Eilen käytiin treenaamassa. Kun ratsastus siirtyi normikeskiviikon sijaan lauantaille, niin otin toisenkin koiran mukaan (mikä ei sitten ollutkaan järkevä päätös).

Tarkoitus siis oli treenata Minnietä, mutta kun Alfiekin tarvitsee treeniä, niin otin sen mukaan. Itse asiassa Alfie tarvisisi huomattavasti enemmän kuin Minnie.

Tiinan ensimmäisestä pentueesta tuli 2 urosta myös treeneihin. Toisella niistä meni niin hyvin, että ei kun taippareihin vaan.

Aloitimme vesimarkkeerauksella (Mikko heitti damin kerrallaan kumiveneestä). Teimme kaksi per koira ja sitten sen jälkeen vielä jos erikseen halusi. Minniellä meni nappiin; reipas veteenmeno ja nouto + palautus. Alfie lähti ensimmäisellä kerralla mutta puolivälissä kääntyikin takaisin. Hyvä kun olin riemultani vielä toipunut, että se ylipäätään lähti. Minnie sitten haki “ohjaksella” Alfien jättämän damin.

Vielä viimeiseksi Alfielle heitettiin “tyttömäisen lyhyt” ja sen se haki.

Sitten oli hakuruutu. Mikko sai filmata (taas) hakua, jotta voin siitä katsella kotona mitä kehitettävää olisi. Alfiellakin on kesäkuulta samanlainen elokuva. Nämä siis omaan käyttööni eikä yleiseen jakeluun.

Minnielle tehtiin motivoitu hakuruutu koska tämä itse asiassa oli sen ensimmäinen kerta treenata yleisön ja kahden ruudussa olevan henkilön (Tiina & Mikko) länsäollessa. Tosi hyvä!

Ensimmäinen dami tuli hienosti. Sitten tuli vähän epävarmuutta että mitäs nyt. Annettiin sen hetken miettiä ja nuuskia (lähialueella) ja sitten Tiina lähti kävelemään hakuruutuun. Sitten alkoi dameja tulla! Kerta toisensa jälkeen vain parani. Minnien saalis oli kaikkiaan 6 damia.

Viimeisenä oli jälki. Minnie oli viimeisenä ja hänelle tehtiin lyhyin jälki koska sitä en ole hänelle vielä kertaakaan tehnyt.

Minnie lähti hyvin jäljelle nokka maata kohti, mutta kun jälki lähti pientä mäkeä alas ja näköetäisuus minuun meni, niin se tuli takaisin. Avusteisesti & kannustusten kera se sitten seurasi jäljen ja sai kuivakanin suuhun. Jälki tehtiin Donnan viime marraskuussa löytämällä kanilla (olleessaan täällä hoidossa, löysi Donna lenkillä kanin).

Minnielle lisää treeniä yleisön länsäollessa sekä itseluottamusta jälkeen. Alfie sai tänään tehdä vain vesimarkkeerauksia. Torstaina on Eddien vuoro treenata.

Rannassa

Meni viikonlopun alkuperäiset suunnitelmat.

Tonyn piti tulla Suomeen perjantaista maanantaihin, mutta lentokoneet eivät lennäkkään. Pakettikaan, jonka hän lähetti etukäteen, ei ole vielä saapunut. Saattaa johtua, ettei posti vain ole sitä toimittanut kun menin siirtämään postilaatikkoa ja siitä tuli suuri draama. Paketissa on n. 20kg Belsud historiaa, jota piti käydä läpi ja skannailla.

Viime maanantaina käytiin hurttien kanssa taas koirakoulussa. Tällä kertaa Alfie pääsi seurapiiripojaksi. Minnie kanssa treenailtiin reilu puoli tuntia, mutta sitten alkoi huomata sen väsyvän. Sitten vaihdoin Alfieen. Sehän on viime aikoina kehittynyt aivan käsittämätöntä vauhtia. Nyt sitten huomasi, että se kehitys ei välttämättä näy kun on vieraita koiria lähellä…. “Pientä” keskittymiskyvyn puutetta ja vinkumista. Ei hirveesti toivoa, että muistaisi markkeerata damin jos ei heti päässyt sitä hakemaan ja läheltä. Kodin lähellä on onnistunut paljon pitemmät matkat kun ollaan oltu Alfien kanssa kaksisteen. Mutta tuo oli hyvä tietää: pitää ottaa häiriöitä mukaan enemmän.

Minnien kanssa koulutus menee mielestäni helposti. Eihän se välttämättä osaa, mutta silti sen kanssa on helppoa kun vaikuttaa täysipäiselle ja oppimiskykyiselle. Rauhallisempi se on kuin pojat. Niki oli myös suht helppo koulutettava. Kärjistäen Nikin ja Minnien molempia vanhempia on käytetty “oikeisiin” tarkoituksiin rotua ajatellen ja jälkeläiset ovat täysipäisempiä kun nuo, joiden vanhempia ei olla.

Eilen kävin hakemassa luomupossua ja koirat saivat monta säkkiä ylimääräistä kaupan päälle (ihmisille kelpamatonta mitä jäänyt). Pussillinen sian korvia. Ja tietty sorkkia ja muuta kivaa ylimääräistä. Herkuteltu jo on

Aurinko paistaa ja voisi lähteä koirien & vuohien kanssa metsään eikä täällä netissä keikkua.

Edellisestä postauksesta on taas aikaa.

Minnie aloitti koirakoulun ja käy maanantaisin Omskakas Sarin pitämässä koulutuksessa Lohjalla. Olemme siellä nyt kaksi kertaa käyneet. Eddie on ollut mukana ja sen opittavana lähinnä on ollut kärsivällisyys. Saa katsella kun muut tekevät ja sen tarkoitus on olla hiljaa.

Viime viikolla keskiviikkona Minnie kävi myös heppatallilla tutustumassa. Sai paljon nameja, jotta muistaa tallin aina ihanana paikkana. Sitä ennen hän kävi koirakaupassa ostoksilla ja sitten sillä aikaa kun ratsastin, oli sillä “hoitaja” vielä vähän aikaa ennen kuin pääsi autoon lepäämään.

Eilen keskiviikkona oli taas Alfien vuoro käydä tallilla. Nyt se oli suht rauhallisesti. Vain kun kävin hakemassa hevosen tarhasta ja se jäi karsinaan odottamaan, tuli sille hätä = metelöi. Kaksi viikkoa aikaisemmin se oli saanut olla kentän keskellä ja ainakin kun laukkasin ympäri kentäää, piti Alfien vähän laulaa siinä samalla. Molemmat pojat ovat tosiaan usein käyneet tallilla, mutta nyt Alfie on saanut käydä yksin.

Barfista alla:

Jatka merkinnän lukemista »

Suuri ihme on tapahtunut: Alfie otti variksen suuhun!

Kauan se kesti, mutta voi sitä (omistajan) riemua. Hyvä kun maanpinnalla pysyi.

Annalle terveiset, että vihdoinkin tässä perheessa kaikki ottavat suuhun.

Minnien tyylinäyte illalla

Mikäköhän Alfielle tänään illalla tuli?

Tallilta tultuani vähän järkkäilin kotipihalla paikkoja ja yksi kuivattu kani siinä sai siirtyä. Hetken kulutta näin Alfien ko. kuivakanin kanssa.

Kutsuin sitä luokse ja sain kuivakanin käteen. Heitin sen ja Alfie nouti sen riemua täynnä. Tein sen uudelleen ja sama juttu. Suoraan käteen ja koira oli onnesta notkolla.

Siis mitä Alfielle on tapahtunyt? Se ei ole ennen suostunut ottamaan minkäälaista riistan tapaista suuhunsa. Nyt se sitten otti edes tuon. Onko se seonnut?

No, meikä oli ainakin onnesta sykkyrällä myös. Josko se tästä sittenkin lähtisi.
Ehkä se ei halua jäädä kakaran (Minnien) varjoon tässä?

Lenkkikuva keskiviikolta (Alfie)

Lenkkikuva (Eddie)