Eddie pääsi tänään yhdessä Alfien kanssa katsomaan alpakoita ja laamoja.

Vähän ne oli aluksi kummallisia ja Alfiella oli karvat pystyssä, vähän meinas pelottaa tai ainakin ihmetytti.

Eddie oli enemmänkin kiinnostunut alueen koirien jättämistä tuoksuista, mutta katseli kyllä erikoisia eläimiä ja sitten myöhemmin antoi aasille pusunkin.

“Hui, mitä noi on?”

“Ei kyllä tuollaisia olla ennen nähtykään!”

“Onpas ne vekkuleita”

“Täältä tulee märkä pusu!”

on alkanut ja loma loppunut. Kaksi viikkoa Alpeilla on nyt takana päin. Kuvia >>

Poikien hoito meni hyvin ja ovat hyvissä voimissa takaisin kotona.

Alpeilla suhtaudutaan koiriin niin ihaltavan rennosti. Kumpa Suomessakin! Koirat saivat olla mukana rinteessä sekä muutenkin joka puolella.

Kolmantena hiihtopäivänä  bongasin kultaisen noutajan rinteissä. Laskimme yhdessä punaisen ja mustan rinteen. Musta tuotti vähän haasteita johtuen jyrkkyydestä ja koira joutui käyttämään lihaksia tehokkaasti sekä oikeastaa myös menemään ns. laidasta laitaan ja vähän liukuen.

Ohessa elokuvaa punaisesta rinteestä:

Eddie & Alfie ovat taas onnellisia kotona kun pääsevät jouksemaan tuttuun metsään. Otto tietty mukana.

Viime aikoina on tullut kirjoitettua harvakseltaan kun on ollut vähän muitakin askareita.

Lauantaina lähden kahdeksi viikoksi Alpeille. Siellä sataa nyt lunta ja ensi viikolla paistaa aurinko Luntakin riittä yli 5 metriin saakka.

Pojat menevät koirahoitolaan. Aluksi olin ottamassa niitä Alpeille mukaan, mutta kun lentokentältä pitää matkustaa bussilla & junalla kolme kertaa, niin totesin, että anti olla. Ensi vuonna ehkä lähden autolla reissuun ja silloin on helpompi ottaa koiratkin. SASilla iso koira lentää 60€ per suunta. Ei paha.

Varkaille tiedoksi, että naapurin Otto viihtyy tuossa terassillani yötä päivää.  Sillä on hyvä purukalusto. Luut joita Eddie & Alfie eivät saa rikki, menee Otolla parilla rykäsyllä.
Jos nyt kuitenkin pääset Oton ohi (mikä ei omalta äidiltänikään onnistu), niin TV alkaa olla vanha, samoin sohvakalusto, mikroaaltouuni, stereosarja ym. Vakuutukset on kunnossa, että uudet saisin tilalle. Noista vanhoista ei taida olla kovastikkaan varkaille iloa, mutta jos kelpaa, niin mikäs meikäläisellä on saadessa uudet tilalle.  Keittiökaapeistani tykkään, mutta jos ne otat mukaasi, niin sitten pitää ottaa tilalle tällaiset ihanat raskalaiset.(sivu: 56-57).

Huhtikuussa saan sitten UK:sta flattivieraita.

Reissussa tulee poikia ikävä.

Kännykuva

Tiistai aamullalla lähdin Andoverista taas Heidin luokse. Kävimme sisustuskaupoissa, mutta en löytänyt mitään kummempaa. Illalla lenkitimme Hurlin pellolla sekä menimme pubiin. Hurli sai oman vesikupin sekä koirankeksejä.

Keskiviikko aamuna Heidi heitti minut kentälle ja saavuin Suomeen joskus ennen 18. Menin hakemaan koirat hoidosta ja Eddie oli haljeta riemusta. Alfiekin innostui mutta lämpeni hitaammin.

Matkalla piipahdin kahvilla Sarin (Omskakas) luona poikien kanssa.

Sitten kotiin, jossa maalaushommat odottavat (ihan vain sisustuksellisista syistä).

Aamulla suuntasin Andoveriin Anthonyn (Maryn poika) luo.

Anthonylla on nyt 5 flattia: Maryn Guiness, Molly ja Bonny. Omia ovat Bailey sekä sen äiti. Baileyn isä oli jouduttu lopettamaan jokunen viikko sitten.  Bonny on ainut musta joukossa.

Kävimme pari kertaa päivän aikana lenkillä. Anthony näytti Belsud kuvia vuosien takaa ja  kertoi historiaa.

Illalla Eddien veli Baxter tuli kylään omistansa Michelle kanssa Antonyn luo.

Baxter on muutaman kilon isompi kuin Eddie. Onneksi kuitenkin vielä on kasvuaikaa jäljellä.

Parin tunnin visiitin jälkeen Michelle & Baxter suuntasivat taas kohti kotia. Baxter oli saanut siankorvan matkaevääksi.

Porukka oli ihan eri kuin lauantaina. Nyt vuorossa oli working test.

Katselin aluksi noviisiluokkaa. Neljä koiraa rivissä, laukaus, damin heitto ja nouto. Sen jälkeen viistosti vieressä kaksi koiraa, joista toinen lähetettiin markkeeraukseen kun noviisi oli palauttanut damin. Sitten taas noviisi nousi kun avoimen luokan koira oli noutanut.

Sitten menin katsomaan osuutta, jossa piti noutaa kaksi damia. Tuomari haki koiran & ohjaajan ja he suuntasivat aloituksen osoittavalle merkille. Sitten ohjaaja lähetti koiran sokkona noutamaan damia. Sama toisen kerran ja sitten koira vaihtui.

Törmäsin Johnsoneihinkin koetta katsomassa ja juttelimme Nikistä. Shirley oli reilut 15 vuotta sitten auttanut koiranhankinnassa. Beggy taasen oli aikoinaan ollut Nikin kasvattajaan yhteydessä (kokeissa), mutta ei hänkään ollut kuullut Fernistä vuosiin.

Ilma oli kuuma ja aurinkoinen, joten en jaksanut kovin kauan katsella working testeja. Tosin tuossakin ajassa ehdin käsivarret käräyttää.

Derek tarjosi oluset ja lähdimme yhteen jokipubiin. Derekin koira Woody tietty tuli mukaan. UK:ssa pubeihin saa viedä myös koiria. Saisipa Suomessakin.

Lähdimme Heidin kanssa “aamusta” ajamaan kohti Birminghamia Hurli-kultsu mukana. (Hurli lausutaan Hööli).

Ehdimme hyvin perille näyttelyitä katsomaan (uros- ja narttukehät pidetiin samaan aikaan). Tosin paikalla oli niin paljon mielenkiintoista katseltavaa, että se näyttely taisi jäädä suurimmaksi osaksi katsomatta.

Urosten tulokset >> (pdf)
Narttujen tulokset >> (pdf)

Pat bongasi minut aika nopeasti joukosta ja kertoi missä Anthonyt ja Guiness ovat. Menimme sitten sinne katsomaan poikien ja Ellan isoisää.

Kävin myös ostamassa flattien vuosikirjat ja Nancy Laughtonin kirjat (molempia oli “tilattu” myös toimituksena Suomeen).