Ei joutsenlampi onnistunut. Meni jää rikki. Mutta kylmää oli siitäkin huolimatta.

Ei tullut sitten järkkäriä uitettua leirillä.

Ainut kuva leiriltä on iltahämärässä kännyllä napattu.

Naapurin Otto oli innosta soikeana kun tulimme kotiin. Se oli täällä pitänyt vahtia niin, ettei äitinikään ollut päässyt terassille.

Suuntaamme kohta auton nokan kohti Someroa ja Flattileiriä.

Olemme taas huomenna takaisin kuvien ja kokemusten kera.

Vanhempani tulevat tänne viettämään siksi aikaa maalaiselämää + rapsuttamaan kissoja.

Palaillaan! Elelkääpä kiltisti.

Otto vaikuttaa taas olevan kunnossa.

Eilen illalla se tuli tänne tohkeissaan. Olin jo vähän aikaa ehtinyt miettimään, että missä se on kun en ollut sitä yli vuorokauteen nähnyt.

Otto jäi tänne yöksi ja lähti sitten taas aamulla “hommiin” eli hallille vahtikoiraksi.

Päivällä 5 maremmaa tuli taas pihalle ja Alfie alistui niille ihan. Otto oli tilanteen tasalla ja juoksi pää koholla hallilta tänne päin katsomaan tilannetta. Hauskaa kun maremmat ihan alistivat Alfien (Eddie oli ehtinut terassille “pakoon”), mutta kun Otto tuli, niin joukko hajaantui ja selvästi tiesivät kuka on paikan pomo.

Myöhemmin livahdin lenkille poikien kanssa, tai niin luulin. Otto kuitenkin ilmaantui mukaan jo ihan alkumatkasta. Yritin sen menoa rauhoitella, ettei tule uutta sydäriä.

Tässä pojat ovat metsässä ja Otosta ei uskoisi, että sillä oli sydänkohtaus pari päivää sitten.

Lenkki tosin jäi muutamaan kilometriin kun en uskaltanut Otto mukana tehdä pitempää.

Otto tuli taas kyläilemään maanantai iltana. Jostain syystä se vaikutti vaisulle. Yritin antaa sille nappuloita, mutta Otto käänsi pään pois eikä suostunut syömään. Yleensä se on kovastikin ruuan perään.

Otto oli täällä yötä eikä pahemmin siirtynyt sinä aikana. Aamulla Eddiekin jo katseli Ottoa ihmeissään, joten tiesin, etten kuvitellut Oton voivan huonosti. Yritin taas antaa ruokaa muttei kelvannut. Vesikään ei kelvannut.

Sitten yritin soittaa omistajille ja selvisi, että ovat lomamtkalla ja palaavat parin viikon kuluttua. Kävin tuossa hallilla juttelemassa pojille ja sielläkin sanottiin, että Otto oli vaisu. Otto vahtii ko. hallia ja sillä on siellä oma paikka + ovessa koira luukku.

Katsoin puh.luettelosta omistajan sukulaisia ja soitin yhdelle.

Työpäivän jälkeen Otto oli edelleen samassa paikassa eikä ruoka kelvannut. Alkoi olla vuorokausi sen tänne tulosta eikä Otto ollut käynyt hädällä ulkona + eikä tehnyt alleen.

Kävin tuossa naapurissa juttelemassa ja hän tuli katsomaan nakkien kanssa. Otto ei oikein ollut nakeista kiinnostunut. Annoin sille väkisin vettä ruoiskusta, koska ei ollut juonut. Naapuri sitten siinä soitti el.lääkäriin ja lähdimme viemään Ottoa päivystykseen Vihdin eläinlääkärille.

Otolla oli akuutti sydänkohtaus.

Se sai metacamia suoraan piikillä, nesteenpoistolääkitystä ja antibiootteja. Otto alkoi valuttamaan laimennettua verta nenästä. Lääkäri sanoi, että nesteenpoistolääke vaikuttaa. Tietty tuo veri ei kuulunut asiaan.

Sitten annoin Otolle 12 kpl nitroja. Punnitsimme el.lääkärillä Oton ja se oli n. 60 kg. Lääkärillä ei ollut kovin vahvoja nitroja, joten 12 kpl piti sitten antaa, jotta saa sopivan annoksen.

Sitten toimme Oton taas tänne luokseni (kannettiin). Olimme kotona 12 jälkeen yöllä.

Otto alkoi läähättelemään ja teki ripulit alleen. Sitten se halusi ulos. Ajattelin haluavan tuohon terassille nukkumaan, mutta lähti raahautumaan eteenpäin. Ei pysähtynyt vaikka kutsuin.

Aamulla kävin etsimässä Ottoa hallilta ja omistajan kodin luota, jotta voisin antaa uudet nitrot. Ottoa ei löytyt. Kaksi muutakin naapuria aloi sitä etsimään ja otin koirat mukaan etsintöihin. Tunnin etsinnän jälkeen Otto ilmeistyi omalle pihallee pirteänä ja häntä heiluttaen. Olin jo ehtinyt pelkäämään, että se oli mennyt jonnekin viimeiselle levolleen.

Harmi, että omistajat ovat reissussa kun tällaista tapahtuu. Olisi saattanut olla parasta päätyä vähän toiselaiseen hoitoon, mutta on asioita, joita ei vo tehdä ilman omistajan lupaa.

Katselin eilen kolme gundog dvd:tä, jotka olin eBaystä tilannut. Eddiekin katseli illalla kiinnostuneena.

Yhdessä niistä käytettiin dummynheitintä ja kiinnostuin ko. vehkeestä vähän enemmän. Itse kun heitän dameja, niin ne eivät kovin kauaksi mene.

Osaako kukaan kertoa tarkemmin noista heittimistä? En muista niitä pahemmin Suomessa koirankoulutus tapahtumissa nähneeni (vielä). Niihin tulee ilmeisesti jotain panoksiakin mukaan? Voinee myös ilman niitä käyttää. Kannattaako tuollaista ihan metsäharjoituksiin ottaa, jotta koira oppii näkemään myös kauemmankin (kuin ne heittämäni pari metriä) tippumisen?

Olisko tällainen hyvä? Mitä eroa tuolla ensiksi mainitulla on tällaiseen? Entä mikä tämä on (kun on niin halpa)? Katselin myös Suomessa myynnissä olevia heittimiä, mutta kalliitahan nekin on verrattuna esim. eBayn hintoihin.

Alla youtubesta löytämiäni videoklipsejä aiheesta. Jatka merkinnän lukemista »

Sain otettua naapurin Otosta videota kun se nousee laminaattilattialta.

Kuten näkyy ei laminaatti ole hyvä vanhalle (10v) koiralle.