Hanki hohtaa ja aurinko paistaa
Eli aivan ihana päivä lenkille.
Niinhän se alkoikin: 3 koiraa ja 3 vuohea sovussa lenkillä omistajan kanssa.
Pistetäänpä pari “ihqua” kuvaakin.
Kävimme riistapisteelä, jonne navigaattorin mukaan on 800 metriä. Siellä olimme muutaman minuutin ja sitten oli tarkoitus suunnata takaisin. Lyhyt lenkki koska Minnie oli mukana.
Pojat siinä kaivoivat porkkanoita taas esiin (kuten yleensäkin) ja en tiedä mitä tapahtui kun ne yht’äkki alkoivatkin ottaa matsia. Tällä kertaa en puuttunut asiaan kuten reilu 2 vuotta sitten kun Alfie päätyi paikattavaksi.
Kokeilin lähetä paikalta pois kutsuen niitä = ei toiminut.
Menin vähän pitemmälle ja kutsuin = ei toiminut.
Sitten ei auttanut kuin mennä paikalle ja yrittää keksiä miten ne saisi eroteltua. Karjuminen ei auttanut yhtään. Sormia en halunnut väliin.
Siinä tohinassa onnistuin hivuttamaan noutajataluttimen Alfien kaulaan, jolloin Alfie vähän otti tilaa automaattisesti. Sitten käskin Eddietä olemaan paikalla. Näin ne sai erilleen ja sitten kotiin Alfie hihnassa ja Eddie vapaana takana.
Alfie näytti säilyvän vähemmillä haavoilla, mutta Eddie näytti aika surkealta verisine lumipalloineen.
Molemmat pääsivät suihkuun. Tai omasta mielestään joutuivat. Taisi haavat sattua.
Suihkun jälkeen pääsin katsomaan tilannetta ja Alfiella on yksi pieni haava poskessa. Eddiellä on leuan alla, kuonossa sekä otsassa. Haavat eivät vaadi kuin puhdistusta. Kipulääkettä eivät saa kun kerran tappelivat; kärsiköön.
Eddie on jo yrittänyt sovintoa hieroa nuolaisemalla Alfieta kuonoon, mutta Alfie vielä murisee. Pyysin sitä lopettamaan tai lähtee pallit.
Kyseessä mitä ilmeisemmin on joku mustasukkaisuus draama. Naapurissa on juoksut menossa ja Minniekin muttuu hemaisemmaksi päivä päivältä. Suomeksi sanottuna se kasvaa.
Ottivathan ne nartutkin aikoinaan yhteen, mutta en enää millään muista miten. Niin sitä unohtaa helposti ikävät asiat.
Janna & tytöt kirjoittaa:
25.02.2010 kello 14:28
Mie oon ihmetellyt, kun meillä on selvitty ilman yhteenottoja tyttölauman kesken. Assi on niin selvä johtaja noille muille, ettei ne yritäkään sen yli tai sille pullistella. Cinna, siis keskimmäinen on sen verta nössö neiti, et se antaa kaiken periksi, jopa sillon kun sen toivoisi sanovan jotain. Saa nähdä, mitä tuleman pitää, kun kakara Mila kasvaa. Sillä tuota luonnetta tuntuu olevan ja se ei pienistä sanomisista hätkähdä. Vasta nyt on sillekin alkanut Cinna pienesti sanoa, mutta eihän se kakara usko ja ottaa siltä mitä haluaa. Assia jopa Milakin kumartaa. Jännä miten Milakin vie Cinnalta mitä tahtoo, mutta ei vierailta koirilta.
Ulla-Maija ja mustat hovawartit kirjoittaa:
25.02.2010 kello 15:34
Voi harmi, mikä tilanne : (
Minäkin luulisin, että kyseessä tuon nartun aiheuttamat sekoilut poikien mielessä.
Toivottavasti elämä pystyy kuitenkin pysymään raiteillaan.
Meillä otettiin koirasta mittaa silloin, kun Dammy vielä oli mukana kuvioissa. Se oli ihan selvää mustasukkaisuutta näiden kahden suuren mustan välillä…
Nyt odottelen ja katson mitä Mere the auspai tuo tullessaan, kovasti se nyt yrittää astua Dinjoa, mokoma kohta puolivuotias…
Sari kirjoittaa:
25.02.2010 kello 16:06
Tänään on käyttäydytty ns. siististi, mutta jäi sellainen tuntuma ettei tilannetta ole vielä ihan selvitetty kun pääsin siihen väliiin keskeyttämään.
Eddie jo yrittää Alfieta nuolla aika ajoin, mutta Alfie pikkuisen murisee.
Taitaa Alfie haluta hierarkiassa ylöspäin. Se vain on epävarmempi kuin Eddie. Epävarmuus & halu johtaa vain ei sovi yhteen. Alfien epävarmuus on tosin viime aikoina vähentynyt, mistä saattaa johtua halu päästä alfaksi.
Flatit - miehet mustissa & Mini Me: Tuoretta kirjoittaa:
10.03.2010 kello 11:17
[...] niitti papanoille oli Alfien taas uusiutunut korvatulehdus. Huomasin sen oikeastaan vasta poikien matsin jälkeen kun Eddie yritti hieroa sovintoa nuolemalla ja Alfie murisi. Katsoin korvia ja ne olivat [...]