Maanantaina olimme taas Minnien kanssa koulutuksessa. Ei ihan putkeen mennyt…

Oli kunnon hössötys päivä ja meinasin jo luovuttaa kun hommasta ei tullut mitään: Minnie vain hyppi ja pomppi eikä keskittynyt mihinkään.

Sari sitä sitten vähän otti komentoon ja jatkoin siitä. Muut tekivät damiharjoituksia ja minä sillä aikaa sulkeisia Minnielle. Kyllähän se sitten alkoi rauhoittua ja sain yhden variksen sillä haetettua.

Tämä oli ehdottomasti Minnien hössöttämisen ennätys tuolla koulutuksessa. Tuli yksi jos toinenkin voimasana päästettyä eetteriin.

.

.

.

.

Elmo kissa on voimissaan
Se viettää suurimman osan ajastaan ulkona ja käy välillä syömässä sisällä. Terassillakin on sille nyt ruokaa ja aika usein se vetää päikkärit terassin tuolilla, syö ja sitten taas mennään. Hiekkalaatikko ei mitenkään likaannu, mutta koska turkki kiiltää, Elmo syö ja juo, niin eiköhän se ole kuntoutunut.

Kävin viemässä viime viikolla kunnan eläinlääkärille kakun ja kiitoskortin Elmon kuvalla. Todella pätevä ja upea eläinlääkäri! Ei voi muuta kuin kehua ja olla ikuisesti kiitollinen ensiluokkaisesta hoidosta Elmolle.

on ilmeisesti alkunut. Koirillakin.

Eilen lenkillä Minnie nappasi metsässä päästäisen.

Vuohetkin olivat eilisellä vajaan 5km lenkillä. Tällä kertaa ne eivät metsästäneet

Nyt on lomat lusittu (Englanti & Alpit) ja palattu arkeen.

Koirilla taisi olla hauskaa dogsittereiden kanssa kun tulin la-su yönä kotiin, niin eivät ne yhtä innostuneita olleet kun normaalisti tauon jälkeen.

Tälläkään alppireissulla en nähnyt flattia rinteessä kuten yhtenä vuonna. Enkä päässyt laskemaan mustaa kultsun kanssa kuten pari vuotta sitten.

Kävimme eilen talven ensimmäisellä hiihtoreissulla. Pojat olivat pari kertaa viime vuonna, mutta Minnille tämä oli uusi juttu.

Vähänhän tuo lumi koirille oli höttöistä kun seurasivat skiidun jälkiä. Hyvää lihastreeniä.

5km: jälkeen Alfie innostui suksista:

Hauska reissu oli. Kännykkä näytti 10km kun tulimme kotiin. Tekisi mieli mennä piakkoin uudelleen. Siitä hyvä kun tuolla voi rauhassa hiihdellä koirien kanssa.

Nimittäin Minnien juoksu. Se ensimmäinen.

Tietty samaan saumaan osui koko viikon workshoppi töissä. Lähtö 7.45 ja paluu 18.30.

Jetta & pojat kävivät maanantaina kun silloin piti olla se pisin päivä, mutta muutkin sitten venyivät jota kuinkin yhtä pitkiksi. Pakkasta oli niin perkeleesti (pahimmillaan -33.5C), että kun uupuneena pääsin kotiin, niin eipä sitä viitinyt eikä jaksanut lenkille. Mitä nyt tuossa ihan polun päässä tuli käytyä.

.

.

.

Loppuviikosta perjantaina jaksoi ns. kunnon lenkin. Ensin Minnie ja sitten pojat. Huomasin, että tässä järjestyksessä lenkitys on helppoa. Minnien kanssa menee pitkälle ja poikien kanssa ei enää tarvi. Lenkittävät nimittäin itse itsensä salamannopeasti sinne missä kävimme Minnien kanssa ja sitten juoksevat takaisin luokseni ja sitten taas sinne Minnien jättämän kaukaisimman hajun luo. Siinä saivat sitten hyvää liikuntaa ja vauhdilla. Olisi känny & gps pitänyt laittaa niihin ja katsoa matkaa kartalta.

Seuraavalla viikolla moinen lenkkeilyinto pikkuhiljaa laantui. Torstaina 24.2 kävimme jo yhdessä lenkillä taas. Aluksi kokeilin Minnietä hihnassa pihalla poikien kanssa, mutta eipä pojat olleet kovinkaan kiinnostuneita. Sitten lenkille ja “välinpitämättömyys” jatkui.

Minnien juoksun alkupäivinä Eddie otti jä lähti naapuriin. Luuli ilmeisesti, että naapurin Nellillä (reilun 500m:n päässä) on juoksu. Vaan eipä ollut ruoho vihreämpää aidan toisella puolella vaan juoksu oli ihan kotiovella. Kiltistihän tuo tuli retkeltään kotiin. Hajut vain saivat reppanan sekaisin eikä kohdistus ihan mennyt oikein.

Kolme vikkoa sujui vähän helpommin kuin olin kuvitellut. Minnien “parhaat päivät” osuivat workshopin aikoihin ja sen se sai viettää makkarissa kissan/kissojen kanssa. Portti oli ensin oven edessä, ovi suljettu ja viellä haka esti oven avaamista. Pojat olivat keittiössä portin takana. Yhtenä päivänä Alfie tosin löytyi olohuoneesta mutta taisi luulla pääsevänsä sieltä terassin kautta “vessaan” (ainakin hätä oli ollut kova kun oli sitten tullut lattialle). Olkkarissa oleskelimme jonkin verran Minnien kanssa ja siksi se oli vähän suljettua aluetta pojilta. Minnen hajut kun saivat nuo merkkailemaan myös sisällä! Keittiössä & eteisessä ei niiden tarvinut merkkailla kun Minnie ei siellä oleskellut.

Ostin sitten noille jalannostajille poikahousutkin. Vaikka aluksi nauroin niille. Löysin ne vahingossa kun Minnielle googletin juoksuhousuja. Kun olkkarissa oli muutaman kerran jalka noussut, niin jopa loppui nauru (housuille) ja lähdin sellaiset ostamaan. Muutaman päivän pidin niitä, mutta ongelma helpottui sitten eristämällä nuo samoista tiloistakin.

Torstaina oli kylpypäivä kun pesin kaikki koirat. Tarkoitus oli pestä vain Minnie ettei haisisi liikaa poikien nenään, mutta meni sitten kaksi muuta samalla. Tony neuvoi, että Minnie kannattaa pestä juoksun jälkeen, niin on poikien kanssa helpompaa. Hyvä ja toimiva vinkki. Eipä nuo ole siitä kiiinnostuneet kummoisemmin kuin ennen juoksua. Onneksi ohi on

Huomenna palataan pitkän tauon jälkeen koulutukseen Minnin kanssa.

Lokakuun alussa alkoi taas migreenijakso, joka kesti marraskuun lopulle. Alfien uusinta agilityn alkeiskurssistakin vähän jäi kun pääsin paikalle 3/6 ja niistäkin osan olin zombina. Tammikuussa 2010 ekalla kerralla Alfielle teki henkisesti todella hyvää tuo agility kurssi ja ajattelin uusia. Tämän kurssin jälkeen olisi ollut jatko, johon olisimme päässet mutta en uskaltanut siihen ilmoittautua olosta johtuen.

Kaikkea taas kokeiltiin että olo olisi helpottunut ja yksi kokeiluhoitu osui juuri samaan aikaan kun Minnin viikottainen koulutus, joten vaikka migreenikausi oli jo loppunut, niin emme silti päässeet vielä kouluun.

Huominen sitten varmaan menee kun Minnie on into piukeena nähdessään uusia koiria. Parempi varmaan käyttää tunti vähän sivullisena. Kotona kyllä onnistuu paikalla pysyminen, luoksetulo etc mutta kun flatti on flatti. Ja aika pitkän aikaa (3kk) en mitään jaksanut tehdäkään kunhan vaan sairastin ja toivuin.

Myös surullisa uutisia on flattimaailmasta kuulunut. Eräs pitkäaikainen mutta ei korkeaikäinen flattikasvattaja siirtyy saattohoitoon.  Hyvin surullista. Asia, joka saa omat pikku ongelmat niin mitättömäksi.  Toivon henkilölle ja hänen perheelleen voimia jaksamiseen.

Elämä taitaa sujua samaan malliin kun ei tänne saa kirjoitettu. Ei viitsi itseään toistaa.

Lenkillä käydään ja samalla ajoittain treenataan (pentudami mukana taskussa), välillä vuohet mukana useimmin ilman tällä hetkellä.

lenkillä

Hilla vuohen kävin joulukuussa astuttamassa, mutta Uutena Vuotena se huuteli ja seuraavana päivänä Wilma & Wilho astuivat sitä “kilpaa”. Eli taas oli kiima ja joulukuun astutus ei sitten onnistunut.

.

.

.

.

.

Rölli & Hilla

Sovin sitten heti samaksi päiväksi toiseen paikkaan astutuksen ja otin astuvan Wilmankin mukaan. Hyvä niin kun se pukista oli enemmän kiinnostunut. Hillaakin pelotti vähemmän kun tuttu oli mukana. Molemmat sitten astutettiin ja katsotaan tuleeko vielä kiimaa. Lumikinkin olen ajatellut astuttaa, mutta se on nykyisin hiljaa (toisin kuin viime talvena kun se mylvi). Pitää alkaa tarkemmin seuraamaan hännänvispaamista. Vuohi tosiaan saattaa huutaa kun sillä on kiima. Viime vuonna ajoittain täällä oli ihan hirveää huutoa. Onneksi kiima kestää 3 päivää ja huutoa ei kuin n. 2 päivää.

Hilla ja Lumikki jäävät tänne ja Wilho & Wilma lähetävät kaverini Eijan luo tässä jossain vaiheessa keväällä. Tuo luopumispäätös tuli kun Wilho oli seuraa pitämässä Wilman pojalle kun se lähti täältä uuteen kotiin. Wilmankin jouduin sitten pari päivän kuluttua viemään sinne kun se sarvettomana jäi noiden kahden sarvipään syrjimäksi. Wilho sitten tuli takaisin ennen Wilmaa ja siinä ajassa olin kypsytellyt niistä luopumista. Wilman kyllä lypsävänä & kivana vuohina mielelläni pitäisin, mutta kun sillä ei ole sarvia ja jää alakynteen. Wilho taasen on vähän turha puskija kun siitä ei maitoa saa. Eli kun Wilhosta päätin luopua, niin Wilma saa mennä mukana. Ikävähän noita tulee, mutta pääsevät hyvään kotiin.

Kesällä sitten toivottavasti Hilla tekee kilejä ja tyttö saa jäädä. Pojasta/pojista luovun. Kilistely  touko-kesäkuun vaihteessa jos astutus onnistui.

Facebookiin tulee “tärkeimmät” kirjoitettua ja tänne kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Tuntuu ettei mitään kiinnostavaa enää saa kirjoitettua.