Olin töissä näyttelyssä sunnuntaina ja ostin siellä koirille lisää heijastinliivejä. Pojathan saivat sellaiset Liperin pukilta muutama vuosi sitten ja nyt ostin Minnielle omansa + varaliivin. Maanantaina illalla lähdin sitten “autolenkille” ja liivit pääsivät testaukseen Minniellä & Eddiellä. Alfiella oli “Liperin liivi“. Liivien lisänä oli Lidlistä ostetut vilkkuvat heijastimet (patterikäyttöiset).
Reilun kilometrin jälkeen pysähdyin kiinnittämään Eddien liiviä paremmin. Sitten paluumatkalla liivi olikin hävinnyt sen päältä. Käänsin auton jopa ympäri ja yritin katsella josko valoilla saisin heijastettua liiviä metsässä. Myös otsalampun avulla yritin kävellen etsiä hetken mutten löytänyt. Sitten jatkettiin matkaa ja Eddie juoksi vai kaulaheijastimella.
Kun otin koirat takaisin autokyytiin ennen asvalttitietä, niin huomasin, että Eddien liivistä oli kaulaosuus mukana. Eli liivistä muu osa oli jäänyt metsään eikä koko liiviä.
Tiistaina kävin sitten valoisaan aikaa lenkillä ja löysin liivin suht helposti kun olin huomannut liivit päällä /liivit pois paikan.
Kun kilometrin kohdalla olin liiviä Eddielle uudelleen kiristänyt, niin mietin siihen neppareita. Nyt on todellakin pakko laittaa niihin liiveihin jotkut kunnon viritykset kun eivät ole ihan kestävimmästä päästä. Liperin liivit taasen ovat kestäneet hyvin (talvinen kuva toimivista liiveistä).
Tuossa mennä viikolla kekkasin, että koirathan voi täällä erämaassa lenkittää pimeälläkin tosi näppärästi. Tällaiset nopeat oivallukset, jotka syntyvät vain reilun 3 vuoden asumisen jälkeen, ovat mainioita.
Menee autolla tuohon lähimetsään ja ajaa hiekkateitä kun koirat juoksevat edellä.
Esim. tämmöinen synkkä ja sateinen päivä, jolloin ei ehdi lenkittää koiria ennen pimeää, on hyvä autolenkitykselle.
Lähimetsä on vielä siitä niin mainio ettei siellä asu ketään, eikä ole pelkoa että tulisi autoa vastaan.
Tänään poppoo juoksi 5km ja ilmeistä näki, että hauskaa oli.
Flatit myös lähettävät Liperiin lämpimät kiitokset heijastiliiveistä. Minnille nyt sitten samanlaista etsimään.
Tämä on kopioitu FaceBookista, mutta se oli sen verran hyvää asiaa että laitan tämän tänne “parempaan säilöön”:
NÄKEMYS KOIRAN TARKOITUKSESTA
Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin kerran tutkimaan erästä Irlanninsusikoiraa.
Koiran omistajat, pariskunta ja heidän 6-vuotias poikansa, olivat kaikki hyvin kiintyneitä lemmikkiinsä.
Tutkittuani koiran totesin, että se oli kuolemassa syöpään. Kerroin perheelle, että en voinut tarjota tälle vanhalle ja rakastetulle koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Koira voitaisiin saattaa viimeiselle matkalleen heillä kotona, turvallisesti, omien ihmisten ympäröimänä.
Seuraavana päivänä, kun menin nukuttamaan koiraa, tunsin tutun kuristavan tunteen kurkussani. Pikkupoika vaikutti rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa. Muutamassa minuutissa koiravanhus nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen.
Istuimme hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että eläimet elävät paljon lyhyemmän ajan kuin ihmiset. Silloin poika sanoi: “Minä tiedän miksi”.
Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan.
Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan kuullut yhtä lohduttavaa selitystä. Poika jatkoi: “Ihmiset syntyvät siksi, että he oppisivat, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille. Mutta koiratpa osaavat jo tämän. Siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään.”
Illalla laadin listan siitä, mitä ihmiset voivat oppia koiralta:
* Kun rakkaasi tulevat kotiin, mene aina iloisena tervehtimään
* Älä koskaan kieltäydy huviajelusta
* Kokemus raikkaasta ilmasta ja tuulesta kasvoillasi on silkkaa hurmiota
* Ota nokosia
* Venyttele ennen ylösnousua
* Juokse, telmi ja leiki päivittäin
* Hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua
* Vältä puremista silloin kun pelkkä murahdus riittää
* Lämpiminä päivinä pysähdy makailemaan pehmeällä nurmella
* kuumina päivinä juo runsaasti vettä ja lepäile varjoisan puun katveessa
* Kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kehoasi
* Riemuitse pitkän kävelyn tuottamasta ilosta
* Ole uskollinen
* Älä koskaan teeskentele olevasi jotain muuta kuin mitä olet
* Jos jokin tarvitsemasi on haudattu syvälle, kaiva kunnes löydät sen
* Jos jollakulla on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja nyhjäise hellävaraisesti
* NAUTI JOKAISEN PÄIVÄN JOKAISESTA HETKESTÄ!
Josko tässä vihdoin alkaisi toipua sen verran reissusta, että saisi tänne jotain kerrottua….?
Elikkä Kalajoen kautta Hailuotoon. Koirat olivat yli 4vrk autossa. Toki kävivät useita kertoja päivässä sekä lenkillä että vessassa. Virtaa se niihin kuitenkin latasi vähän liikaakin.
Eddie osallistui Hailuodossa ALO-luokkaan sunnuntaina (näyttely oli lauantaina). Kävin ennen starttia vapaalla ½h lenkillä, jotta pahimmat virrat lähtisivät ilman, että se kuitenkaan loppuisi kesken. Tai se siis oli tarkoitus. Toisin kävi. Virtaa oli kuin pienessä kylässä.
Aluksi oli ykkösmarkkeeraus maalla. Eddie veti ohi kuin ohjus ja teki takua kunnes löysi.
Kaksoinmarkkerauksessa veteen se oli jo ekasta paukusta lähdössä ja sitten kun molemmat linnut olivat keskellä “järveä” lähti Eddie etenemään, etenemään ja etenemään. Kunnes “järvi” loppui ja tuli kuiva maa. Siellä sitten alkoi tekemään hakua. Kun yritin kutsua sitä takaisin, niin ei se mitään kuunnellut. Meno päällä. Molemmat linnut tulivat kyllä takaisin, mutta ennen kuin toinen tuli, niin tuomari oli jo pyytänyt kytkemään koiran.
Koskaan ennen ei ole Eddie moiselle etäisyydelle treeneissä mennyt, saatikka että mitään olisin noin pitkälle laittanutkaan. Virtaa vain oli liikaa ja korvatulpat päässä. Kuulemma normaalia uroskoiralla vastaavassa tilantessa sanoi Tony.
Hailuoto on todella kaunis saari. Koirat pääsivät perjantaina baywatch juoksua harrastamaan rannalla.
.
Nyt ovat koirat jo rauhoittuneet. Kotiin sunnuntai-iltana tulessa oli kyllä aikamoinen riehu vielä päällä mistä en niitä voi mitenkään moittia. Maanantaina olivat sitten lenkillä melko rauhallisia, mutta tiistaina oli jo normaali viresytaso ihan pienehköllä yliaktiivisuudella. Tai sitten se vain tuntui siltä kun meikäläisellä on unihiekkaa ollut vielä silmissä.
Jo 10 km kohdalla piti tarkistaa, että kiireessä kaikki koirat olivat mukana. Eddien & Alfien näin taustapeilistä, mutta en Minnietä. Auto pientareelle ja tarkistus: Minnie oli mukana.
Perinteisesti tietty lähtiessä on hirveä härdelli ja vaikka koirat vapaaehtoisesti olivat autossa pakkauksen ajan (tahtoivat varmistaa että pääsevät mukaan), niin iski panikki että tuliko kaikki….
Kuusi tuntia ajelimme ja saavuimme Kalajoen mökille. Luonnollisestikin yhden pysähdyksen taktiikalla. Pari sataa km ennen Kalajokea koirat pääsivät nostamaan takatassua ja Minnie kyykylle.
Perillä sitten oli riehuminen rankkaa. Jousta vipottivat täysiä ympäriinsä ja kävivät uimassa joessa.
Kalajoki pysähdyksen jälkeen jatkamme matkaa Hailuotoon.
Varkaille tiedoksi, että kämppäni ei ole tyhjillää. Sorry! Kissat & vuohet jäivät kotiin ja tarvitsevat hoitoa.
Harmi, että nykyisellä kännykällä ei saa kovin hyviä kuvia (vaikka myönnän, että kuva myös hieman tärähti omasta syystäni). Edellinen känny otti parempia kuvia.
Koirien kanssa lenkkeilyä ja törmättiin yhdellä lenkillä jopa supikoiraan [video 1 & 2] ja kuva on vähän huonolaatuinen kun paremmassa kännyssä ei SportsTracker toimi ja oli sellanen vähän kuvausviallinen).
Maanantaisin on treenit, jotka ovat todella hyvät & hyödylliset. Päätin nyt käyttää siellä Eddietä kun Minnielle vähän liian vaativaa näin kesällä kun koulutus vain yhdellä ryhmällä. Sitten kun on taas kaksi ryhmää, niin on vähän helpompaa Minniellekin. Hän nyt treenaa hakuruutua ja vähän pitemmälle erkanemista. Tänään tiistaina käyn hakemassa 5-6 kania ja teen sekä Minnielle että Eddille hakuruudun pelkästään pupuista. Lähinnä siksi, että molemmat tarvitsevat enemmän pupukokemusta. Linnut ovat enemmän tuttuja.
