Pääsiäisen ja aprillipäivän jälkeen on palu arkeen.

Vuosi sitten tosin sain enemmän ihmisiä aprillipilalla vipuun kuin tänä vuonna.

Koiran pusuttelu on nyt sitten “vaarallista”. Asiasta kertoo Iltasanomat.

Flatteja vuodesta 1988 “suukotelleena” olen kuitenkin vielä hengissä. Flatti kun on rotuna kova pusuttelemaan.

Pussailusta voi tulla ientulehdus ja hoitamattomana parodontiitti.

Koiran & kissan parodontiitista voi luke tästä pdf:stä.

Altistavia tekijöitä mm. pehmeä ravinto.

Jälleen lisää barffauksen etuja: henki on raikas eikä ravinto ole pehmeää.

Mutta takaisin siihen suukotteluun. Flattien kanssa kun sitä ei voi välttää. Ensimmäisestä flatistani, Mirasta, eräs kohteeksi joutunut tuntematon nainen sanoi nauraen “pusumoottori”. Miralta sain myös kielarin: makasin lattialla ja haukottelin ja avot. Tuon jälkeen osasin jo varoa moista.

Lööppijouralismista (kun pitää väkisin keksiä aihe) huolimatta jatkamme samalla tavallakin kuin ennenkin. Suukkoja tulee kun flatteja omistaa. Parasta antia IS:n artikkelissa lienee kommenttiloota.

Sen verran vielä voisin paljastaa, että oma hammaskalusto on kunnossa flattien pusuttelusta huolimatta: reikiä ei ole koskaan ollut. Olen sitä mieltä, että pienet pöpöt pitävät meidät terveinä. Minulla oli aikoinaan siitepöly- & omena-allergia, josta paranin kun vuonna 1998 asuin Indonesiassa ja pöpöjä suorastaan sateli. Nyt syön omenoita päivittäin eikä siitepölyt keväisin vaivaa.

Enemmän olisin huolissaan lientä nauttineiden ihmisten baanalla suukottelusta => lööppiä odotellessa.

Kuva/photo: https://www.facebook.com/OffTheLeashDailyDogCartoons

Flatit blogi tahkoo rahaa….

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Pääsivu ei ole yhtä arvokas.

Että näin tällä kertaa.

Oman sivustosi arvon pääset katsomaan täältä.

Järkyttävä näky terassilta etuovelle.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

“Syökö Lumikki meidän ruuat?
Juuri kun Kennelrehun autolta & luomupossutilalta tuli ruokaa.”

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

:

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Sillä välin Hilla otti rennosti.

Lauantaina hiihdettiin, samoin sunnuntaina.

Maanantaina ei hiihdetty, mutta tiistaina taas hiihdettiin.

Päätarkoituksena tälle postaukselle on tarkistaa rss nopeus eikä hiihto, mutta kun jotain piti keksiä

Hei kaikki. Olen Minnie 4.5 kk vanha neito.

Mulla on ns. homma hanskassa. Tiedän että kun ruoka tulee, on hirmu kiire ja se pitää saada ekana. Sitten heti kun olen syönyt, ovi automaattisesti avautuu, että pääsen ulos.

Noilla pojilla oli jotain kränää keskenään ja vähän taisi haavojakin tulla. Outoa! Ne saattaa sanoa toisilleen “murr” ja sitten toinen lähtee pois.

Mua ei tollaset “murr” jutut hetkauta. Sivutan ne ihan kun en kuulisikaan ja jatkan entiseen tahtiin.

Jos tulee kovempi “murr” niin sanon tomerana että “hau hau” ja se tarkoittaa että “etkö sä tiiä kuka mä oon”. Saattaa jopa olla, että vastaankin varmuuden vuoksi että “hau hau” ja se siis tarkoittaa sitä että “olen nainen, siis  n a i n e n  ja sä teet just niin ku mä haluun”. Siis ihan turha niiden alkaa mulle mitään selittelee.

Äkkiä noi pojat on sitten loppujen lopuksi hiffannut missä mennään ja että mä oon täällä se, joka määrää. Ja toisaalta ihan hyvin ne on sen tajunnut. Musta on kasvamassa kaunotar, joten parempi niiden onkin heti kättelyssä ymmärtää että niiden tehtävä on mun miellyttäminen. Jos mä haluan vaikka vähän retuuttaa niitä, niin kestäköön kun miehet. Ja jos niillä on jotain erityisruokaa edessä ja olen omani jo syönyt, niin kyllä mä saan mennä sinne osingoille. Jos noi pojat on keskenään sopinut, että toisen ruokiin ei koskena, niin sehän ei siis koske meikäläistä.

No, jos mä nyt tästä vaikka lopettelen tätä mun päivän prinsessa postausta ja otan vaikka kauneusunet. Enhän mä niitä tarvi, mut kuitenkin.

Ei välttämättä olisi hullumpaa joskus käyttää noutajallekaan Jos itse on estynyt.