Flatit - miehet mustissa

Parempaa uutta vuotta kaikille!

Hei hei vuosi 2012 ja juosten kohti vuotta 2013.

Käytiin taas koirien kanssa potkukelkkaretkellä (tai siis Maasturin kanssa).

Aivan mahtavaa päästä ilman hevosvoimia kulkemaan metsässä! Puoli vuotta melkein ehti mennä ennen kuin pääsi omin voimin (potkukelkan avustamana) metsään. Tuli mieleen, että potkupyörä voisi myös olla hyvä vaikka fillaritkin tietty toimivat (kun lumetonta).

Yhdessä kohtaa lenkkiä oli vielä virtaava vettäkin. Siinä nopeasti mietin, että ompas kiva kun potkiksella pääsen tukevasti sen ylikin. Pääsinpä hyvinkin, mutta mitä tapahtuu potkukelkan suksipohjille kun ovat olleet pakkasessa (-10C) kosketuksessa veteen…? Eipä tullu siinä alkuriemulta mieleen, mutta julma totuus selvisi nopeasti kyllä. Kelkka ei kulkenut. Pariin otteeseen pohjia raaputtelin puiden oksilla irti jäästä, mutta osaksi jäi. Loppumatka sitten suurimmaksi osaksi kävellen, mutta hyvää sekin teki. Alamäet sitten olivatkin ihan sopivaa jähmeää vauhtia eikä tarvinut edes jarruttaa eikä pelätä.

Lenkille lähtiessä huomasin jo pihalla veriset pissat. Oli sen varran “korkealla” että ei voinut olla Minnie (juoksuthan sillä on tulleet kerran vuodessa maaliskuussa). Toiset veripissit olivat auton lähettyvillä ja mietin kumpi pojista se voisi olla. Jostain syystä (en tiedä miksi) oli sellainen tunne, että Alfie. Lenkillä sitten Eddie pissi ensin ja meikä meni katsomaan hienoa keltaista vanaa. Sitten Alfie pissi ja punaista tuli. Sama meno jatkui lenkillä, mutta takaisin tullessa veri alkoi onneksi pisusta vähetä.

Vihdin kunnan eläinlääkäripalvelut taas toimivat loistavasti. Pari soittoa ja sain päivystävän eläinlääkärin kiinni. Vanha tuttu, joka paikkasi viime heinäkuussa Minnietä ja muistikin minut (polven vuoksi, en päässyt portaita alas). Kirjoitti Alfielle antibiootit (Rilexine) apteekkin, joka soittaessa oli vielä tunnin auki. Alfiella myös silmät olivat punaiset ja olin niitä pari päivää suolaliuksella huuhdellut ja saimme sitten silmätulehdukseenkin samalla salvan (Oftan Chlora). Hyvä niin kun olin miettinyt, että viim. torstaina (1. arkipäivä joulun jälkeen) pitäisi niistä soitella jos ei asetu.

Ehdin apteekkin vajaa puoli tuntia ennen sulkemista ja Alfiekin sai ensimmäisen satsin lääkitystä. Yökyöpeleitä kun ollaan, niin seuraava sitten ennen nukkumaanmenoa.

Ihanaa kun kaikki jotenkin järjestyy: pääsee metsään kulkemaan kiitos “Maasturin” ja Alfie sai niin helposti lääkkeet. Lisää tätä.

Tilasin Keith Mathews’in Noutaja koulutussetin (4 DVD:tä) ja nyt odottelen paketin saapumista.

Tällä polvella kun voi hyvin viettää aikaa katsellen koulutusta TV:stä.

Tosin sain aivan loistavan vinkin kanin jäljen vetämisestä: autolla. Naru vaan kaniin ja autoon = hyvä jälki. Ei saa ajaa liian kovaa, ettei kani lennä. Sitten vaan koira jäljelle.

Suostuisivatkohan nuo metsäkoneita kuljettavat miehet tekemään jäljen koneella ryteikköönkin jos kauniisti pyytäisi? Kannattaisiko kysyä? Ryteikkö siinä tietty vähän kärsisi “puutarhajyrsimellä” jälkeä tehdessä, mutta mitä sitä pienistä.

Joo, olen ollut liian pitkään polvipotilaana. Tiedän.

Tänään piti suorittaa testiajo uudella maasturilla. Maasturi & koirat Opelin kyytiin ja menoksi siis.

Tietyistä syistä en uskalla ihan tuohon lähimetsään, joten menin kauemmas. Metsätietä olikin aurattu ja ajattelin entisen navetan kohdalle jättää auton parkkiin ja ottaa maasturin kyydistä testiajolle. Navetan kohta vaan oli tosi luminen, joten jatkoin matkaa enkä oikeen päässytkään kääntymään ympäri missään. Sitten sitä mentiin auratulla hötöllä vaan eteenpäin. Pääsin vihdoin kääntymäänkin, mutta siinä oli heti höttöinen ylämäki, joten jumiin jäätiin.

Sain naapurin apuihin ja extreme reissusta selvittiin ehjin nahoin. Naapuri “vähän” ihmetteli miksi olen ylipäätään tuolla kun ei sinne olisi autolla asiaa. Ei ole tainut naapuri ajella Helsingissä viime päivinä. Vähän samanlainen kokemus tuo metsätie oli.

The maasturi oli siis kyydissä koko matkan eikä päässyt testiajolle. Kyynärsauvoilla oli käyttöä kun yritin autoa kaivaa esiin. Naapurilla oli sitten lapio mukana + extra mies.

Arvaa harmittiko kun jäi lappari auton viereen kotona? Nyt se todellakin on autossa!

Hyvänä asiana, että koirat pääsivät juoksemaan kun päästin ne metsätiellä vapaaksi ja siinä kyynärsauvoilla autoa kaivaessanikin koirat juoksentelivat into piukeena metsässä. Eddie käväsi pidemmälläkin kun sitä jo yhdessä vaiheessa kaipailin.

Mitä tuli opittua:

• Vain maasturilla höttöön! Siinä on lisävarusteena suksivarustus rautojen alla.
• Lumilapio autossa aina
• Ei tuonne metsätielle autolla

Joo, ei ollut eka kerta kun tätä poppoota tultiin metsästä pelastamaan. Tuossa pari kk sitten auto hyytyi metsään ja kaverini tuli hinaamaan pois. No, maasturi ei hyydy. Sen ajajasta tosin en mene takuuseen.

Uusi yritys joku toinen päivä ja toivottavasti paremmalla onnella.

Ostaa pläjäytin hienon keltaisen maasturin, joka jo koeajossa tuntui hyvälle.

Huomenna voisi koirien kanssa mennä metsätielle testaamaan sen tehoja paremmin. Opel ei oikeen metsätiellä tällä lumimäärällä kulje. Siksi maasturi. Enkä nyt haluaisi kehuskella, mutta käteisellä ostin.

Kuolatkaa!

The Maasturi

Flattien ja vuohien yhteinen talvirieha.

Klikkaa kuva isommaksi ja eteenpäin seuraavaan kuvaan pääset klikkaamalla aukiolevaa kuvaa hiirellä.

Käytiin sunnuntaina Jetan Tallilla ottamassa kuva. Kamera räiskyi 1026 kuvan verran

Ottamiani kuvia löytyy lisää täältä (Jetan Tallin FaceBook sivut).

Lopuksi vielä otettiin flateista kuvia hevoset taustalla. Paremmalla ajalla mennään taas uudelleen kuvaamaan. Sitten kun aurinko paistaa. Ratsastamaan en ole “päässyt” sitten kesäkuun lopun kun polvi petti. Heppoja on kuitenkin ihan kiva käydä katsomassa tässä kunnes kuntoutuu selkään (ja on järkevää mennä).