Kävimme taas pitkästä aikaa koko porukalla (miinus kissat) lenkillä.

Tämä oli Nupun toinen metsälenkki.

Kesä on ollut sen verran kuuma, että vuohet ovat saaneet jäädä kotiin.

Sanoi Minnie tiistain lenkillä ja “tuoksahti”.

Harmi, että nykyisellä kännykällä ei saa kovin hyviä kuvia (vaikka myönnän, että kuva myös hieman tärähti omasta syystäni). Edellinen känny otti parempia kuvia.

Kävimme eilen talven ensimmäisellä hiihtoreissulla. Pojat olivat pari kertaa viime vuonna, mutta Minnille tämä oli uusi juttu.

Vähänhän tuo lumi koirille oli höttöistä kun seurasivat skiidun jälkiä. Hyvää lihastreeniä.

5km: jälkeen Alfie innostui suksista:

Hauska reissu oli. Kännykkä näytti 10km kun tulimme kotiin. Tekisi mieli mennä piakkoin uudelleen. Siitä hyvä kun tuolla voi rauhassa hiihdellä koirien kanssa.

Kyllä tänään kelpasi tuulesta huolimatta.

Meidän metsälenkkejä näkyy nykyisin täällä.

Sain vieraskirjaan toissapäivänä viestin, että pojista on tullut isä.

Itse asiassa pennut syntyivät jo 25.9 ja niitä oli neljä. Kaksi ovat äitinsä lailla Suomen Lapinkoiria ja kaksi sitten flatti isänä.

Muistan kyllä kun Nella karkasi heinäkuussa juoksuisena tänne; se silloin oli jo astutettu (kerran) ja pojat eivät rysänpäältä jääneet kiinni perheenperustamisesta. Nella astutettiin sitten vielä toistamiseen Suomen Lapinkoiralla.

Pennut ovat myynnissä ja ajattelin keskiviikkona niitä käydä katsomassa (tänään). Tyttö ehtikin sitten jo lähteä, mutta poika oli edelleen naapurissa (½ km päässä). Poikaa ollaan tulossa katsomaan lauantaina. Täysirotuisia ei olla kysytty. Olin yllättynyt, että sekarotuiset menevät niin helposti.

Tässä sitten on kuvaa rakkauslapsesta.

.
.
.

.

.

.

.

Tässä sitten koko pesuetta minus tyttö:

.

.

.

.

.

.

.

.

Naapurin työkaverilla oli aikoinaan flatin & Suomen lapinkoiran risteytys. Oli kuulemma ollut aivat ihana ja elänyt 13-vuotiaaksi.

Kyllähän tuo yksi poika oli eri näköinen kuin nuo kaksi muuta. Jotta koiralle tulee pystyt korvat, pitää molempien vanhempien olla pystykorvaisi kertoi naapuri. Tuolla täysmustalla (samoin kuin siskolla) oli luppakorvat.

Pojat & äiti

Lähimetsissä pidetään kokeita. Kokeen jälkeisinä parina päivänä keräsin melkoisen pinon paparirättejä talteen. Omilla koirilla kun on paha tapa pistellä joitain niistä poskeensa….

Tänään lenkillä taas sama juttu. Paperirättiä aivan törkeästi ympäri metsää. Eli taas ilmeisesti on pukannut alueella koetta.

Kokeet perustuvat vapaaehtoiseen työhön ja arvostan sitä. Vahinkoja sattuu. Mutta näiden kahden kohdalla kyse ei ole vahingosta vaan silkasta välinpitämättömyydestä! Noin törkeä määrä rättiä ympäri metsään ei enää ole vahinko.

Metsässä on useampaan otteeseen ollut armeija melkein viikon. Tämän jälkeen metsä on ollut putipuhdas. Ei turhaa roskaa ympäriinsä. Eli se onnistuu.

Kerään nyt vielä nuo paperit pois seuraavalla lenkillä. Pitää ottaa pari kassia sitä varten. Seuraavasta typerästä välinpitämättömyydestä alkaen otan kuvadokumentaatiota roskista ja lähetän Hiiskulan Kartooon, maanomistajalle esittäen toivomuksen ettei kokeita alueella järjestettäisi. Koska näyttää olevan niin käsittämättömän vaikeaa olla roskaamatta ihan urakalla.

Koirakerhon koe vs. mahdollinen suolitukos koirallani => kumpi voittaa? Tarviiko vastata….

Eli aivan ihana päivä lenkille.

Niinhän se alkoikin: 3 koiraa ja 3 vuohea sovussa lenkillä omistajan kanssa.

Pistetäänpä pari “ihqua” kuvaakin.

Kävimme riistapisteelä, jonne navigaattorin mukaan on 800 metriä. Siellä olimme muutaman minuutin ja sitten oli tarkoitus suunnata takaisin. Lyhyt lenkki koska Minnie oli mukana.

Pojat siinä kaivoivat porkkanoita taas esiin (kuten yleensäkin) ja en tiedä mitä tapahtui kun ne yht’äkki alkoivatkin ottaa matsia. Tällä kertaa en puuttunut asiaan kuten reilu 2 vuotta sitten kun Alfie päätyi paikattavaksi.

Kokeilin lähetä paikalta pois kutsuen niitä = ei toiminut.
Menin vähän pitemmälle ja kutsuin = ei toiminut.

Sitten ei auttanut kuin mennä paikalle ja yrittää keksiä  miten ne saisi eroteltua. Karjuminen ei auttanut yhtään. Sormia en halunnut väliin.

Siinä tohinassa onnistuin hivuttamaan noutajataluttimen Alfien kaulaan, jolloin Alfie vähän otti tilaa automaattisesti. Sitten käskin Eddietä olemaan paikalla. Näin ne sai erilleen ja sitten kotiin Alfie hihnassa ja Eddie vapaana takana.

Alfie näytti säilyvän vähemmillä haavoilla, mutta Eddie näytti aika surkealta verisine lumipalloineen.

Molemmat pääsivät suihkuun. Tai omasta mielestään joutuivat. Taisi haavat sattua.

Suihkun jälkeen pääsin katsomaan tilannetta ja Alfiella on yksi pieni haava poskessa. Eddiellä on leuan alla, kuonossa sekä otsassa. Haavat eivät vaadi kuin puhdistusta. Kipulääkettä eivät saa kun kerran tappelivat; kärsiköön.

Eddie on jo yrittänyt sovintoa hieroa nuolaisemalla Alfieta kuonoon, mutta Alfie vielä murisee. Pyysin sitä lopettamaan tai lähtee pallit.

Kyseessä mitä ilmeisemmin on joku mustasukkaisuus draama. Naapurissa on juoksut menossa ja Minniekin muttuu hemaisemmaksi päivä päivältä. Suomeksi sanottuna se kasvaa.

Ottivathan ne nartutkin aikoinaan yhteen, mutta en enää millään muista miten. Niin sitä unohtaa helposti ikävät asiat.

Eddien ennen ja jälkeen kuva 24.2