Tänään tuli kaksi kutsumatonta vierasta kotilampeen. Mikäs siinä, saahan täällä kyläillä.
Vaikutti vain siltä, että alkoivat jäädä. 2 vuotta sitten tuossa lammessa oli emo poikasineen ja kun kodin etuovelta on lammelle ~20 metriä ja talossa 3 flattia, niin ei paras mahdollinen yhtälö. Tuolloin 2 v sitten kävin naapurista hakemassa kuorma-auton lokasuojia + putkia suojaamaan poikasia + emoa. Onneksi jossain vaiheessa emo sai siirrettyä itsensä + katraansa muualle.
.
Siksipä ajattelin tänään, että ei tarvitse tuon kaksikon turhan pitkään viipyä lammessa. Pääsin Minnien ulos, mutta ei niitä yksi koira hätkähdyttänyt. Vaati 3 koiraa ennen kuin kaksikko päätti poistua. Nyt toivotaan, että pysyvät poissa.
Tilasin Keith Mathews’in Noutaja koulutussetin (4 DVD:tä) ja nyt odottelen paketin saapumista.
Tällä polvella kun voi hyvin viettää aikaa katsellen koulutusta TV:stä.
Tosin sain aivan loistavan vinkin kanin jäljen vetämisestä: autolla. Naru vaan kaniin ja autoon = hyvä jälki. Ei saa ajaa liian kovaa, ettei kani lennä. Sitten vaan koira jäljelle.
Suostuisivatkohan nuo metsäkoneita kuljettavat miehet tekemään jäljen koneella ryteikköönkin jos kauniisti pyytäisi? Kannattaisiko kysyä? Ryteikkö siinä tietty vähän kärsisi “puutarhajyrsimellä” jälkeä tehdessä, mutta mitä sitä pienistä.
Joo, olen ollut liian pitkään polvipotilaana. Tiedän.
Nyt jo tulee luotettua autoon sen verran, että mentiin taas “syvälle metsään”.
Reilu 8km koirat juoksivat metsätiellä. Kahdessa erässä juoksutus koirien tahdin mukaan. Yleensä mennään kokoonpanolla Minnie & Alfie ja Eddie yksin. Eddie kun järkevänä osaa olla etupenkillä. Eli sivuliukuovesta päästän Minnien & Alfien ulos (onnistuu kuljettajan paikalta). M&A juoksevat ~2km Eddien zoomaillessa menoa etupenkiltä. Sitten M&A sisään ja Alfie apumiehen puoleta ulos juoksemaan ~2. Sitten taas vaihto. Yhteensä kaikki juoksevat ~4km kukin mikä suht nopealla vauhdilla riittää. Paitsi Alfielle, joka jaksaa, jaksaa.
Vielä kun pääsisi itsekin lenkille, mutta taitaa kestää.
Kävimme eilen pitkästä aikaa “normimetsässä”. Autolla luonnollisesti. Satoi sen verran, että ajattelin siellä olevan rauhallista.
Vain yksi työmies siellä olikin, normaalisti ei ketään varsinkaan pimenevään aikaan.
Pari viikkoa meni auton kanssa säädellessä (simahti) ja sitä ennen kävimme vähän kauempana metsässä useasti. On varmaan vierähtänyt reilu kuukausi edellisestä kerrasta “normimetsässä”.
Blogi on ollut vähän tauolla kun ei ole kerrottavaa.
Kun polvi oli vähän kuntoutunut, pääsin autolla lenkittämään koirat lähimetsien hiekkateillä. Sitten päätti auto pistää hanttiin ja nyt eilen & tänään ei koirat ole päässeet lenkille. Auto menee uudelleen huolto/korjaukseen huomenna. Oli maanantainakin, mutta sitten jätti meidät pimenevään metsään. Onneksi yksi kaveri pääsi hinaamat meidät sitten pilkkopimeästä metsästä pois.
Mitään kokeita tai näyttelyitä ei ole voinut kuin ajatella. Tällä polvella ei metsään mennä eikä näyttelyssä juosta. Enää en ole nuori, joten toipuminen kestää + eipä ole ennen näin paskaksi jalka mennytkään.
Palataan taas asiaan kun on jotain kerrottavaa
Pari videota koirien juoksuttamisesta metsässä (mitenköhän niille sitten pärjään kun pääsee kävelemään kunnolla….?):
Paria hassua kertaa lukuunottamatta, koirat menee kahdessa erässä. Välillä joku/jotkut lepäävät kun toinen/toiset juoksevat ja päinvastoin.
Ei nimittäin ole aikoihin tullut sairastettua näin flunssaa. Ensin huhtikuussa ja jytkympi sitten toukokuussa. Koirat eivät päässet lenkille 2.5 viikkoon! Se on näitä lastentauteja kun tuli toimistovelvoite ja sieltä sitten saa kivoja tartuntoja. Kotikonttoriaikoihin ei tullut vuosikausiin näitä tauteja. Nyt on sitten lääkkeitä popsittu ja saikkua vietetty.
Onneksi on tuota pihaa. Istuin talvitakki päällä ulkona ja annoin koirien leikkiä rosvoa ja poliisia. Puput tarhassa sai kyllä ne myös juoksemaan tarhan ympärillä aika tiiviisti.
Nyt sitten palataan pikkuhiljaa taas normaaliin lenkkeilyyn. Tai ainakin toive on.
Nuppu-vuohella on tänään 31.5 synttärit: 1v täyteen! Onnea Nuppu.
Tällä hetkellä odottelen josko näkyisi/kuuluisi kanin poikasia. Reima astui tuon naaraan 2.5 ja nyt on h-hetki lähellä jos kaikki on mennyt ok. Reiman sainkin tuossa juuri kiinni ja laitoin sen 2-kerroksiseen kaninhäkkiin. Tarkoitus olisi saada naaras kiinni ja se häkkiin, Reima saa sitten olla tarhassa parhaaksi katsomallaan tavalla. Puput ovat löytäneet hyvän paikan leikkimökin alta, mutta sinne ei näe eikä pääse selville mikä on tilanne. Jos pikkupupuja tulee, niin Annaa lainaten niitä voi sitten viedä noutajahihnalla lenkille (kunhan ovat kasvaneet tarpeeksi).
Hilla ja Nuppu (äiti ja tytär) vuohet osaavat kiivetä vuohiaitauksesta ulos. Vuohiaitas on 180cm korkeaa rauta-aitaa. Näin Hillan itse teossa, muuten en uskoisi. Nyt pitää hankkia lisää aitapylväitä tukemaan aitaa, koska samaa temppua ne eivät pääse tekemään koira-aitauksessa.
Koska vuohet ovat omassa aitauksessaan kiivenneet yli, ovat he joutuneet olemaan aika paljon koira-aitauksessa yhdessä pupujen kanssa. Aluksi kun näin vuohet katolla aitauksessa, heitin läppää että ovat paenneet pupuja katolle. Vaan totuus selvisi myöhemmin: ainakin Hilla juoksee Reima pupua karkuun! Ekalla kerralla nauroin kippurassa: pieni keltainen pupu ajaa isoa vuohea takaa ja sitten vuohi hyppää katolle. Hilla on siellä katolla viihtynyt aika hyvin ja kun se pääsee taas vuohiaitaukseen on se nukkunut aika tiiviisti karkaamatta sieltä mihinkään. Karkurille kun on luvassa pupun kosto.
Äksy Lumikkikin kunnioittaa Suurta Pupua eikä temppuile sille kuten voisi olettaa. Mutta tervetuloa vaan kylään jos Lumikki on pihalla: sarvihyökkäys on taattu! Täällä kyläilleet kyllä tietävät sen jo.
