Josko tässä vihdoin alkaisi toipua sen verran reissusta, että saisi tänne jotain kerrottua….?
Elikkä Kalajoen kautta Hailuotoon. Koirat olivat yli 4vrk autossa. Toki kävivät useita kertoja päivässä sekä lenkillä että vessassa. Virtaa se niihin kuitenkin latasi vähän liikaakin.
Eddie osallistui Hailuodossa ALO-luokkaan sunnuntaina (näyttely oli lauantaina). Kävin ennen starttia vapaalla ½h lenkillä, jotta pahimmat virrat lähtisivät ilman, että se kuitenkaan loppuisi kesken. Tai se siis oli tarkoitus. Toisin kävi. Virtaa oli kuin pienessä kylässä.
Aluksi oli ykkösmarkkeeraus maalla. Eddie veti ohi kuin ohjus ja teki takua kunnes löysi.
Kaksoinmarkkerauksessa veteen se oli jo ekasta paukusta lähdössä ja sitten kun molemmat linnut olivat keskellä “järveä” lähti Eddie etenemään, etenemään ja etenemään. Kunnes “järvi” loppui ja tuli kuiva maa. Siellä sitten alkoi tekemään hakua. Kun yritin kutsua sitä takaisin, niin ei se mitään kuunnellut. Meno päällä. Molemmat linnut tulivat kyllä takaisin, mutta ennen kuin toinen tuli, niin tuomari oli jo pyytänyt kytkemään koiran.
Koskaan ennen ei ole Eddie moiselle etäisyydelle treeneissä mennyt, saatikka että mitään olisin noin pitkälle laittanutkaan. Virtaa vain oli liikaa ja korvatulpat päässä. Kuulemma normaalia uroskoiralla vastaavassa tilantessa sanoi Tony.
Hailuoto on todella kaunis saari. Koirat pääsivät perjantaina baywatch juoksua harrastamaan rannalla.
.
Nyt ovat koirat jo rauhoittuneet. Kotiin sunnuntai-iltana tulessa oli kyllä aikamoinen riehu vielä päällä mistä en niitä voi mitenkään moittia. Maanantaina olivat sitten lenkillä melko rauhallisia, mutta tiistaina oli jo normaali viresytaso ihan pienehköllä yliaktiivisuudella. Tai sitten se vain tuntui siltä kun meikäläisellä on unihiekkaa ollut vielä silmissä.
Jo 10 km kohdalla piti tarkistaa, että kiireessä kaikki koirat olivat mukana. Eddien & Alfien näin taustapeilistä, mutta en Minnietä. Auto pientareelle ja tarkistus: Minnie oli mukana.
Perinteisesti tietty lähtiessä on hirveä härdelli ja vaikka koirat vapaaehtoisesti olivat autossa pakkauksen ajan (tahtoivat varmistaa että pääsevät mukaan), niin iski panikki että tuliko kaikki….
Kuusi tuntia ajelimme ja saavuimme Kalajoen mökille. Luonnollisestikin yhden pysähdyksen taktiikalla. Pari sataa km ennen Kalajokea koirat pääsivät nostamaan takatassua ja Minnie kyykylle.
Perillä sitten oli riehuminen rankkaa. Jousta vipottivat täysiä ympäriinsä ja kävivät uimassa joessa.
Kalajoki pysähdyksen jälkeen jatkamme matkaa Hailuotoon.
Varkaille tiedoksi, että kämppäni ei ole tyhjillää. Sorry! Kissat & vuohet jäivät kotiin ja tarvitsevat hoitoa.
Aidan kanssa oli heti kättelyssä haasteita kuten vain voi vuohien kanssa ollakin No, Eijalla on hommia saada aitaus vuohen pitäväksi. Meneehän se äitienpäivä niinkin.
Minulle jäi vielä blondit Lumikki & Hilla ja jälkimmäinen niistä toivottavasti saa tässä kuussa kilin.
Wilmalla & Wilholla on tosi hienot sisätilat nyt ja heille vielä tehdään erikseen pihatto myöhemmin. Nyt niiden sisätilat ovat tiilestä ja kaksi isoa boxia. Yhdessähän nuo nukkuvat, mutta onpahan tilaa.
Minnie oli mukana reissussa ja käyttäytyi tosi hienosti. En usko, että pojat olisivat olleet yhtä rauhallisia. Minnien viime maanantaisesta hössötyksestä ei ollut tietoakaan.
Keskiviikko iltana sitten lento Lontooseen. Kone oli etuajassa perillä, mutta M25 motari sitten joiltain osuuksilta kiinni ja matka Andoveriin kesti. Perillä sitten suunta heti pentulaatikolle.
Torstaina pari flattikasvattajaa tuli aamulla Andoveriin ja lähdimme sitten täydellä autolla kohti Birminghamia. Taas sai tuutintäydeltä kuulla tunteikasta keskustelua takapenkiltä scandinaavisesta tavasta trimmata & esittää koiria. On niin setterimäistä että. Onhan tavassa Englannissa esittää koira (luonnollinen) eroa kotimaiseen, jossa koiran kaula nostetaan hihnalla ylös (ei-luonnollinen). Tämä saa vain jotkut näkemään punaista.
Cruftsissa sitten vuoron perään katselin narttu- ja uroskehää minkä jutustelulta ehdin. Paikalle tuli mm. Eddien veljen omistaja, Minnien kasvattaja, Minnien isän omistaja, Alfien kasvattaja etc. Suomalaisillekin tuli hetki juteltua (terkkuja!). Ja shoppaillakin piti siinä välissä….
Pari taulua tuli ostettua.
.
.
.
.
.
.
.
Ja sitten vielä flattikyltti + labbiskyltti kaverille.
.
.
.
.
.
.
Perjantaina Heidi tuli pikavisiitille Malcomin & Hurli-kultsun kanssa. Saimme pikaisesti hänen kanssaan otettua pentueesta kuvia. Emme voineet kuvata pentuja pöydällä, joten rahi sai toimia ‘alustana’. Valitettavasti aika esti ottamasta parempia kuvia.
Heidin jälkeen käytiin kylässä Minnien kasvattajalla. Oli kiva nähdä miltä Minnien sisko näytti nyt reilun vuoden vanhana. Äippä tietty oli myös paikalla, mutta mummi oli lähtenyt sateenkaarisillalle lokakuussa.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
Ilta venähti pitkäksi ja viinipullo jos toinenkin kului jutustellessa.
Minnien paluu kouluun ei ollut niin suuri katastrofi kuin luulin. Perustottelevaisuudessa on petraamisen varaa kun on häiriöitä, eli muita koiria. Damin kanssa sitten ei ollut ongelmia häiriöistä huolimatta. Olin yllättynyt kuinka hyvin se muiden läsnäollessa toi damia. Ilmeisesti pentudami mukana lenkillä on ollut hyvä juttu.
Perustottista voi siis harjoitella lisää, koska siinä on parantamisen varaa ilman häiriöitäkin. Paikallaolomatkoja voi aina pidentää. Damia kuljettelen mukana lenkillä. Joskus käytän sitä, joskus en (se vain on taskussa).
Alpit kutsuvat taas ja olen koirahoitolaa etsinut. Inkoon hoitola on todella hyvä, mutta ihan väärällä suunnalla kotiin ja lentokenttään nähden.
Kävin sitten eilen tutustumassa yhteen paikkaan Hyvinkäällä, jonne olin soittanut alustavan varauksen. Ihan kiva paikka noin muuten, mutta illalla henkilökunta lähtee pois ja tulee aamulla. Kukaan ei ole siinä vieressä valvomassa. Eli laitosmainen hoito. Palohälyttimet on ja turvakamera, mutta mitä jos koira sairastuu ja huutaa tuskaansa koko yön? Kukaan ei kuule. Inkoossa esimerkiksi omistaja asuu talossa koirahoitolan vieressä ja kuulee kyllä kovat huudot.
Mietin, että ihan sama kuin jättäisin koirat tänne kotiin ja pyytäisin että naapuri tulee pari kertaa päivässä syöttämään ja päästämään pissille. Yöt ilman hoitoa. Mutta että tuollaisesta vielä joku on valmis maksamaan?
Hoitolaitoksessa oli ihan hyvin koiria. Onkohan niiden omistajat kyselleet tuosta yöjärjestelystä? Kun kerroin tästä yhdelle koiraihmiselle, oli hänkin ihmeissään tuosta. Ei olisi hänkään uskonut, että joku noin pitää koirahotellia.
Nyt tosin näyttää siltä, että saan tänne kotiin koiranhoitajan Se olisi koirille paras vaihtoehto.
Viime viikonlopun reissusta löytyy muutama videoklipsi Ovi-palvelusta. Meikä juuri sai tänään tiedon, että olen voittanut Nokia E63 puhelimen Ovi kilpailussa
No, Eijalla on hommia saada aitaus vuohen pitäväksi. Meneehän se äitienpäivä niinkin.
