran. Sitten heitin damin käytävän toiseen päähän ja se noudettiin + palautettiin reippaasti. Siitä seurasi kehut + koiran rapsutusta ja sitten dami pois suusta. Toistin kolmasti tämän kummallekin.

Jatka merkinnän lukemista »

Perjantai-iltana Soma kultsu tuli pikaisesti käymään ohikulkumatkallaan. Pojat saivat hetken leikkiä.

Lähdin lenkille vasta joskus 21 aikoihin ja menimme rantaa pitkin pellolle. Vajaan tunnin lenkki. Lumi valaisi hyvin matkaa ja otsalamppu myös.

Lauantaina menin taas pitkästä aikaa Myllikselle. Tuli samalla mieleen, että tasan vuosi sitten eli 17.11 Ella oli viimeistä kertaa Mylliksellä lenkillä. Tasan viikko ennen kun se piti nukuttaa. Niin se aika vain menee.

Teimme tunnin lenkin ja pojat juoksivat ihan innoissaan ja hasteilivat paikkoja. Myllis oli jo jäisen näköinen, mutta tuskimpa kantaa minun kokoista.

Lauantaina tein taas dami harjoituksia enimmäkseen Alfielle. Eli dami suuhun, dami pois. Tätä toistin muutamia kertoja peräkkäin ja olen päivittäin tehnyt tätä syystreffien jälkeen. Kertaakaan Alfie ei ole kieltäytynyt damista. Se ottaa damin nätisti ja heti suuhun ja antaa sen nätisti takaisin.

Lauantaina sitten lisäsin harjoitusta niin, että heitin damia käytävän toiseen päähän. Alfie lähti innokkaasti perään, otta damin heti suuhunsa ja palautti minulle viipymättä. Ensimmäiseksi tietty otin Alfien vastaan ja rapsuttelin sitä ja vasta sitten pyysin sitä “kiitos” sanoalla antamaan damin. Teimme tämän kolme kertaa ja aina yhtä hyvin.

Sunnuntaina teimme tuota harjoitusta taas ja hyvin meni. Myös Eddie sai kokeilla ja hänkin palautti damin nätisti. Hieman enemmän Eddiellä on kuitenkin omistushalua damiin kuin Alfiella. Pitänee enemmän harjoitella sen kanssa damin antamista ja luovuttamista, ettäi omistuhalu laimenee tai ei ainakaan lisäänny.

Taas sunnuntaina tuli tehtyä Mylliksen lenkki ja pojat juoksivat taas ihan innoissaan metsässä. He myös menivät rannan läheisyydessä jäälle ja se kesti niiden painoa ihan hyvin. Pikkusen oli huono pito tassuissa ja sudittiin. En antanut poikein mennä 1-2 metriä rannasta pidemmälle. Kunhan menivät rantaa pitkin niin ok, mutta eipä heitä homma huonon pidon vuoksi sitten edes kiinnostanut.

Lähdimme poikien kanssa matkaan perjantai-iltana 9.11.

Ajomatkan sää oli mitä inhottavin: vettä tuli ja oli tosi pimeä. Ei paljon nähnyt eteensä. Kiltisti seurasin yhtä rekkaa kun sen valojen perässä oli helppo ajaa. Onneksi se myös ajoi suht reippaasti.

Saavuimme joskus 22 jälkeen perille Lintukotoon. Kävin viemässä koirat kämpille ja huomasin ilokseni, että Barbara & maustepojat olivat kämppiksiä. Sitten menin käymään iltapalalla.

Aamulla herätys ja aamiaiselle. Sitten alkoi koulutukset ja aloitin Alfien kanssa. Kaikki pennut tulivat hyvin luokse. Meikä kutsui Alfieta nimellä kun UMN:n kurssilla pillin käyttö ei ollut sallittua. Tuolla se oli, joten sitten asian selvittyä jatkoin kutsumista pillillä.

Iltapäivällä otin Eddien koulutukseen ja Alfie sai jäädä kämpille. Nyt tutustuttiin riistaan. Eddie otti riistat ihan nätisti suuhunsa ja kantoi kaikkia lintuja vuorollaan. Myöhemmin se itse huomasi muovipussukoiden luona pupun ja veti minut hihnalla lähemmäksi pupua. Se käänsi pupun selälleen, tökki hetken mahaa ja sitten nuoli naamaa. Kun pupu ei reagoinut “elvytykseen” yhtään ja Eddie totesi sen jo kuolleeksi, niin sitten sitä kannettiin. Eddiellä meni riistojen kanssa siis hyvin.

Kävin sitten taas vaihtamassa koiria, jotta Alfie voisi myös tutustua riistaan. Tällä kerralla Alfie ei ollut kiinnostunut (kotona hän on kantanut siipiä). Sitten yritimme damilla treenata, mutta eipä sekään kiinnostanut.

Kun olimme taas sisällä kämpillä, niin annoin Alfielle damin ja se otti sen ihan ok.

Illalla oli sauna ja jouluruokailu.

Sunnuntaina treenit jatkuivat ja pidin molempia poikia mukana samaan aikaan. Eddie pääsi hakuruutuun noutamaan dameja. Onneksi Raija oli ruudussa avustamassa Eddietä, koska eipä se muuten oikein olisi tiennyt mitä tehdä. Eddie toi 3 damia. Yksin treenaamisen huonot puolet ovat siinä, ettei ole hakuruudussa avustajaa, eli pitänee yrittää saada joku noutajaihminen avuksi pojille tulevaisuudessa. Vapaaehtoisia?

Alfieta ei lähetetty hakemaan hakuruudusta mitään, koska se ei taaskaan suostunut ottamaan damia suuhunsa.

Keskipäivällä oli ruokailu ja sitten lähdimme ajamaan kotiin. Oli huomattavasti helpompi ajaa valoisaan aikaan.

En ole vielä ehtinyt raportoida viikonlopusta, mutta ohessa aiheesta valokuvin (kunnes tulee tekstiversio).

Syystreffit 2007 Haminan Lintukodossa