Serkkuni, labbisimmeinen, suositteli jossain vaiheessa Relaxant‘ia kertoen, että se mm. vähentää lumen paakkuuntumista tassuihin. Niinhän siinä purkin kyljessä sitten luki ja ostinkin pikkupurkin (150 ml) tuotetta.

Laitoin ½-1h ennen lenkkiä tassuihin ja lähdimme lenkille. Alku vaikutti lupaavalta, mutta sitten alkoi tassujen lutkutus. Ehkä se sitä kuitenkin jonkin verran hillitsi, juuri tuon alkumatkan.

Tänään päätin kokeilla sinkkipastaa, jota olen alppireissuilleni ostanut. Reissuilta on jäljelläkin putkiloita. Töhnäsin Minnien & Eddien tassut sillä, Minnien huolellisemmin. Kun se siinä rentona selällään köllötti sohvallakin. Eddie oli tuolissa, joten ei ollut yhtä helppoa ja siinä vaiheessa alkoi Alfie jo “säestämään” rasvaamista. Laitoin sinkkipastaa myös varpaiden väliin.

Taas alku vaikutti todella lupaavalle, mutta sitten päädyin vähän extreme reitille. Joku metsäkone oli hakkuualueelle tehnyt pokua, mutta se ei sitten vienytkään yhden toisen reitin varrelle, vaan sinne piti sitten kahlata. Välillä sekä Minnie että Eddie olivat tassujen kimpussa. Alfiella on niin kiinteät tassut, että niihin harvemmin menee lunta jäätymään.

Alla videossa Minne & Alfie lumessa tarpomassa:

Täältä löytyy toinen video tältä päivältä.

Relaxant vs sinkkipasta: sinkkipasta voitti.

Sinkkipasta on myös ollut hyvää korvatulehduksissa.

Rapsakka keli oli lenkillä: -20C. Ja vaikka FaceBookissa koirille (muille kuin noutajille) on puettu söpöjä talvitakkeja, niin me lenkkeilemme luomusti. Vuohien ensimmäisen talven aikana jo selvittelin takin/loimen toimivuutta ja opin, että ko. härpäke vain painaa karvaa väärään asentoon ja altistaa herkimmin paleltumille kuin luomuna liikkuminen. Siispä vuoheni elelevät kesät-talvet pihatossa ilman loimia/takkeja ja kasvattavat tuuhean turkin suojakseen. Samaisesta syystä koirani eivät myöskään käytä takkeja ainoana poikkeuksena autossa odottelu, jolloin takki on hyvä.  Katiskassa aiheesta on kirjoitettu kattavasti, joten sieltä voi aiheesta lukea lisää.

Rentoutus by Minne & Eddie

Ehti se vuosikin vaihtua kun taas olen blogin äärellä.

Jatka merkinnän lukemista »

Kävin tänään turisteeraamassa flattikerhon ALO- ja AVO-kokeessa.

Olin Nikin kanssa ALO-kokeissa joskus 1995-1997 välisenä aikana ja ne on siitä muuttuneet. Nikin jälkeen ei ole ollut tarvetta kokeista tietääkkään.  Taippareita on tässä viime vuodet tullut harrastettua ihan urakalla. Nyt sitten kävin katsomassa millaisia kokeet nykyään ovat ja kun näin lomakin on mennyt ihan kotona (tilushommia tehdessä), niin oli ihan kiva retki.

.

.

Illalla treenasin kaikkia kolmea. En voi vain kuin ihmetellä, mitä Alfielle on tapahtunut: senhän kanssa voisi vaikka lähteä taippareihin.  Jos jossain vaiheessa saan kuvattua (FlatCam’illa) treeniä, niin pääsee vertaamaan viime kesäisen vs tämän kesäisen treenin.  Oli aika epätoivoista vuosi sitten. Alfieta ei olisi homma voinut vähempää kinnoistaa. Nyt sitten kiinnostaa. Mitä on tapahtunut? Jätkä on tainut buutata päänsä ja jo alkoi riista kelpaamaan.

On tältä kesältä sitten loppu omassa lammessa.

Kolmea koiraa on vähän vaikeaa pitää siitä erossa, kun yhtä estää, toinen jo menee. Tällä hetkellä lammessa on uppopumppu pumppaamassa vettä pois. Tulipahan koiranhäkille käyttöä.

.

.

Lammessa on jotain levää. Tein ympäristö.fi sivulla mainitun kotitestin ja siinä vesi pysyi vielä seuraavanakin päivänä samanlaisena kuin sitä ottaessa, mutta en uskalla ottaa riskejä. Vesi näyttää huononevan hetki hetkeltä.

Tavallaan oma mokakin. Kuvittelin siistiväni lampea kun otin siitä kasvillisuutta pois. Ne olisivatkin ilmeisesti putsanneet lampea.  Kun vettä ei ole paljoa satanut, niin lammen pinta on alempana kuin poistoputki, joten vesikään ei ole vähään aikaan vaihtunut.

Nyt ei ole oikein voinut koiriakaan pitää pihalla vapaana kun lampeen olisivat koko ajan menossa. Lammelle on koti ovelta matkaa n. 20 metriä.

Kävimme eilen talven ensimmäisellä hiihtoreissulla. Pojat olivat pari kertaa viime vuonna, mutta Minnille tämä oli uusi juttu.

Vähänhän tuo lumi koirille oli höttöistä kun seurasivat skiidun jälkiä. Hyvää lihastreeniä.

5km: jälkeen Alfie innostui suksista:

Hauska reissu oli. Kännykkä näytti 10km kun tulimme kotiin. Tekisi mieli mennä piakkoin uudelleen. Siitä hyvä kun tuolla voi rauhassa hiihdellä koirien kanssa.

Nimittäin Minnien juoksu. Se ensimmäinen.

Tietty samaan saumaan osui koko viikon workshoppi töissä. Lähtö 7.45 ja paluu 18.30.

Jetta & pojat kävivät maanantaina kun silloin piti olla se pisin päivä, mutta muutkin sitten venyivät jota kuinkin yhtä pitkiksi. Pakkasta oli niin perkeleesti (pahimmillaan -33.5C), että kun uupuneena pääsin kotiin, niin eipä sitä viitinyt eikä jaksanut lenkille. Mitä nyt tuossa ihan polun päässä tuli käytyä.

.

.

.

Loppuviikosta perjantaina jaksoi ns. kunnon lenkin. Ensin Minnie ja sitten pojat. Huomasin, että tässä järjestyksessä lenkitys on helppoa. Minnien kanssa menee pitkälle ja poikien kanssa ei enää tarvi. Lenkittävät nimittäin itse itsensä salamannopeasti sinne missä kävimme Minnien kanssa ja sitten juoksevat takaisin luokseni ja sitten taas sinne Minnien jättämän kaukaisimman hajun luo. Siinä saivat sitten hyvää liikuntaa ja vauhdilla. Olisi känny & gps pitänyt laittaa niihin ja katsoa matkaa kartalta.

Seuraavalla viikolla moinen lenkkeilyinto pikkuhiljaa laantui. Torstaina 24.2 kävimme jo yhdessä lenkillä taas. Aluksi kokeilin Minnietä hihnassa pihalla poikien kanssa, mutta eipä pojat olleet kovinkaan kiinnostuneita. Sitten lenkille ja “välinpitämättömyys” jatkui.

Minnien juoksun alkupäivinä Eddie otti jä lähti naapuriin. Luuli ilmeisesti, että naapurin Nellillä (reilun 500m:n päässä) on juoksu. Vaan eipä ollut ruoho vihreämpää aidan toisella puolella vaan juoksu oli ihan kotiovella. Kiltistihän tuo tuli retkeltään kotiin. Hajut vain saivat reppanan sekaisin eikä kohdistus ihan mennyt oikein.

Kolme vikkoa sujui vähän helpommin kuin olin kuvitellut. Minnien “parhaat päivät” osuivat workshopin aikoihin ja sen se sai viettää makkarissa kissan/kissojen kanssa. Portti oli ensin oven edessä, ovi suljettu ja viellä haka esti oven avaamista. Pojat olivat keittiössä portin takana. Yhtenä päivänä Alfie tosin löytyi olohuoneesta mutta taisi luulla pääsevänsä sieltä terassin kautta “vessaan” (ainakin hätä oli ollut kova kun oli sitten tullut lattialle). Olkkarissa oleskelimme jonkin verran Minnien kanssa ja siksi se oli vähän suljettua aluetta pojilta. Minnen hajut kun saivat nuo merkkailemaan myös sisällä! Keittiössä & eteisessä ei niiden tarvinut merkkailla kun Minnie ei siellä oleskellut.

Ostin sitten noille jalannostajille poikahousutkin. Vaikka aluksi nauroin niille. Löysin ne vahingossa kun Minnielle googletin juoksuhousuja. Kun olkkarissa oli muutaman kerran jalka noussut, niin jopa loppui nauru (housuille) ja lähdin sellaiset ostamaan. Muutaman päivän pidin niitä, mutta ongelma helpottui sitten eristämällä nuo samoista tiloistakin.

Torstaina oli kylpypäivä kun pesin kaikki koirat. Tarkoitus oli pestä vain Minnie ettei haisisi liikaa poikien nenään, mutta meni sitten kaksi muuta samalla. Tony neuvoi, että Minnie kannattaa pestä juoksun jälkeen, niin on poikien kanssa helpompaa. Hyvä ja toimiva vinkki. Eipä nuo ole siitä kiiinnostuneet kummoisemmin kuin ennen juoksua. Onneksi ohi on

Jos ei ole kaikki muumit laaksossa, niin sitten ei ole.

Vihreässä langassa pohditaan mikä ruoka vegaanin lemmikille.

Aiheesta voisi kirjoitaa enemmänkin, mutta olen nyt vain niin sanaton. Tai olisi sanottavaa, mutta parempi jättää nyt kirjoittamatta.

Eiköhän postaus “Vihreää ihmis-ja eläinrääkkäystä” kerro asian jo selvästi ja korrektisti.

Vaikka tuskin ruokin koiriani täysin oikeaoppisesti, niin lihaa ja luita ne saavat joka päivä.