Se on sitten jo helmikuu.

Koirien kanssa on potkukelkkailtu, mutta nyt alkaa olla lunta liikaa potkukelkalle kun auraukset jääneet vähemmälle ja maastoauton renkaan jälkiä seuraten ei sekään ihan helppoa. Taitaa tulla ostoslistalle lumikengät & uppoamattomat sauvat.

Eilen, perjantaina, Alfie kävi taas näyttämässä silmiä. Toisen silmätippakuurin jälkeen silmät olivat ok viikon verran, mutta alkoivat taas punoittaa.

Alfie sai silmiin laput, joista osa oli silmän alaluomen alla ja niitä pidettiin siinä minuutti. Tulos oli ihan hyvä; Alfiella ei ole kuivat silmät (mille olisi ollut loppuelämän silmätippakuuri). Sitten tarkistettiin ettei ole rikkoutumia (tipoilla) + katsottiin erikseen vielä vilkkuluomen alle ja sekin oli vain tulehtunut, mutta ei mitään muuta.

Samalla sitten korvatkin tutkittiin ja siellä oli tulehdus. Alfie olikin saanutjo Canofiteä su/ma alkaen. Nyt sitten jatketaan. Silmätippoiksi tuli kortisoonopohjainen Oftan Dexa-Chlora päivisin ja yöksi vastaava voide.  Alfie sai myös kortisonikuurin: Medro vet 4mg. Eiköhän tuolla tokene. On sen verran troppeja, mutta onneksi otettiin silmistä & korvista näytteet, jotta ei ole mitään tulehdusta pahempaa. Kävimme taas kunnanlääkärille, johan olemme enemmän kuin tyytyväisiä. Lasku oli 74 euroa + apteekista lääkkeet päälle.

Hyvä kirjoittaa nämä kaikki tänne, niin voi tarvittaessa tarkistaa paikasta riippumatta ne kännykällä myöhemmin (on jo ollut käyttöä  aikasemminkin vastaavasta).

Meikäläisen vuoro mennä tohtorille sitten ensi keskiviikkona näyttämään polvea taas vaihteeksi. Nyt kun olen potkukelkkaillut koirien kanssa, niin onhan tuo vähän parantunut. Hyvä koirat!

Perjantai-illalla oli myös LCF Life Coach päättäjäiset.  Vuoden urakka takana. Ihana vuosi koulussa takana ja kyyneleitä tuli vuodatettua 17 kurssikaverin kanssa. 7.3 meistä tulee Yle2:lla ohjelma ulos.

Viime aikoina ollut vähän vipinää. Tai ehkei koirilla, mutta ulkoiluttajalla ainakin.

Minniellä on juoksu. Kaksi aikaisempaa kertaa maaliskuussa ja ajattelin, että nytkin maaliskuu. Väliä oli  ollut joitakin päiviä yli vuoden.

Tuossa toissa viikolla huomasin Alfien hajukyvyn huonontuneen kun sen piti ihan haistella Minnien peppua kosketusetäisyydeltä. Ei enää riittänyt ilmanuuhkinta. Sitten muutaman päivän kuluttua Minnie köllötti tassut kattoon ja huomasin sen olevan turvonnut. Siitä sitten vielä hetki ja paperitesti tuotti punaista.

Tällä hetkellä on vähän ristiriitainen tilanne: takapäässä häntä vähän kääntyy, mutta etupäästä tulee hampaat. Koirat ovat kuitenkin nyt eroteltu toisistaan sunnuntaista. Hyvä seurata tätä ristiriitaista tilannetta kun aita on välissä.

Aamulla kävimme rokotuksilla. Kaikille kolmelle tuli kaikki rokotukset vaikka Minniellä joku rokotus olisi ollut vielä marraskuulle voimassa. Rabiekset olisivat tulleet sen 3 vuotta kaikille helmikuussa. Onpahan sitten synkassa kaikilla nuo. Samalla pyysin Alfielle uuden silmätulehduslääkkeen. Edellinen (Oftan Chlora) kyllä toimi ja annoin muistaakseni 3 päivää ylimääräistä, mutta nyt sillä taas silmät punottaa. Silmätulehdushan oli Alfielle uusi kokemus joulukuussa. Taisi kuitenkin pöpö jäädä muhimaan ja nyt sitten 2 ensimmäistä päivää 4 tunnin välein (yöunet kiittää) ja sitten 2 päivää 6 tunnin välein ja 5 päivää 3 x vrk. Nyt on Oftan Akvakol, joka on laajakirjoisempi. Edellinen taisi jättää jotain taustalle muhimaan. Eiköhän näillä uusilla tipoilla lähde silmät taas säihkymään.

Ostin apteekkireissulla myös lisää DAPia rauhoittamaan poikia. Eli nyt taas pössytellään. Tietääkö kukaan toimiiko myös ihmisiin?

Omassa elämässä ollut kiireitä. Sain tammikuussa Licensed Practitioner of NLP™:n ja 15.2 saan vuoden opinnot LCF Life Coachiksi suoritettua. Näiden kanssa ollut vähän haipakkaa + normi elämä siinä sivussa. Töissäkin on muutosta tulossa kun on siirtoa tehty toiseen firmaan 1.3 alkaen. Omalla kohdallani vielä mietin vaihtoehtojani ja työtarjouksia otan vastaan mielelläni.

Kamerakurssiakin tietty piti ottaa vielä tammikuulle, mutta viime sunnuntaina jäi menemättä kun totesin, että nyt on levättävä. Lauantaina oli ollut pitkästä aikaa ensimmäinen vapaapäivä ja sekin meni porttia säädellessä (siveysporttia koirille). Minnie on portin & oven takana, mutta hyvä olla yhdessä toisessa välissä turvaportti myös kaiken varalle. Sen voi sitten ottaa pois kun juoksu on ohi. Tosin kaipaa vielä säätöä, sillä vaikka se on n. 120 cm korkea, niin Alfie tulee siitä yli. Onneksi ei vaikuta Minnien siveyteen tuo portti.

Käytiin taas koirien kanssa potkukelkkaretkellä (tai siis Maasturin kanssa).

Aivan mahtavaa päästä ilman hevosvoimia kulkemaan metsässä! Puoli vuotta melkein ehti mennä ennen kuin pääsi omin voimin (potkukelkan avustamana) metsään. Tuli mieleen, että potkupyörä voisi myös olla hyvä vaikka fillaritkin tietty toimivat (kun lumetonta).

Yhdessä kohtaa lenkkiä oli vielä virtaava vettäkin. Siinä nopeasti mietin, että ompas kiva kun potkiksella pääsen tukevasti sen ylikin. Pääsinpä hyvinkin, mutta mitä tapahtuu potkukelkan suksipohjille kun ovat olleet pakkasessa (-10C) kosketuksessa veteen…? Eipä tullu siinä alkuriemulta mieleen, mutta julma totuus selvisi nopeasti kyllä. Kelkka ei kulkenut. Pariin otteeseen pohjia raaputtelin puiden oksilla irti jäästä, mutta osaksi jäi. Loppumatka sitten suurimmaksi osaksi kävellen, mutta hyvää sekin teki. Alamäet sitten olivatkin ihan sopivaa jähmeää vauhtia eikä tarvinut edes jarruttaa eikä pelätä.

Lenkille lähtiessä huomasin jo pihalla veriset pissat. Oli sen varran “korkealla” että ei voinut olla Minnie (juoksuthan sillä on tulleet kerran vuodessa maaliskuussa). Toiset veripissit olivat auton lähettyvillä ja mietin kumpi pojista se voisi olla. Jostain syystä (en tiedä miksi) oli sellainen tunne, että Alfie. Lenkillä sitten Eddie pissi ensin ja meikä meni katsomaan hienoa keltaista vanaa. Sitten Alfie pissi ja punaista tuli. Sama meno jatkui lenkillä, mutta takaisin tullessa veri alkoi onneksi pisusta vähetä.

Vihdin kunnan eläinlääkäripalvelut taas toimivat loistavasti. Pari soittoa ja sain päivystävän eläinlääkärin kiinni. Vanha tuttu, joka paikkasi viime heinäkuussa Minnietä ja muistikin minut (polven vuoksi, en päässyt portaita alas). Kirjoitti Alfielle antibiootit (Rilexine) apteekkin, joka soittaessa oli vielä tunnin auki. Alfiella myös silmät olivat punaiset ja olin niitä pari päivää suolaliuksella huuhdellut ja saimme sitten silmätulehdukseenkin samalla salvan (Oftan Chlora). Hyvä niin kun olin miettinyt, että viim. torstaina (1. arkipäivä joulun jälkeen) pitäisi niistä soitella jos ei asetu.

Ehdin apteekkin vajaa puoli tuntia ennen sulkemista ja Alfiekin sai ensimmäisen satsin lääkitystä. Yökyöpeleitä kun ollaan, niin seuraava sitten ennen nukkumaanmenoa.

Ihanaa kun kaikki jotenkin järjestyy: pääsee metsään kulkemaan kiitos “Maasturin” ja Alfie sai niin helposti lääkkeet. Lisää tätä.

Koiran pusuttelu on nyt sitten “vaarallista”. Asiasta kertoo Iltasanomat.

Flatteja vuodesta 1988 “suukotelleena” olen kuitenkin vielä hengissä. Flatti kun on rotuna kova pusuttelemaan.

Pussailusta voi tulla ientulehdus ja hoitamattomana parodontiitti.

Koiran & kissan parodontiitista voi luke tästä pdf:stä.

Altistavia tekijöitä mm. pehmeä ravinto.

Jälleen lisää barffauksen etuja: henki on raikas eikä ravinto ole pehmeää.

Mutta takaisin siihen suukotteluun. Flattien kanssa kun sitä ei voi välttää. Ensimmäisestä flatistani, Mirasta, eräs kohteeksi joutunut tuntematon nainen sanoi nauraen “pusumoottori”. Miralta sain myös kielarin: makasin lattialla ja haukottelin ja avot. Tuon jälkeen osasin jo varoa moista.

Lööppijouralismista (kun pitää väkisin keksiä aihe) huolimatta jatkamme samalla tavallakin kuin ennenkin. Suukkoja tulee kun flatteja omistaa. Parasta antia IS:n artikkelissa lienee kommenttiloota.

Sen verran vielä voisin paljastaa, että oma hammaskalusto on kunnossa flattien pusuttelusta huolimatta: reikiä ei ole koskaan ollut. Olen sitä mieltä, että pienet pöpöt pitävät meidät terveinä. Minulla oli aikoinaan siitepöly- & omena-allergia, josta paranin kun vuonna 1998 asuin Indonesiassa ja pöpöjä suorastaan sateli. Nyt syön omenoita päivittäin eikä siitepölyt keväisin vaivaa.

Enemmän olisin huolissaan lientä nauttineiden ihmisten baanalla suukottelusta => lööppiä odotellessa.

Kuva/photo: https://www.facebook.com/OffTheLeashDailyDogCartoons

Käytiin Minnien kanssa uudelleen tohtorilla kun se tiistai aamuna tiputteli verta lattialle.

Etutassujen väliin oli jätetty yksi reikä josta kudosnesteet pääsisivät ulos ja siitä sitten lääkäri putsasi Minnien sisuksia ja kävi muut tikit läpi. Lisäksi tarkisti turvonneen ranteen: kyseessä venähdys ja turvotus lähtee ajallaan.

Kaikki mömmöt sisuksista saatiin huuhdeltua ja reikä vähän siinä isonikin ja lääkäri pyysi kerran päivässä suihkuttamaan, että pysyy auki ja kudosnesteet pääseet ulos.

Pyysivät tulemaan vielä näyttämään sen jälkeen kun 10 päivän antibioottikuuri on ohi jotta voidaan varmistaa että kaikki on kunnossa.  Antibioottikuuri alkoi jo viikonloppuna ja Metacamia saa loppuviikkoon.

Äitini* sitten saa suihkuttaa Minnietä kun vesi lattialla = kyynärsauvat liukuu, eli ei meikäläiseltä onnistu. Onneksi Minnie tykkää hommasta ja on niin äitini koiraa kun ilmeisesti helpottaa myös oloa. Hyvin tulee kyllä mömmöjä uloskin puserosta päätellen. Onneksi lääkäri ehdotti väljää t-paitaa, jotta nesteet tippuu siihen eikä lattialle. Väljässä myös ilma pääsee hyvin kulkemaan. Kun nesteet tippuu siihen eikä lattialle, niin pysyn paremiin sauvojen kanssa pystyssä.

Alfie tuli maanantai-iltana kotiin hoidosta. Haisteli Minnien haavoja tarkaan.

Nyt kun Minniellä on t-paita, johon tippuu kudosnestettä (mm. verta), niin pojat tietty luulevat, että sillä on juoksu….
Noh, “bitch rage’a” pukkaa jos liian innokkaita ovat ja nyt keskiviikkoiltana jo hyvin uskovat, ettei kannata edes yrittää. Tosin into piukeena ovat, mutta etäältä. Katsoa saa, muttei koskea.

Halvemmaksi tulisi niiden kuonokoppienkin hankinta kuin mitä nämä el.lääkäri maksut & lääkkeet ovat olleet. Kannatan ilman muuta, että koirat saavat ainakin maalla juosta vapaana, mutta tällaista ei saisi sattua. Parempi olisi ollut, että Minnien päällä käyneillä koirilla olisi olleet ne kuonokopat. Kaikkien kannalta parasta. Tässä esim yksi artikkeli kuonokopista ja sanottakoon vielä, että ko. koirarodulla ei ole mitään tekemistä tämän meidän tapauksen kanssa. Meidän tapauksessa oli isommat koirat, enkä nyt tässä mainitse rotua.

* vanhempani ovat luonani kunnes polvi on parempi. Koirat & vuohien lypsy vaatii vähän enemmän kuin tällä hetkellä pystyn. Kissat & pupu pärjäävät hyvin itsestääkin

Kesä se vaan jatkuu samoissa merkeissä. Ei ihan putkeen mene.

Alfie lähti kaverini luo hoitoon tiistaina. Tänne jäi siis Eddie & Minnie ja niiden kanssa selviää helpommin.

Perjantaina äitini kävi molempien koirien kanssa lenkillä ja tuli shokissa takaisin. Kaksi isoa koiraa oli metsässä käynyt koirien päälle. Enimmäkseen Minnien.

Koirat näyttivät ok:lta ja parhaan kykyni mukaan yritin niitä (murtuneella jalalla) seisten tutkia. En löytänyt muuta kuin tassuhaavan Minnieltä. Hännät heiluivat ja koirat tosiaan vaikuttivat olevan kunnossa. Niiden toisten koirien omistajakin tuli käymään ja kaikki oli kunnossa.

Heti hänen lähtönsä jälkeen huomasin sohvalla löhöävän Minnien syvän haavan kainalossa. Se oli aika hurjaa katsottavaa. Soitin kunnan päivyställe eläinlääkärille ja lähdimme isän kanssa viemään Minnietä hoitoon.

Se kainalon läheinen haava tosiaan oli se isoin. Siinä piti lihasta ommella myös kiinni. Muut olivat hampaan tekemiä syviä jälkiä. En laskenut monteenko paikkaan Minnie tikit sai, mutta taisi olla 4-5.

Pääsin suht. hyvin el.lääkärin tiloihin jyrkkiä kiviportaita mennessä kun oli huoli Minniestä. Alastulo sitten kestikin. Siinä piti el.lääkärin tuoda jo puulevykin, että sain pers’tuntumalla mennä porras kerrallaan alas.

Kotona isä kantoi Minnien sisälle, mutta se hoipertei ulos. Sitten odotettiin jos halusi pissiä, mutta se siinä vaan hoiperteli. Sitten kannettiin taas sisään ja Minnie meni sohvalle nukkumaan. Jossain vaiheessa yöllä kuulin kun se nuoli yhtä tassuhaavaansa ja könkkäsin hakemaan koirien ensiapulaukun ja laitoin tassun siteen ettei se sitä nuolisi. Sitten nukuttiin aamuun.

Tänään sitten reissu apteekkiin hakemaan antibioottia & Metacamia (kipu). Ja Minnien remmi jäin el.lääkärille ja sekin pitäisi hakea.

Yleensä tuolla metsässä ei törmää kehenkään ja nyt kun törmäsi, niin näin piti käydä

Tilaukseen parempi kesä!

Minnie eläinlääkärillä

Heidi, joka teki flateilleni oman ruoka-ohjelman, esiintyi tänä aamuna Ylen Aamu-tv:ssä kertomassa barffauksesta eläinlääketieteen tohtorin Anna Hielm-Björkmanin kanssa.

Ohjema on nähtävissä netin kautta eikä sen poistumista ole vielä määriltelty. Eiköhän tässäkin nopeat voita hitaat.

Tässä ohjelman linkki>>

Ulkoilukuvaa