Tänään tuli kaksi kutsumatonta vierasta kotilampeen. Mikäs siinä, saahan täällä kyläillä.
Vaikutti vain siltä, että alkoivat jäädä. 2 vuotta sitten tuossa lammessa oli emo poikasineen ja kun kodin etuovelta on lammelle ~20 metriä ja talossa 3 flattia, niin ei paras mahdollinen yhtälö. Tuolloin 2 v sitten kävin naapurista hakemassa kuorma-auton lokasuojia + putkia suojaamaan poikasia + emoa. Onneksi jossain vaiheessa emo sai siirrettyä itsensä + katraansa muualle.
.
Siksipä ajattelin tänään, että ei tarvitse tuon kaksikon turhan pitkään viipyä lammessa. Pääsin Minnien ulos, mutta ei niitä yksi koira hätkähdyttänyt. Vaati 3 koiraa ennen kuin kaksikko päätti poistua. Nyt toivotaan, että pysyvät poissa.
Sen kunniaksi muutama kuva Nikin hakureissulta kesältä 1993. Eipä silloin heiluttu kameroilla kuten nykyisin. Paperikuvat, ei digikuvia
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
Lenkkipolku on nyt lumen sulaessa vaikea kuljettava, joten otin auton ja ajoimme lenkkipaikalle. Ihan ei putkeen mennyt, vaan auto jäi pariksi tunniksi jumiin. Paikalla olleen kyläläisen toimesta saimme auton vihdoin kulkemaan ja sitten koirat 45 min lenkille. Meikäläiselle siis n. 3h kuntoilu. Kiva kun on ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä. Lupasin tarjota pullat avusta.
Pääsisihän sitä tuosta kotiovelta helpomminkin lenkille, mutta maremmavaaran vuoksi parempi välttää jos ei uutta polkua pitkin pääse. Kohtahan lumi sulaa ja sinne pääsee taas. Tosin en tiedä mitä lumen alta paljastuu kun polkua aloin lumikengillä tallata helmikuussa.
Istutushommat menee hyvin. Vähän jo kaikesta istutetusta näkyy ja eilen laitoin vielä tomaattia lisäksi. Aikaisemmin sitrusruohoa, tinjamia, hernettä, steviaa. Kaksi ensimmäistä sitten toivottavasti karkoittaa hajullaan ampparit. Soitin tuholaistorjujillekin ja hinta heidän tänne tulosta ja ampparipesien tuhoamisesta ei todellakaan ole paha. Itse asiassa halpa kun vertaa tähän jo kohta 10kk jatkuneeseen ontumiseen.
Joulukuussa ostin potkukelkan, jonka avulla pääsin koirien kanssa lenkille. Alku tietty oli kankeaa, mutta siitä se lähti. Helmikuussa ostin lumikengät kun nietoksia alkoi olla sen verran, ettei tuolla suksellisella potkukelkalla paljon kyntänyt kangessa. Neljä viikkoa lumikenkäiltyä, uskaltauduin metsään Icebug nastakengillä & sauvoilla ja meni odotettua paremmin. Kyllä tuosta polveta joskus kalu vielä tulee.
Tänään sunnuntaina repäsin sitten todella ja otin vuohetkin mukaan lenkille.
Ei ihan sitä pisintä kaavaa vedetty metsässä kun kuulin koiranhaukuntaa ja kuulosti vihaisille maremmoille. Haukunta tosin tuli jo sieltä suunnalta mistä olimme kulkeneet, mutta silti. En halua niihin törmätä ja siksi olen lumikengillä tehnyt polkuja niin, että mahdollisimman hyvin vältän niiden kohtaamisen.
Hyvin lumikengillä tallatulla polulla nyt kantaa. Vuohetkin pysyivät hyvin kyydissä. Koirat tietty menevät polkujen ulkopuolelle “käyttämään lihaksia” hankeen.
Vuohet saivat pitkästä aikaa taas maistella luonnon antimia metsässä. Mitä nyt ovat pääseet jo hyppäämään 180cm korkean rauta-aidan läpi kiitos nietosten + napotelleet pihalta vähän.
Alfie ja vähän Minniekin katselivat välillä vuohia liika innoissaan ja piti rosvoa & poliisia yrittää leikkiä. Onneksi lopettivat pyytäessä. Minnie helpommin kun oli kahden vaiheilla muutenkin. Eddie on ihanan rauhallinen eikä nytkään hötkyillyt vuohista. Kyllähän tuo tilanne taas rauhoittuu mitä enemmän vuohet tulevat mukaan. Näkeväthän nuo tietty päivittäin, mutta onhan se niin kiva leikkiä.
Lenkin jälkeen Lumikki puski itsensä vielä eteiseen ja ravitsi itseään Royal Canin steriloidulle kissalle tarkoitetulla ruualla. Oikeasti.
Täällä sitä edelleenkin kärvistellään klenkkana. Onneksi auto on toiminut. Sehän jätti yhtenä päivänä pimeään metsään ja kaverin piti tulla hinaamaan pois. Parempi toimiakkin kun korjaus maksoi yli 2.000 euroa. Kun auto toimii, pääsee koirat sentään lenkille.
Aluksi lenkit olivat 2km kerrallaan ja lepoa + sama uudelleen (yht. 4km/koira). Joku koirista lepäsi vuorollaan kun joku juoksi. Nyt tilanne on se, että Alfie juoksee koko matkan ja Minnie ja/tai Eddie lepää about kilometrin. Tämä tietää, että kun pääsen taas liikkumaan, niin on aika kivat ajat edessä…..
Ainut ongelma on, että taitaa mennä aikaa ennen kuin pääsen liikkumaan. Joudun nyt sitten polven kanssa leikkauksen ties milloin. Pikalähete on, mutta ei tietoa milloin pääsee. Jos lunta ehtii tulla paljon, niin metsätiet menevät umpeen.
Koirat ovat aika lailla päässeet olemaan kuin “siat pellolla“. Arjen pyörittäminen on vienyt kaiken energian. Jatka merkinnän lukemista »
Nyt jo tulee luotettua autoon sen verran, että mentiin taas “syvälle metsään”.
Reilu 8km koirat juoksivat metsätiellä. Kahdessa erässä juoksutus koirien tahdin mukaan. Yleensä mennään kokoonpanolla Minnie & Alfie ja Eddie yksin. Eddie kun järkevänä osaa olla etupenkillä. Eli sivuliukuovesta päästän Minnien & Alfien ulos (onnistuu kuljettajan paikalta). M&A juoksevat ~2km Eddien zoomaillessa menoa etupenkiltä. Sitten M&A sisään ja Alfie apumiehen puoleta ulos juoksemaan ~2. Sitten taas vaihto. Yhteensä kaikki juoksevat ~4km kukin mikä suht nopealla vauhdilla riittää. Paitsi Alfielle, joka jaksaa, jaksaa.
Vielä kun pääsisi itsekin lenkille, mutta taitaa kestää.
Kävimme eilen pitkästä aikaa “normimetsässä”. Autolla luonnollisesti. Satoi sen verran, että ajattelin siellä olevan rauhallista.
Vain yksi työmies siellä olikin, normaalisti ei ketään varsinkaan pimenevään aikaan.
Pari viikkoa meni auton kanssa säädellessä (simahti) ja sitä ennen kävimme vähän kauempana metsässä useasti. On varmaan vierähtänyt reilu kuukausi edellisestä kerrasta “normimetsässä”.
Blogi on ollut vähän tauolla kun ei ole kerrottavaa.
Kun polvi oli vähän kuntoutunut, pääsin autolla lenkittämään koirat lähimetsien hiekkateillä. Sitten päätti auto pistää hanttiin ja nyt eilen & tänään ei koirat ole päässeet lenkille. Auto menee uudelleen huolto/korjaukseen huomenna. Oli maanantainakin, mutta sitten jätti meidät pimenevään metsään. Onneksi yksi kaveri pääsi hinaamat meidät sitten pilkkopimeästä metsästä pois.
Mitään kokeita tai näyttelyitä ei ole voinut kuin ajatella. Tällä polvella ei metsään mennä eikä näyttelyssä juosta. Enää en ole nuori, joten toipuminen kestää + eipä ole ennen näin paskaksi jalka mennytkään.
Palataan taas asiaan kun on jotain kerrottavaa
Pari videota koirien juoksuttamisesta metsässä (mitenköhän niille sitten pärjään kun pääsee kävelemään kunnolla….?):
Paria hassua kertaa lukuunottamatta, koirat menee kahdessa erässä. Välillä joku/jotkut lepäävät kun toinen/toiset juoksevat ja päinvastoin.
