Serkkuni, labbisimmeinen, suositteli jossain vaiheessa Relaxant‘ia kertoen, että se mm. vähentää lumen paakkuuntumista tassuihin. Niinhän siinä purkin kyljessä sitten luki ja ostinkin pikkupurkin (150 ml) tuotetta.
Laitoin ½-1h ennen lenkkiä tassuihin ja lähdimme lenkille. Alku vaikutti lupaavalta, mutta sitten alkoi tassujen lutkutus. Ehkä se sitä kuitenkin jonkin verran hillitsi, juuri tuon alkumatkan.
Tänään päätin kokeilla sinkkipastaa, jota olen alppireissuilleni ostanut. Reissuilta on jäljelläkin putkiloita. Töhnäsin Minnien & Eddien tassut sillä, Minnien huolellisemmin. Kun se siinä rentona selällään köllötti sohvallakin. Eddie oli tuolissa, joten ei ollut yhtä helppoa ja siinä vaiheessa alkoi Alfie jo “säestämään” rasvaamista. Laitoin sinkkipastaa myös varpaiden väliin.
Taas alku vaikutti todella lupaavalle, mutta sitten päädyin vähän extreme reitille. Joku metsäkone oli hakkuualueelle tehnyt pokua, mutta se ei sitten vienytkään yhden toisen reitin varrelle, vaan sinne piti sitten kahlata. Välillä sekä Minnie että Eddie olivat tassujen kimpussa. Alfiella on niin kiinteät tassut, että niihin harvemmin menee lunta jäätymään.
Sinkkipasta on myös ollut hyvää korvatulehduksissa.
Rapsakka keli oli lenkillä: -20C. Ja vaikka FaceBookissa koirille on puettu söpöjä talvitakkeja, niin me lenkkeilemme luomusti. Vuohien ensimmäisen talven aikana jo selvittelin takin/loimen toimivuutta ja opin, että ko. härpäke vain painaa karvaa väärään asentoon ja altistaa herkimmin paleltumille kuin luomuna liikkuminen. Siispä vuoheni elelevät kesät-talvet pihatossa ilman loimia/takkeja ja kasvattavat tuuhean turkin suojakseen. Samaisesta syystä koirani eivät myöskään käytä takkeja ainoana poikkeuksena autossa odottelu, jolloin takki on hyvä. Katiskassa aiheesta on kirjoitettu kattavasti, joten sieltä voi aiheesta lukea lisää.
Kuten tuossa aikaisemmassa postauksessa vähän mainitsinkin, niin nyt on kolme (3) kongia tilattu.
Päädyin ostamaan ne eBay USA:sta. Edut: halvempi hinta & nopeampi toimitus.
Suomessa ilmoittivat toimittavan 4-5 päivän jälkeen kun USA:ssa tilauspäivänä. Sainkin pari tuntia tilauksen jälkeen kuittauksen, että tuotteet ovat lähteneet. Todellisuudessa tuskin eroa Suomesta toimitettuun, mutta mahdollisuushan aina on.
Kolme kongia on kokonaishinnaltaan (tuote + toimitus) sellainen että verotettava jää alle 10€, eli ei veloiteta.
Ihan kivoja aktivointileluja koirille: Minnielle toissaviikonloppuna pääsin kokeilemaan ja oli kiinnostava. Alfie kokeili seuraavana päivänä, mutta ei oikein syttynyt sille samalla lailla kun oli muutenkin levoton. Tai sitten ei yksinkertaisesti ymmärtänyt mitä sille olisi pitänyt tehdä (liian kiire).
Siinä välissä on lenssua sairastettu (mitäs pidin taukoa D3:ssa…) ja vähän muutakin. Toissapäivänä taas alottelin lenkit hangessa ja 2.5km oli killeri. Eilen sitten rauhallisemmin 1.7km ja otin 2 vuohea vielä mukaan ettei mene hötkyilyksi.
Torstaina (tänään) sitten jo vähän pitempi lenkki.
Eilen Hilla vuohi jäi kotiin eikä tullut lenkille kahden mukana. Tiistaina vuohet olivat onnistuneet pääsemään aitauksensa ulkopuolella (rautainen 2m korkea aita) “avaamalla portin”. Kun sen illalla vasta huomasin, niin Hilla oli hävyksissä. Lumikki & Nuppu olivat menneet koira-aitaukseen. Myöhemmin löysin Hillan koirankopista, josta sitä kertalleen oli käynyt etsimässä aikaisemmin. Reissusta rähjääntyneenä sillä oli haava jalassa.
Laitoin siihen lasten sukan ja jotta se pysyisi paikoillaan, tarvitsi se kiinnittää jeesusteipillä. Ko. teippi takajalassa sitten osui utareen rupeen eli piti sitten sitä suojata. Uimapuku ei käynyt vaikka kuinka sovitin. Päädyin sitten t-paitaan. Eli Hilla ei sitten päässyt lenkille eikä sillä tuntunut olevan kovaa motivaatiotakaan moiseen.
Sairastelun aikana piilottelin muutaman kerran nameja sisällä ja koirat saivat etsiä niitä + saivat luita normaalia enemmän jyrsittäväksi. Pihalla ne tietty juoksivat, onhan tuossa tilaa, mutta ei vedä vertoja lenkille. Voisi hyvin ostaa kongit ja antaa ruuan niissä, että saavat vastaavassa tilanteessa (lenkkivaje) puuhaa.
Nyt on sitten lenkkeity ja metsässä tongittu & kaivettu, että on saatu puhtia purettua. Vuohet voivat myös hyvin. Samoin kissat. Eli valtakunnassa kaikki hyvin.
Ai niin, tänään löysin pitkän etsinnän jälkeen Icebugin Cortina nastakengät. Hyvä kun on vähän tuota vartta ettei mene lunta sisälle tai joudu erikseen lumisuojia laittaa.
Tuossa mennä viikolla kekkasin, että koirathan voi täällä erämaassa lenkittää pimeälläkin tosi näppärästi. Tällaiset nopeat oivallukset, jotka syntyvät vain reilun 3 vuoden asumisen jälkeen, ovat mainioita.
Menee autolla tuohon lähimetsään ja ajaa hiekkateitä kun koirat juoksevat edellä.
Esim. tämmöinen synkkä ja sateinen päivä, jolloin ei ehdi lenkittää koiria ennen pimeää, on hyvä autolenkitykselle.
Lähimetsä on vielä siitä niin mainio ettei siellä asu ketään, eikä ole pelkoa että tulisi autoa vastaan.
Tänään poppoo juoksi 5km ja ilmeistä näki, että hauskaa oli.
Flatit myös lähettävät Liperiin lämpimät kiitokset heijastiliiveistä. Minnille nyt sitten samanlaista etsimään.
Josko tässä vihdoin alkaisi toipua sen verran reissusta, että saisi tänne jotain kerrottua….?
Elikkä Kalajoen kautta Hailuotoon. Koirat olivat yli 4vrk autossa. Toki kävivät useita kertoja päivässä sekä lenkillä että vessassa. Virtaa se niihin kuitenkin latasi vähän liikaakin.
Eddie osallistui Hailuodossa ALO-luokkaan sunnuntaina (näyttely oli lauantaina). Kävin ennen starttia vapaalla ½h lenkillä, jotta pahimmat virrat lähtisivät ilman, että se kuitenkaan loppuisi kesken. Tai se siis oli tarkoitus. Toisin kävi. Virtaa oli kuin pienessä kylässä.
Aluksi oli ykkösmarkkeeraus maalla. Eddie veti ohi kuin ohjus ja teki takua kunnes löysi.
Kaksoinmarkkerauksessa veteen se oli jo ekasta paukusta lähdössä ja sitten kun molemmat linnut olivat keskellä “järveä” lähti Eddie etenemään, etenemään ja etenemään. Kunnes “järvi” loppui ja tuli kuiva maa. Siellä sitten alkoi tekemään hakua. Kun yritin kutsua sitä takaisin, niin ei se mitään kuunnellut. Meno päällä. Molemmat linnut tulivat kyllä takaisin, mutta ennen kuin toinen tuli, niin tuomari oli jo pyytänyt kytkemään koiran.
Koskaan ennen ei ole Eddie moiselle etäisyydelle treeneissä mennyt, saatikka että mitään olisin noin pitkälle laittanutkaan. Virtaa vain oli liikaa ja korvatulpat päässä. Kuulemma normaalia uroskoiralla vastaavassa tilantessa sanoi Tony.
Hailuoto on todella kaunis saari. Koirat pääsivät perjantaina baywatch juoksua harrastamaan rannalla.
.
Nyt ovat koirat jo rauhoittuneet. Kotiin sunnuntai-iltana tulessa oli kyllä aikamoinen riehu vielä päällä mistä en niitä voi mitenkään moittia. Maanantaina olivat sitten lenkillä melko rauhallisia, mutta tiistaina oli jo normaali viresytaso ihan pienehköllä yliaktiivisuudella. Tai sitten se vain tuntui siltä kun meikäläisellä on unihiekkaa ollut vielä silmissä.
Jo 10 km kohdalla piti tarkistaa, että kiireessä kaikki koirat olivat mukana. Eddien & Alfien näin taustapeilistä, mutta en Minnietä. Auto pientareelle ja tarkistus: Minnie oli mukana.
Perinteisesti tietty lähtiessä on hirveä härdelli ja vaikka koirat vapaaehtoisesti olivat autossa pakkauksen ajan (tahtoivat varmistaa että pääsevät mukaan), niin iski panikki että tuliko kaikki….
Kuusi tuntia ajelimme ja saavuimme Kalajoen mökille. Luonnollisestikin yhden pysähdyksen taktiikalla. Pari sataa km ennen Kalajokea koirat pääsivät nostamaan takatassua ja Minnie kyykylle.
Perillä sitten oli riehuminen rankkaa. Jousta vipottivat täysiä ympäriinsä ja kävivät uimassa joessa.
Kalajoki pysähdyksen jälkeen jatkamme matkaa Hailuotoon.
Varkaille tiedoksi, että kämppäni ei ole tyhjillää. Sorry! Kissat & vuohet jäivät kotiin ja tarvitsevat hoitoa.
Tänään päätin kokeilla sinkkipastaa, jota olen alppireissuilleni ostanut. Reissuilta on jäljelläkin putkiloita. Töhnäsin Minnien & Eddien tassut sillä, Minnien huolellisemmin. Kun se siinä rentona selällään köllötti sohvallakin. Eddie oli tuolissa, joten ei ollut yhtä helppoa ja siinä vaiheessa alkoi Alfie jo “säestämään” rasvaamista. Laitoin sinkkipastaa myös varpaiden väliin.
