Koira-aihetta Conan show:sta.
Alunperin laitoin tuonne Flattie blogin puolelle, mutta tulkoon tännekin

Kävimme Minnien kanssa taippareissa Hattulassa 24.9.

Aamulla klo 5 herätys, lenkitys ja sitten autoilua.

Kokeessa sattui ja tapahtui. Kunnon syysmyrsky iski paikkaan. Olisikohan pari ehtinyt startata kun vene kaatui. Kuulin, että toinen hlö olisi mennyt meneeseen, mutta sitten vene hajosi. Jonkun ajan odottelun jälkeen tuotiin toinen vene paikalle. Tällöin iltapäiväryhmä oli jo ilmoittautunut ja päätettiin ottaa heille sos.käyttäytyminen  ja sitten vetää aamuryhmän kanssa putkeen koko koe.

Minni starttasi seitsemäntenä (tokavika aamuryhmässä).  Vesimarkkeeraukset menivät hyvin ja veneestä heitetyn lokin palautuksessa Minnie pääsi surffaamaan aallolla. Olipahan aallot! Ja olisipa tuosta saanut kuvan!

Maamarkkeeraus & haku meni hyväksytyksi ja pääsimme jäljelle.

No, sitten aallot senkuin yltyivät ja koepaikka piti siirtää.

Meidän osuus vesi/metsä oli ohi klo 12 ja jäljelle pääsimme n. 16.30.

Arvaatte varmaan harmituksen kun jälki sitten ei sujunutkaan. Mielummin kyllä ottaisin heti kättelyssä sen hylätyn kuin tuntien odotuksen jälkeen jäljellä. Nollatulosten saajille pitäisi kyllä olla välitöntä kriisiapua sekä vertaistukiryhmä, jossa jatkaa. Lisäksi jos jäljestä vain jää kiinni niin kyllä siinä olisi NOU2 tai NOU3:n paikka! Ihan koten ALOssakin.

Jatka merkinnän lukemista »

Englannista tilaamani treeniliivit saapuivat jonkin aikaa sitten.

Laatu on hyvä ja takapussukan molemmilla puolilla vetoketjut (sopii sekä vasen- että oikeakätisille).

Noihin sivutaskuihin ei ihan heti dameja tule laitettua kun tuntui ahtaille ekalla yrittämällä, mutta taakse sitten mahtuu hyvin. Voisi vähän pienemmillä dameilla kokeilla sivutaskujakin. Sivutaskujen sivulla on vetoketju erillistä pienempää taskua varten. Itse isompi sivutasku on nepparilla ja tarralla (ilmeisesti tarra ettei kangas ala törröttämään). Noihin vetoketjullisiin sivutaskuihin menee kännyt & avaimet hyvin.

Liivit on vain yhtä kokoa ja vaikka laitoin kaikki säädöt minimiin, niin vähän isohan tuo on. Ehkä sitten talvitakin kanssa sopivampi.

Kangas vaikutti kestävälle. Liivin kanssa on helppo lenkkeillä damit “selkärepussa”.

Vastaavanlaisia liivejä on saatavilla mm. Flattikerholta.

Naapurissa kävi viikolla varkaita.

Sain vähän sellaisen käsityksen, että tiesivät milloin iskeä.

Tässä talossa taasen ei ole rutiineja, jotka toistuisivat. Rutiinin puute ehkä vain hidaste, mutta kun kolme (3) isoa mustaa koiraa nostaa metelin kun joku tulee pihalle, niin uskoisin sen estävät kutsumattomia vieraita.

Kaikki flatin tuntevathan tietävät, että flatti sisällä = pysy poissa. Vaarallista. Ja nyt siis ihan tosissan kirjoitan. Mulla ainakin on noiden koirien kanssa polvilumpiot kovilla. Tuossa ne yksi päivä ryntäilivät ettei polvi meinannut pysyä paikoillaan.

No, jos nyt sitten koirat eivät kutsumattomia vierailta pidättelisi, niin sitten on sitten on tuo “hymytyttö” Lumikki. Kaikki täällä ihan kutsuttuinakin tietävät mitä tarkoitan. Lumikki the vuohi on mitä parhain pihavahti. Se on antanut lähtöpassit monille. Jopa vuohellisetkin sitä pelkäävät.

Lumikki on vuohitytöksi todella iso ja luonteeltaan se on äksy. Aika herkästi antaa sarvista. Siitä siis “hymytyttö” titteli.

Tällä viikolla kauppareissulla ja ratsastuksen aina Lumikki oli pihalla vapaana vahtitehtävissä. Ja ilmeisesti myös jatkossa. Tulkoon pihalle ken uskaltaa. En suosittele. Ja kolme isoa mustaa koiraa vahtii sisätiloja.

Langatonta vartiointijärjestelmää myös muutenkin tehostettu:

Oli tarkoitus tehdä postaus muusta aiheesta, mutta sitten sain suruviestin Englannista.

Pikku Kupari tyttö jäi tänään auton alle

Hän oli pentueen ainut tyttö ja jäi tietty kasvattajalle. Ja sitten kävi näin ikävästi.

Taas on yksi flatti lähtenyt aivan liian aikaisin.

RIP Belsud Kupari.

Josko tässä vihdoin alkaisi toipua sen verran reissusta, että saisi tänne jotain kerrottua….?

Elikkä Kalajoen kautta Hailuotoon. Koirat olivat yli 4vrk autossa. Toki kävivät useita kertoja päivässä sekä lenkillä että vessassa. Virtaa se niihin kuitenkin latasi vähän liikaakin.

Eddie osallistui Hailuodossa ALO-luokkaan sunnuntaina (näyttely oli lauantaina). Kävin ennen starttia vapaalla ½h lenkillä, jotta pahimmat virrat lähtisivät ilman, että se kuitenkaan loppuisi kesken. Tai se siis oli tarkoitus. Toisin kävi. Virtaa oli kuin pienessä kylässä.

Aluksi oli ykkösmarkkeeraus maalla. Eddie veti ohi kuin ohjus ja teki takua kunnes löysi.

Kaksoinmarkkerauksessa veteen se oli jo ekasta paukusta lähdössä ja sitten kun molemmat linnut olivat keskellä “järveä” lähti Eddie etenemään, etenemään ja etenemään. Kunnes “järvi” loppui ja tuli kuiva maa. Siellä sitten alkoi tekemään hakua. Kun yritin kutsua sitä takaisin, niin ei se mitään kuunnellut. Meno päällä. Molemmat linnut tulivat kyllä takaisin, mutta ennen kuin toinen tuli, niin tuomari oli jo pyytänyt kytkemään koiran.

Koskaan ennen ei ole Eddie moiselle etäisyydelle treeneissä mennyt, saatikka että mitään olisin noin pitkälle laittanutkaan. Virtaa vain oli liikaa ja korvatulpat päässä. Kuulemma normaalia uroskoiralla vastaavassa tilantessa sanoi Tony.

Kuvia viikonlopulta:

Flatcoated Retriever Championships 2011, Flattimestaruus 2011

Hailuoto on todella kaunis saari. Koirat pääsivät perjantaina baywatch juoksua harrastamaan rannalla.

.

Nyt ovat koirat jo rauhoittuneet. Kotiin sunnuntai-iltana tulessa oli kyllä aikamoinen riehu vielä päällä mistä en niitä voi mitenkään moittia. Maanantaina olivat sitten lenkillä melko rauhallisia, mutta tiistaina oli jo normaali viresytaso ihan pienehköllä yliaktiivisuudella. Tai sitten se vain tuntui siltä kun meikäläisellä on unihiekkaa ollut vielä silmissä.

Lähdettiin mustisten kanssa reissuun.

Jo 10 km kohdalla piti tarkistaa, että kiireessä kaikki koirat olivat mukana. Eddien & Alfien näin taustapeilistä, mutta en Minnietä. Auto pientareelle ja tarkistus: Minnie oli mukana.

Perinteisesti tietty lähtiessä on hirveä härdelli ja vaikka koirat vapaaehtoisesti olivat autossa pakkauksen ajan (tahtoivat varmistaa että pääsevät mukaan), niin iski panikki että tuliko kaikki….

Kuusi tuntia ajelimme ja saavuimme Kalajoen mökille.  Luonnollisestikin yhden pysähdyksen taktiikalla. Pari sataa km ennen Kalajokea koirat pääsivät nostamaan takatassua ja Minnie kyykylle.

Perillä sitten oli riehuminen rankkaa. Jousta vipottivat täysiä ympäriinsä ja kävivät uimassa joessa.

Kalajoki pysähdyksen jälkeen jatkamme matkaa Hailuotoon.

Varkaille tiedoksi, että kämppäni ei ole tyhjillää. Sorry! Kissat & vuohet jäivät kotiin ja tarvitsevat hoitoa.

Tässä seuraavan aamun pyrähdyksiä elokuvana.

.

.

.