Jonkun aikaa sitten Labradorikerholla oli Vihtijärvellä MEJÄ koe. Kokeen jälkeisinä parina päivänä keräsin melkoisen pinon paparirättejä talteen. Omilla koirilla kun on paha tapa pistellä joitain niistä poskeensa….
Tänään lenkillä taas sama juttu. Paperirättiä aivan törkeästi ympäri metsää. Eli taas ilmeisesti on pukannut alueella koetta.
Kokeet perustuvat vapaaehtoiseen työhön ja arvostan sitä. Vahinkoja sattuu. Mutta näiden kahden kohdalla kyse ei ole vahingosta vaan silkasta välinpitämättömyydestä! Noin törkeä määrä rättiä ympäri metsään ei enää ole vahinko.
Metsässä on useampaan otteeseen ollut armeija melkein viikon. Tämän jälkeen metsä on ollut putipuhdas. Ei turhaa roskaa ympäriinsä. Eli se onnistuu.
Kerään nyt vielä nuo paperit pois seuraavalla lenkillä. Pitää ottaa pari kassia sitä varten. Seuraavasta typerästä välinpitämättömyydestä alkaen otan kuvadokumentaatiota roskista ja lähetän Hiiskulan Kartooon, maanomistajalle esittäen toivomuksen ettei kokeita alueella järjestettäisi. Koska näyttää olevan niin käsittämättömän vaikeaa olla roskaamatta ihan urakalla.
Koirakerhon koe vs. mahdollinen suolitukos koirallani => kumpi voittaa? Tarviiko vastata….
Niinhän se alkoikin: 3 koiraa ja 3 vuohea sovussa lenkillä omistajan kanssa.
Pistetäänpä pari “ihqua” kuvaakin.
Kävimme riistapisteelä, jonne navigaattorin mukaan on 800 metriä. Siellä olimme muutaman minuutin ja sitten oli tarkoitus suunnata takaisin. Lyhyt lenkki koska Minnie oli mukana.
Pojat siinä kaivoivat porkkanoita taas esiin (kuten yleensäkin) ja en tiedä mitä tapahtui kun ne yht’äkki alkoivatkin ottaa matsia. Tällä kertaa en puuttunut asiaan kuten reilu 2 vuotta sitten kun Alfie päätyi paikattavaksi.
Kokeilin lähetä paikalta pois kutsuen niitä = ei toiminut.
Menin vähän pitemmälle ja kutsuin = ei toiminut.
Sitten ei auttanut kuin mennä paikalle ja yrittää keksiä miten ne saisi eroteltua. Karjuminen ei auttanut yhtään. Sormia en halunnut väliin.
Siinä tohinassa onnistuin hivuttamaan noutajataluttimen Alfien kaulaan, jolloin Alfie vähän otti tilaa automaattisesti. Sitten käskin Eddietä olemaan paikalla. Näin ne sai erilleen ja sitten kotiin Alfie hihnassa ja Eddie vapaana takana.
Alfie näytti säilyvän vähemmillä haavoilla, mutta Eddie näytti aika surkealta verisine lumipalloineen.
Molemmat pääsivät suihkuun. Tai omasta mielestään joutuivat. Taisi haavat sattua.
Suihkun jälkeen pääsin katsomaan tilannetta ja Alfiella on yksi pieni haava poskessa. Eddiellä on leuan alla, kuonossa sekä otsassa. Haavat eivät vaadi kuin puhdistusta. Kipulääkettä eivät saa kun kerran tappelivat; kärsiköön.
Eddie on jo yrittänyt sovintoa hieroa nuolaisemalla Alfieta kuonoon, mutta Alfie vielä murisee. Pyysin sitä lopettamaan tai lähtee pallit.
Kyseessä mitä ilmeisemmin on joku mustasukkaisuus draama. Naapurissa on juoksut menossa ja Minniekin muttuu hemaisemmaksi päivä päivältä. Suomeksi sanottuna se kasvaa.
Ottivathan ne nartutkin aikoinaan yhteen, mutta en enää millään muista miten. Niin sitä unohtaa helposti ikävät asiat.
Minnie 4kk pääsi ensimmäiselle lenkille perjantaina. Tähän asti on saanut pihalla temmeltää (8.500m2 joten kai riittänyt….)
Minnie hangessa
Aluksi tosiaan oli tarkoitus lähteä ihan poikien kanssa, mutta Minnie oli sen oloinen, että haluaa mukaan. Ajattelin, että tulkoon sitten ja voivan sitä vähän kantaakin.
No, ei päästy pitkää matkaan kun seuraan littyi myös 3 vuohea….
Kävimme riistapisteellä ja takaisin. Matkaa siitä kertyy n. 2 km. Raskastahan se vähän on kun matkalla on lunta. Yritin kuitenkin pariin kertaan Minniä vähän kantaa, mutta se halusi mielummin maahan.
Lenkin jälkeen (vaikka lyhyt olikin) oli ihanan rauhallista hetken.
Pojat saivat tänään kennelyskäsumutteet nenään. Edellisestä on 1½ vuotta ja tuohan on vain vuoden voimassa. Muut rokotteet ovat vielä ajantasalla. Sain samalla annettua Skutille kiitoskakunkin (lonkkalausunto asia) kun hän oli käymässä asemalla.
Koska Alfie on korvatipoilla ja Eddien silmät punersivat (sai silmätippoja), niin saimme sitten lääkärintodistuksen, että ei kokeisiin ja näyttelyyn kuukauteen.
Huomenna pojilla olisi ollut Turun näyttely ja 12.12 Helsinki ja emme siis mene kumpaankaan. Ollaan katsos niiiiin haujian sairaita että. Kennelliitolla on terhakkaat antidoping ohjeet.
Näistä “hurjista sairauksista” huolimatta lenkkeily jatkuu normaalin tahtiin. Jos joku on kiinnostunut näkemään koiria ja vuohia metsässä (eikä ole saanut edellisistä postauksita tarpeekseen), niin täältä löytyy koko tuotantokausi.
Kuvakaappaus lauantai aamun videolta
Tänään kävin lähibaarista (jossa posti myös) hakemassa eBaystä tulleen otoskoopin.
Alkaakohan nämä viestit jo toistaa itseään kun aina vaan ollaan lauman kanssa metsässä?
Toisaalta Donnan “äiti ja isä” kyllä tykkää reissussa katsella miten Donnalla menee, joten tälläiset huippu jännät ja upeilla juonenkäänteillä olevat filmit jatkuvat vielä jonkin aikaa Ja sellainen juonenpaljastus vielä, että kohta on uudenlaisia uutisia. Eilen lähdin heti lenkin jälkeen tallille, jossa tuli hummailtua 2 tuntia putkeen (koirat olivat sen aikaa tarhassa) ja sen jälkeen oli niin väsy, että jäi bloggaus tekemättä. Eli keskiviikko näin jälkikäteen tässä.
Ja sellainen juonenpaljastus vielä, että kohta on uudenlaisia uutisia. Eilen lähdin heti lenkin jälkeen tallille, jossa tuli hummailtua 2 tuntia putkeen (koirat olivat sen aikaa tarhassa) ja sen jälkeen oli niin väsy, että jäi bloggaus tekemättä. Eli keskiviikko näin jälkikäteen tässä.
