Tänään me metsästettiin luita.

Sateen vuoksi vuohet halusivat jäädä sisälle (vuohitaloon).

Lisää videokilpsejä (tältäkin päivältä) löytyy täältä.

Tunnelmia lenkiltä.

Jospa välillä kokeilisi kertoa päivistä videopostauksin.

Maanantai.

Starring: flatit Eddie & Alfie, hoitotyttö Donna the labradori, vuohet Lumikki, Wilma & Wilho.

Viime viikolla lähimetsämme oli valloitettu armeijan toimesta. Eli maanantai - perjantai piti keksiä vaihtoehtoisia reittejä metsässä kun juuri tuosta hirvitornilta lähtevä tie oli pois käytöstä.

Onnistuihan se kiitos SportsTrackerin, joka piti meikäläisen kartalla.

Pari kertaa tuli solttupoikiin törmättyä ja heidän oli käsketty sanomaan, ettei alueella saisi kulkea. Mehän kuljimme, mutta toki yritimme heitä väistellä. Kysehän kuitenkaan ei oikeasti ollut suljetusta alueesta.

Viime torstaina sitten olimme vähän liiankin lähellä kun huomaisin muusta vähän erillään olleen teltan liian myöhään. Turha kai mainita, että siinä vaiheessa flatit olivat jo sisällä teltassa?

Eipä muuta kun pillällä kutsuminen ja pojat tulivat teltasta pois, Eddie kantaen jotain valkoista pyöreää. Ajattelin sen olleet “beauty bag”; tokihan armeijan pojilla on kauneuspussukka metsässä mukana. Laskin sen maahan teltan lähelle ja sitten teltasta tulikin ulos kaksi sotapoikaa pyssyt olalla.

Heillä taisi olla hauskaa vaihtelua kaksi mustaa koiraa, blondi ja valkoinen vuohi (Lumikki oli reissussa mukana, kilit halusivat jäädä kotiin) olivat tulleet “kylään”. Sanoivat tietty, että suljettu alue johon vastasin, että kotiinhan tässä menossa ollaan. Rapsuttivat koiria ja hymähtelivät vuohille. Olisin halunnut ottaa kuvankin, mutta sitä ei saanut tehdä.

Tänään sitten olimme koko porukalla taas tuolla alueella (2 flattiä ja 3 vuohea) ja Eddie tuli se valkoinen “beauty bag” suussan reissulta. Se oli sitten valkoisessa pakkauksessa olevaa pyöreää näkkileipää.

Saimme hyvät retkieväät. Viiden eläimen voimin tuo paketti ei kotiin asti riittänyt.

Kiitos ruuasta SA Int.

lenkillä tänään 12.11

vuohet myös lenkkeilevät

Eilen säätiedotuksissa lupailtiin jopa 30 cm lunta. Pojat olivat innoissaan.

Tänään sitten lupaus peruttiinkin ja ihan edellisen päivän kaltaista ilmaa oli tarjolla. Käytiin sitten lenkillä ilman kinoksia. Vuohet olivat tänääkin mukana lenkillä. Ne ovat oppineet jo missä riista syöttöpiste on ja lähtevät hyvissä ajoin juoksemaan sen luo. Kolmen vuohen kiskominen siinä jatkamaan lenkkiä onkin sitten vähän haastavampaa.

lenkkeilyä

riistan syöttöpiste

Taas käytiin tuossa lähimetsässä lenkillä. Menomatkalla auto tuli metsätiellä vastaan ja menimme sivuun. Auto pysähtyi ja sieltä näkyi hymyilevän vanhemman pariskunnan kasvot kun he kertoivat että heilläkin on koira autossa ja tulivat juuri lenkiltä. Koiran äiti kuulemma on sileäkarvainen noutaja ja isä sakemanni.

Siinä sitten mietin että vain maalla

Takaisin tullessa taas tuli auto vastaan ja väistimme. Näin että kaukaa takaa tulee myös auto mutta se vilkutti sivuun, joten ajattelin sen jäävän sinne.   Jatka merkinnän lukemista »

Otin eilen pojat mukaan “töihin”. Tein aamulla kotona töitä ja iltapäivällä oli pomon kanssa palaveri ja pojat sitten odottivat autossa sen aikaa. Tämän jälkeen Marja (Lunan omistaja) tuli vielä katsomaan poikia hetkeksi kun samassa paikassa työskenteli.

Kävin tuolla reissulla ulkoiluttamassa veljenpoikaani Aleksia, joka on kova mies liikkumaan.

Aleksi liikkui pyörällä, jossa on päässä aikusia varten kahva. Siitä on hyvä työnnellä sekä tarvittaessa hallita pyörää ja pyöräilijää.

Siinä lenkillä (tosi rankka, juoksuksi meni reilu tunti) tein havainnon, että pojat eivät ole moksiskaan lapsista! Ei mitään turhaa hössöttelyä, naamalle ryntäämistä, kaatumisia eikä muutakaan. Aleksi sai olla ihan rauhassa. Hetken ehdin ihmetellä, mutta sitten se kirkastui.

Maalla suhtaudutaaan eläimiin terveemmin kuin tuolla pk-seudulla.  Pihallani pyörii tuon tuosta lapsia kun ne tulevat koiria tai vuohia katsomaan ja koirat ovat siihen tottuneet. Lisäksi se tutustuminen on mennyt luonnostaan. Jostain syystä nämä lapset eivät ole osanneet pelätä tai aristella eläimiä. Kehonkielikin on luonnollista. Eli pojat ovat tottuneet lapsiin.

Toisin oli kun vielä asuimme Espoossa. Harva päästi koiria lähelle ja liian monet lapset pelkäsivät koiria. Muistan yhden naapurin lasten kiljuvan kauhusta kun koirani tulivat liian lähelle.  Töllöin pojat (eivätkä tytötkääkään ennen poikia) oppineet olemaan lasten kanssa ja mitä enemmän lapsi kiljui (kauhusta), sitä enemmän sitä halutiin päästä lohduttamaan. Nykyisin kiljuva lapsi ei hämmästytä poikia: ainahan nuo tuppaa innostuksesta kiljumaan. Täällä kodin lähellä lapset haluavat innosta puhkuen kontaktia koirien tai ylipäätään eläinten kanssa.

Kyllä maalla on mukavaa

Eddie, Aleksi, Alfie