Siinä välissä on lenssua sairastettu (mitäs pidin taukoa D3:ssa…) ja vähän muutakin. Toissapäivänä taas alottelin lenkit hangessa ja 2.5km oli killeri. Eilen sitten rauhallisemmin 1.7km ja otin 2 vuohea vielä mukaan ettei mene hötkyilyksi.
Torstaina (tänään) sitten jo vähän pitempi lenkki.
Eilen Hilla vuohi jäi kotiin eikä tullut lenkille kahden mukana. Tiistaina vuohet olivat onnistuneet pääsemään aitauksensa ulkopuolella (rautainen 2m korkea aita) “avaamalla portin”. Kun sen illalla vasta huomasin, niin Hilla oli hävyksissä. Lumikki & Nuppu olivat menneet koira-aitaukseen. Myöhemmin löysin Hillan koirankopista, josta sitä kertalleen oli käynyt etsimässä aikaisemmin. Reissusta rähjääntyneenä sillä oli haava jalassa.
Laitoin siihen lasten sukan ja jotta se pysyisi paikoillaan, tarvitsi se kiinnittää jeesusteipillä. Ko. teippi takajalassa sitten osui utareen rupeen eli piti sitten sitä suojata. Uimapuku ei käynyt vaikka kuinka sovitin. Päädyin sitten t-paitaan. Eli Hilla ei sitten päässyt lenkille eikä sillä tuntunut olevan kovaa motivaatiotakaan moiseen.
Sairastelun aikana piilottelin muutaman kerran nameja sisällä ja koirat saivat etsiä niitä + saivat luita normaalia enemmän jyrsittäväksi. Pihalla ne tietty juoksivat, onhan tuossa tilaa, mutta ei vedä vertoja lenkille. Voisi hyvin ostaa kongit ja antaa ruuan niissä, että saavat vastaavassa tilanteessa (lenkkivaje) puuhaa.
Nyt on sitten lenkkeity ja metsässä tongittu & kaivettu, että on saatu puhtia purettua. Vuohet voivat myös hyvin. Samoin kissat. Eli valtakunnassa kaikki hyvin.
Ai niin, tänään löysin pitkän etsinnän jälkeen Icebugin Cortina nastakengät. Hyvä kun on vähän tuota vartta ettei mene lunta sisälle tai joudu erikseen lumisuojia laittaa.
Koiran kanssa asuminen ja elinympäristön mikrobeille altistuminen vahvistavat lapsen immuunijärjestelmää, selviää proviisori Mikko Lappalaisen väitöstutkimuksesta.
Koirakontaktilla ja mikrobialtistuksella on merkitystä immuunijärjestelmän kypsymiseen varsinkin lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana.
Runsas mikrobialtistus, erityisesti bakteerialtistus, pienensi pääsääntöisesti lasten immuunivasteita.
– Sama ilmiö havaittiin kodeissa, joissa oli koira, mikä liittynee siihen, että koira on paitsi allergeenien, myös mikrobien lähde, Lappalainen sanoo.
Lappalaisen mukaan tulokset auttavat tuntemaan paremmin immuunijärjestelmän kehittymistä ja sitä sääteleviä tekijöitä ja voivat osaltaan edistää myös allergioiden ehkäisyyn pyrkivää tutkimustyötä.
Verinäytteistä etsittiin sytokiineja
Tutkimuksessa oli mukana 471 äiti-lapsiparia Itä- ja Keski-Suomesta. Lapsilta ja äideiltä kerättiin verinäytteet syntymän yhteydessä sekä kolmen kuukauden ja yhden vuoden iässä.
Verinäytteistä määritettiin immuunijärjestelmän toimintaan ja allergisten sairauksien syntymekanismeihin läheisesti liittyviä solujenvälisen viestinnän välittäjäainemolekyylejä, sytokiineja.
Sisätiloissa tapahtuva mikrobialtistuminen arvioitiin mittaamalla eri bakteeri- ja sienilajeja sekä niiden läsnäoloa kuvaavia merkkiaineita tutkimuskodeista kerätyistä pölynäytteistä.
Lappalainen väittelee 3.12.2010 Itä-Suomen yliopistossa.
Kävimme eilen talven ensimmäisellä hiihtoreissulla. Pojat olivat pari kertaa viime vuonna, mutta Minnille tämä oli uusi juttu.
Vähänhän tuo lumi koirille oli höttöistä kun seurasivat skiidun jälkiä. Hyvää lihastreeniä.
5km: jälkeen Alfie innostui suksista:
Hauska reissu oli. Kännykkä näytti 10km kun tulimme kotiin. Tekisi mieli mennä piakkoin uudelleen. Siitä hyvä kun tuolla voi rauhassa hiihdellä koirien kanssa.
Tietty samaan saumaan osui koko viikon workshoppi töissä. Lähtö 7.45 ja paluu 18.30.
Jetta & pojat kävivät maanantaina kun silloin piti olla se pisin päivä, mutta muutkin sitten venyivät jota kuinkin yhtä pitkiksi. Pakkasta oli niin perkeleesti (pahimmillaan -33.5C), että kun uupuneena pääsin kotiin, niin eipä sitä viitinyt eikä jaksanut lenkille. Mitä nyt tuossa ihan polun päässä tuli käytyä.
.
.
.
Loppuviikosta perjantaina jaksoi ns. kunnon lenkin. Ensin Minnie ja sitten pojat. Huomasin, että tässä järjestyksessä lenkitys on helppoa. Minnien kanssa menee pitkälle ja poikien kanssa ei enää tarvi. Lenkittävät nimittäin itse itsensä salamannopeasti sinne missä kävimme Minnien kanssa ja sitten juoksevat takaisin luokseni ja sitten taas sinne Minnien jättämän kaukaisimman hajun luo. Siinä saivat sitten hyvää liikuntaa ja vauhdilla. Olisi känny & gps pitänyt laittaa niihin ja katsoa matkaa kartalta.
Seuraavalla viikolla moinen lenkkeilyinto pikkuhiljaa laantui. Torstaina 24.2 kävimme jo yhdessä lenkillä taas. Aluksi kokeilin Minnietä hihnassa pihalla poikien kanssa, mutta eipä pojat olleet kovinkaan kiinnostuneita. Sitten lenkille ja “välinpitämättömyys” jatkui.
Minnien juoksun alkupäivinä Eddie otti jä lähti naapuriin. Luuli ilmeisesti, että naapurin Nellillä (reilun 500m:n päässä) on juoksu. Vaan eipä ollut ruoho vihreämpää aidan toisella puolella vaan juoksu oli ihan kotiovella. Kiltistihän tuo tuli retkeltään kotiin. Hajut vain saivat reppanan sekaisin eikä kohdistus ihan mennyt oikein.
Kolme vikkoa sujui vähän helpommin kuin olin kuvitellut. Minnien “parhaat päivät” osuivat workshopin aikoihin ja sen se sai viettää makkarissa kissan/kissojen kanssa. Portti oli ensin oven edessä, ovi suljettu ja viellä haka esti oven avaamista. Pojat olivat keittiössä portin takana. Yhtenä päivänä Alfie tosin löytyi olohuoneesta mutta taisi luulla pääsevänsä sieltä terassin kautta “vessaan” (ainakin hätä oli ollut kova kun oli sitten tullut lattialle). Olkkarissa oleskelimme jonkin verran Minnien kanssa ja siksi se oli vähän suljettua aluetta pojilta. Minnen hajut kun saivat nuo merkkailemaan myös sisällä! Keittiössä & eteisessä ei niiden tarvinut merkkailla kun Minnie ei siellä oleskellut.
Ostin sitten noille jalannostajille poikahousutkin. Vaikka aluksi nauroin niille. Löysin ne vahingossa kun Minnielle googletin juoksuhousuja. Kun olkkarissa oli muutaman kerran jalka noussut, niin jopa loppui nauru (housuille) ja lähdin sellaiset ostamaan. Muutaman päivän pidin niitä, mutta ongelma helpottui sitten eristämällä nuo samoista tiloistakin.
Torstaina oli kylpypäivä kun pesin kaikki koirat. Tarkoitus oli pestä vain Minnie ettei haisisi liikaa poikien nenään, mutta meni sitten kaksi muuta samalla. Tony neuvoi, että Minnie kannattaa pestä juoksun jälkeen, niin on poikien kanssa helpompaa. Hyvä ja toimiva vinkki. Eipä nuo ole siitä kiiinnostuneet kummoisemmin kuin ennen juoksua. Onneksi ohi on
Lähimetsissä pidetään kokeita. Kokeen jälkeisinä parina päivänä keräsin melkoisen pinon paparirättejä talteen. Omilla koirilla kun on paha tapa pistellä joitain niistä poskeensa….
Tänään lenkillä taas sama juttu. Paperirättiä aivan törkeästi ympäri metsää. Eli taas ilmeisesti on pukannut alueella koetta.
Kokeet perustuvat vapaaehtoiseen työhön ja arvostan sitä. Vahinkoja sattuu. Mutta näiden kahden kohdalla kyse ei ole vahingosta vaan silkasta välinpitämättömyydestä! Noin törkeä määrä rättiä ympäri metsään ei enää ole vahinko.
Metsässä on useampaan otteeseen ollut armeija melkein viikon. Tämän jälkeen metsä on ollut putipuhdas. Ei turhaa roskaa ympäriinsä. Eli se onnistuu.
Kerään nyt vielä nuo paperit pois seuraavalla lenkillä. Pitää ottaa pari kassia sitä varten. Seuraavasta typerästä välinpitämättömyydestä alkaen otan kuvadokumentaatiota roskista ja lähetän Hiiskulan Kartooon, maanomistajalle esittäen toivomuksen ettei kokeita alueella järjestettäisi. Koska näyttää olevan niin käsittämättömän vaikeaa olla roskaamatta ihan urakalla.
Koirakerhon koe vs. mahdollinen suolitukos koirallani => kumpi voittaa? Tarviiko vastata….
Koko poppoo kävi maanantaina ottamassa rokotukset.
Minnie painoi 16kg, Eddie 34 ja Alfie 35.
Tiistaina löydettiin metsästä oikein mahtava rallirata. Siellä on vähän hakkuuhommia tehty ja jollain pienellä vehkeellä tehty siks’sakkia metsän. Siinähän me sitten menimme ja hauskaa oli. On se hienoa kun pelkkä kiemurtelu saa jo hyvälle tuulelle :) Täältä voi katsella karttaa reitistä ja lisää kuvia (kiemurtelu ylhäällä, näkymää voi suurentaa).
Pari tuntia lenkin jälkeen kuulin kuinka Alfie pissi yläkerrassa! Lorina vain kävi. Ei muuta kuin korjaamaan ja vähän googlettamaan kun tuo pissiminen on vähän viime aikoina lisääntynyt. Tuollaista ei aikaisemmin ole ollut. Löytyihän se syykin: juoksunarttu lähellä. Naapurissa tosiaan on juoksut menossa. Samalla googletuksella löysin neuvoa C-vitamiinin lisäämisestä ja tuli sitten annettua sitäkin pillerinä, ihan vain varmuuden vuoksi.
Myöhemmin illalla Alfie loukkasi tassunsa johonkin. Vielä aamullakin sitä hieman ontui, mutta on jo paljon parempi. Pitää katsoa pääseekö tänään sen kanssa lenkille vai pitääkö suosiolla välipäivän.
Laitoin siihen lasten sukan ja jotta se pysyisi paikoillaan, tarvitsi se kiinnittää jeesusteipillä. Ko. teippi takajalassa sitten osui utareen rupeen eli piti sitten sitä suojata. Uimapuku ei käynyt vaikka kuinka sovitin. Päädyin sitten t-paitaan. Eli Hilla ei sitten päässyt lenkille eikä sillä tuntunut olevan kovaa motivaatiotakaan moiseen.
