Mietin jaksanko tästä kirjoittaa, mutta menköön

Keskiviikko iltana sitten lento Lontooseen. Kone oli etuajassa perillä, mutta M25 motari sitten joiltain osuuksilta kiinni ja matka Andoveriin kesti. Perillä sitten suunta heti pentulaatikolle.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Torstaina pari flattikasvattajaa tuli aamulla Andoveriin ja lähdimme sitten täydellä autolla kohti Birminghamia. Taas sai tuutintäydeltä kuulla tunteikasta keskustelua takapenkiltä scandinaavisesta tavasta trimmata & esittää koiria. On niin setterimäistä että. Onhan tavassa Englannissa esittää koira (luonnollinen) eroa kotimaiseen, jossa koiran kaula nostetaan hihnalla ylös (ei-luonnollinen). Tämä saa vain jotkut  näkemään punaista.

Cruftsissa sitten vuoron perään katselin narttu- ja uroskehää minkä jutustelulta ehdin. Paikalle tuli mm. Eddien veljen omistaja, Minnien kasvattaja, Minnien isän omistaja, Alfien kasvattaja etc. Suomalaisillekin tuli hetki juteltua (terkkuja!). Ja shoppaillakin piti siinä välissä….

Pari taulua tuli ostettua.

.

.

.

.

.

.

.

Ja sitten vielä flattikyltti + labbiskyltti kaverille.

.

.

.

.

.

.

Perjantaina Heidi tuli pikavisiitille Malcomin & Hurli-kultsun kanssa. Saimme pikaisesti hänen kanssaan otettua pentueesta kuvia. Emme voineet kuvata pentuja pöydällä, joten rahi sai toimia ‘alustana’. Valitettavasti aika esti ottamasta parempia kuvia.

Heidin jälkeen käytiin kylässä Minnien kasvattajalla. Oli kiva nähdä miltä Minnien sisko näytti nyt reilun vuoden vanhana. Äippä tietty oli myös paikalla, mutta mummi oli lähtenyt sateenkaarisillalle lokakuussa.

.
.
.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Ilta venähti pitkäksi ja viinipullo jos toinenkin kului jutustellessa.

Lauantaina sitten suunta oli taas koto-Suomi.

Huomasin viime perjantaina, että Minniellä on alkanut ensimmäinen juoksu. Melkein ehti 1v 4kk ikään. Kaikki kolme aikaisempaa narttuani ovat saaneet juoksut 11kk:n ikäisinä. He ovat olleet kevätpentuja ja Minnie on myöhäissyksypentu. En tiedä vaikuttaako tämä asiaan ja nyt kun aurinko on alkanut paistamaan enemmän, niin elimistö aktivoituu. Kyllähän sitä itsekin elää aikamoisella säästöliekillä pimeänä aikana.

Pojat eivät minulle kertoneet mitään Minnien juoksusta. Lauantaina ne ajoittain vähän enemmän jo haistelivat Minnietä, mutta lenkillä eivät moista muistaneet. Sunnuntai sujui samalla lailla.

Eiköhän parin päivän kuluttua ole jo meno toinen.  Hyvä tuuri kun samaan aikaan oli Lidlissä turvaportteja tarjouksessa. Ostin niitä 2 lisää. Ikeasta on yksi portti ja vanhemmilta peritty yksi muovinen (joka on ollut yläkerran porttina). Saa sitten porttien avulla vähän lisäaikaa reagoida jos vaikka joku yrittää ovea avatessa “karata”. Joutuupahan jarruttamaan sitten portilla.

Lauantaina kävimme Minnin kanssa kaupassa ostamassa uudet housut. Varastossa olisi voinut olla entisiä, mutta voi myös olla että heitin ne pois kun poikiin kuvittelin flateissa siirtyväni. Samalla kun noita housuja googletin, niin löysin myös poikahousut. Ei muuten hullumpi idea tässä tilanteessa vaikka vähän eri tilanteeseen on tarkoitettu. Mutta kun pistooli on pöksyissä, ei vahinkoa yhtä helposti pääse tapahtumaan. En todellakaan halua vahinkoa tapahtuvan.

Viikonlopun uutisena oli, että Kennel Belsudissa syntyi 7 flattia. Ruskeita 5 ja mustia 2. Vain yksi ruskea tyttö ja kaikki muut 6 ovat poikia. Tony on melkoinen Suomi-fani, eli jos uros kiinnostaa niin voisi olla hyvät mahdollisuudet sellainen sieltä saada. Tässä pentueen sukutaulu.

*** Update ***
Kaikki pennut ovat varattuja.

Viime viikolla poistui Suomen flattimaailmasta kaksi henkilöä, samana päivänä. Toisen heistä tunsin.

Ensimmäinen muisoni hänestä taitaa olla Mäntän kämpältä vuodelta 1989. Oli vuoroni treenata Miran kanssa ja treeni meni vähän ns luovasti. Siinä sitten alkoi jo vähän naurattamaaan enkä oikein keskittynyt enää koko harjotukseen. Merja tokaisi sivulta: “Keskity nyt siihen koiraan!”

Hauskin muistoni taitaa olla ajalta “Niki & Ella”. Kävimme usein Merjan kanssa lenkillä Nuuksiossa ja siinä sitten lenkin jälkeen jotain vielä juttelimme kun koirat hyppäsivät autoon. Tulin kotiin ja ihmettelin Ellan käytöstä. Se ei totellut nimeään ja lähti viipottamaan naapurustoon. Siellä se sitten paineli aikansa ennen kuin sain sen taas kotiin. Katselin sitä pitkään ja mietin että tuo ei kyllä ole Ella. Soitin Merjalle ja kysyin onko hän huomannut mitään outoa. Merja kysyi “Vaihtuiko koirat?” johon nauroin että taisi vaihtua. Hän oli juuri tullut kotiin eikä vielä ollut kovin paljoa ehtinyt kiinnittämään koiriin huomiota. Pyysin keittämään kahvit ja lähdin ajamaan Espoosta Vihtiin koiranvaihtoon.

Näin Merjan vielä muutama päivä ennen kuin “hän sai siivet”. Tarkoitus olisi ollut mennä vielä uudelleen, mutta en sitten enää ehtinytkään.

Merja oli aina todella ystävällinen ja mukava henkilö. Pidin hänen rempseästä huumoristaan. On todella surullista, että hänen aikana tuli jo nyt. Sanontakin menee että “hyvät viedään aikaisin”. Monet jäivät kaipaamaan häntä.

Huomenna palataan pitkän tauon jälkeen koulutukseen Minnin kanssa.

Lokakuun alussa alkoi taas migreenijakso, joka kesti marraskuun lopulle. Alfien uusinta agilityn alkeiskurssistakin vähän jäi kun pääsin paikalle 3/6 ja niistäkin osan olin zombina. Tammikuussa 2010 ekalla kerralla Alfielle teki henkisesti todella hyvää tuo agility kurssi ja ajattelin uusia. Tämän kurssin jälkeen olisi ollut jatko, johon olisimme päässet mutta en uskaltanut siihen ilmoittautua olosta johtuen.

Kaikkea taas kokeiltiin että olo olisi helpottunut ja yksi kokeiluhoitu osui juuri samaan aikaan kun Minnin viikottainen koulutus, joten vaikka migreenikausi oli jo loppunut, niin emme silti päässeet vielä kouluun.

Huominen sitten varmaan menee kun Minnie on into piukeena nähdessään uusia koiria. Parempi varmaan käyttää tunti vähän sivullisena. Kotona kyllä onnistuu paikalla pysyminen, luoksetulo etc mutta kun flatti on flatti. Ja aika pitkän aikaa (3kk) en mitään jaksanut tehdäkään kunhan vaan sairastin ja toivuin.

Myös surullisa uutisia on flattimaailmasta kuulunut. Eräs pitkäaikainen mutta ei korkeaikäinen flattikasvattaja siirtyy saattohoitoon.  Hyvin surullista. Asia, joka saa omat pikku ongelmat niin mitättömäksi.  Toivon henkilölle ja hänen perheelleen voimia jaksamiseen.

Meni viikonlopun alkuperäiset suunnitelmat.

Tonyn piti tulla Suomeen perjantaista maanantaihin, mutta lentokoneet eivät lennäkkään. Pakettikaan, jonka hän lähetti etukäteen, ei ole vielä saapunut. Saattaa johtua, ettei posti vain ole sitä toimittanut kun menin siirtämään postilaatikkoa ja siitä tuli suuri draama. Paketissa on n. 20kg Belsud historiaa, jota piti käydä läpi ja skannailla.

Viime maanantaina käytiin hurttien kanssa taas koirakoulussa. Tällä kertaa Alfie pääsi seurapiiripojaksi. Minnie kanssa treenailtiin reilu puoli tuntia, mutta sitten alkoi huomata sen väsyvän. Sitten vaihdoin Alfieen. Sehän on viime aikoina kehittynyt aivan käsittämätöntä vauhtia. Nyt sitten huomasi, että se kehitys ei välttämättä näy kun on vieraita koiria lähellä…. “Pientä” keskittymiskyvyn puutetta ja vinkumista. Ei hirveesti toivoa, että muistaisi markkeerata damin jos ei heti päässyt sitä hakemaan ja läheltä. Kodin lähellä on onnistunut paljon pitemmät matkat kun ollaan oltu Alfien kanssa kaksisteen. Mutta tuo oli hyvä tietää: pitää ottaa häiriöitä mukaan enemmän.

Minnien kanssa koulutus menee mielestäni helposti. Eihän se välttämättä osaa, mutta silti sen kanssa on helppoa kun vaikuttaa täysipäiselle ja oppimiskykyiselle. Rauhallisempi se on kuin pojat. Niki oli myös suht helppo koulutettava. Kärjistäen Nikin ja Minnien molempia vanhempia on käytetty “oikeisiin” tarkoituksiin rotua ajatellen ja jälkeläiset ovat täysipäisempiä kun nuo, joiden vanhempia ei olla.

Eilen kävin hakemassa luomupossua ja koirat saivat monta säkkiä ylimääräistä kaupan päälle (ihmisille kelpamatonta mitä jäänyt). Pussillinen sian korvia. Ja tietty sorkkia ja muuta kivaa ylimääräistä. Herkuteltu jo on

Aurinko paistaa ja voisi lähteä koirien & vuohien kanssa metsään eikä täällä netissä keikkua.

Aloitin karppauksen reilu vuosi sitten. Se oli hyvä päätös, koska sitä myötä on tullut syötyä terveellisemmin: paljon marjoja, kasviksia ym tuoretta. Lisäksi einekset ovat jääneet kokonaan pois. Niissähän on aika paljon “E-koodia“. Hetkeäkään en ole päätöstäni katunut, päinvastoin. Tuore ruoka on investointi terveyteen.

Muistan monia vuosia sitten kun tuttu homeopaatti sanoi minulle, että parasta olisi syöttää koirille kotiruokaa eikä teollisia ruokia. Olin ihmeissäni. En ole enää. Alkaa teolliset ruuat koirillekin riittää.

Jonkin aikaa sitten katsoin dokumentin maissista ja sitä en halua tarjota koirilleni enkä itselleni sen jälkeen. Pojat ovat syöneet Jahti&Vahti ruokaa ja siinä on mm. maissia.

Viimeinen niitti papanoille oli Alfien taas uusiutunut korvatulehdus. Huomasin sen oikeastaan vasta poikien matsin jälkeen kun Eddie yritti hieroa sovintoa nuolemalla ja Alfie murisi. Katsoin korvia ja ne olivat taas aika surkeat. Kun aloin korvainhoidon, niin Eddien nuolullekin loppui murina ja Alfie saali sen taas. Lieko matsikin saanut tuosta alkunsa?

Nyt on sitten puolikas luomupossu tilattu ja jaan sitä koirien kanssa. Kävin tiistaina myös ostamassa pakastetta koirille sekä vihermömmöön aineksia. Täällä Vihdissä on paljon tiloja, joista voi vihanneksia & juureksia  ostaa suoraan ilman välikäsiä. Esim. luomuporkkanoita olen saanut tiloilta halvemmalla kun “teollisia” kaupasta. Eilen kuulin uudesta suoramyyntitilasta Karkkilassakin.

Eilinen tuoreruoka oli pojista niin hyvää, että vielä keskiviikko aamuna nuolivat tehosekoitinta. Se valitettavasti meni rikki heti ensimmäisen Barf satsin valmistuksen yhteydessä. No, olihan se reilu 17-vuotta vanhakin.

Minnie joutuu valitettavasti syömään papanoita 1-vuotiaaksi asti, koska sille en uskalla tuoreruokaa antaa johtuen omasta osaamattomuudestani. Pojilla ei enää ole niin suurta huolta asian suhteen ja tuleehan tässä matkan varrella opittua aiheesta lisää.

Kevättä kohti myös vuohenmaitoa alkaa tulemaan lisäää ja voin siitä tehdä juustoa ja jugurttia, joka sekin on hyvä lisä ruokaan. Vuohenmaitoa saavat tällä hetkellä kaikki koirat kun sitä tulee niin vähän. Meikä sitten sinnittelee kaupan maidolla, joka ei ole läheskään yhtä hyvää kuin tuore maito. Vuohenmaito on koirille lähin emonmaitoa vastaava tuote. Ainakin pistää turkin kiiltämään.

Kesällä tarkoitus olisi myös ottaa kanoja, joten siitä saan sitten kanamuniakin.

En usko, että tuoreravinto tulee kovin kalliiksi johtuen siitä, että voin tiloilta suoraan hakea tuotteita ja sitten tietty omasta takaa saa jotain.  Lisääntyvää tuorekuormaa varten on sitten alkanut tehdä mieli maakellaria, joten se siitä edullisuudesta.

Minnie 4kk pääsi ensimmäiselle lenkille perjantaina. Tähän asti on saanut pihalla temmeltää (8.500m2 joten kai riittänyt….)

Minnie hangessa

Aluksi tosiaan oli tarkoitus lähteä ihan poikien kanssa, mutta Minnie oli sen oloinen, että haluaa mukaan. Ajattelin, että tulkoon sitten ja voivan sitä vähän kantaakin.

No, ei päästy pitkää matkaan kun seuraan littyi myös 3 vuohea….

Kävimme riistapisteellä ja takaisin. Matkaa siitä kertyy n. 2 km. Raskastahan se vähän on kun matkalla on lunta. Yritin kuitenkin pariin kertaan Minniä vähän kantaa, mutta se halusi mielummin maahan.

Lenkin jälkeen (vaikka lyhyt olikin) oli ihanan rauhallista hetken.