Wilma, jonka vein kaverilleni Eijalle 3 viikkoa sitten, on tänä sunnuntaina saanut pienen valkoisen kilin.

Söpö kuin mikä. Onnittelut! Täällä sitä odotellaan milloin Hilla tekee samoin.

Järkyttävä näky terassilta etuovelle.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

“Syökö Lumikki meidän ruuat?
Juuri kun Kennelrehun autolta & luomupossutilalta tuli ruokaa.”

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

:

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Sillä välin Hilla otti rennosti.

Vuohet muuttivat eilen Savitaipaleelle Eijan luo.

Aidan kanssa oli heti kättelyssä haasteita kuten vain voi vuohien kanssa ollakin No, Eijalla on hommia saada aitaus vuohen pitäväksi. Meneehän se äitienpäivä niinkin.

Minulle jäi vielä blondit Lumikki & Hilla ja jälkimmäinen niistä toivottavasti saa tässä kuussa kilin.

Wilmalla & Wilholla on tosi hienot sisätilat nyt ja heille vielä tehdään erikseen pihatto myöhemmin. Nyt niiden sisätilat ovat tiilestä ja kaksi isoa boxia. Yhdessähän nuo nukkuvat, mutta onpahan tilaa.

Minnie oli mukana reissussa ja käyttäytyi tosi hienosti. En usko, että pojat olisivat olleet yhtä rauhallisia. Minnien viime maanantaisesta hössötyksestä ei ollut tietoakaan.

on ilmeisesti alkunut. Koirillakin.

Eilen lenkillä Minnie nappasi metsässä päästäisen.

Vuohetkin olivat eilisellä vajaan 5km lenkillä. Tällä kertaa ne eivät metsästäneet

Elämä taitaa sujua samaan malliin kun ei tänne saa kirjoitettu. Ei viitsi itseään toistaa.

Lenkillä käydään ja samalla ajoittain treenataan (pentudami mukana taskussa), välillä vuohet mukana useimmin ilman tällä hetkellä.

lenkillä

Hilla vuohen kävin joulukuussa astuttamassa, mutta Uutena Vuotena se huuteli ja seuraavana päivänä Wilma & Wilho astuivat sitä “kilpaa”. Eli taas oli kiima ja joulukuun astutus ei sitten onnistunut.

.

.

.

.

.

Rölli & Hilla

Sovin sitten heti samaksi päiväksi toiseen paikkaan astutuksen ja otin astuvan Wilmankin mukaan. Hyvä niin kun se pukista oli enemmän kiinnostunut. Hillaakin pelotti vähemmän kun tuttu oli mukana. Molemmat sitten astutettiin ja katsotaan tuleeko vielä kiimaa. Lumikinkin olen ajatellut astuttaa, mutta se on nykyisin hiljaa (toisin kuin viime talvena kun se mylvi). Pitää alkaa tarkemmin seuraamaan hännänvispaamista. Vuohi tosiaan saattaa huutaa kun sillä on kiima. Viime vuonna ajoittain täällä oli ihan hirveää huutoa. Onneksi kiima kestää 3 päivää ja huutoa ei kuin n. 2 päivää.

Hilla ja Lumikki jäävät tänne ja Wilho & Wilma lähetävät kaverini Eijan luo tässä jossain vaiheessa keväällä. Tuo luopumispäätös tuli kun Wilho oli seuraa pitämässä Wilman pojalle kun se lähti täältä uuteen kotiin. Wilmankin jouduin sitten pari päivän kuluttua viemään sinne kun se sarvettomana jäi noiden kahden sarvipään syrjimäksi. Wilho sitten tuli takaisin ennen Wilmaa ja siinä ajassa olin kypsytellyt niistä luopumista. Wilman kyllä lypsävänä & kivana vuohina mielelläni pitäisin, mutta kun sillä ei ole sarvia ja jää alakynteen. Wilho taasen on vähän turha puskija kun siitä ei maitoa saa. Eli kun Wilhosta päätin luopua, niin Wilma saa mennä mukana. Ikävähän noita tulee, mutta pääsevät hyvään kotiin.

Kesällä sitten toivottavasti Hilla tekee kilejä ja tyttö saa jäädä. Pojasta/pojista luovun. Kilistely  touko-kesäkuun vaihteessa jos astutus onnistui.

Facebookiin tulee “tärkeimmät” kirjoitettua ja tänne kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Tuntuu ettei mitään kiinnostavaa enää saa kirjoitettua.

Koska vuohet eivät oikein pysyneet famariaidan eikä sähköaidan sisällä, niin pistin ne Pintos-aitaukseen. Se on 2 metriä korkeaa rauta-aitaa ja siinä ne kyllä pysyvät loistavasti. Harmi vain, että se on aitauksista pienin. Olisi luullut että muutaman tuhannen neliön sähköaitaus olisi ollut niille kiva paikka olla, mutta kun se ruoho oli vihreämpää aidan toisella puolella…. Koirat menettivät täten tarhansa.

Hankin sitten uuden rullan rauta-aitaa ja se tuli talon päätykulmasta varasto/autokatoksen päätykulmaan (15m). Toinen osuus sitten varasto/autokatos ja talon terassi (~10m).

.

.

.

Aita saatiin paikoilleen kiitos isukin. Nyt vielä pitää terassilta pari lautaa pätkäistä pois, jotta tuonne tarhaan pääsee (siis koirat).

Kunhan Tapsa (remonttireista & kaveri) ehtii, niin terassi pistetään “umpeen” niin että yläosaan tulee lasit (liukuikkunoilla) ja tuo terassiaita laudoitetaan umpeen (nyt siitä on välit). Sitten tuosta tulee mainio tila koirille pakkasettomilla päivillä kun ne voi jättää terassille kun menee käymään jossain ja koirat pääsevät myös “ulos”. Toistaiseksi tuon tilan valmistuminen on kiireistä johtuen viivästynyt.

Tarhan tekoa:

• Kuva 1
• Kuva 2
• Kuva 3
• Kuva 4

Wilma järjesti juhannusyllätyksen: poikakilin.

Laskettu aika olisi ollut viikon kuluttua viikonloppuna. Odottelin synnytystä ensi viikolla, joten vielä olin “turvallisin” mielin. Sitten kuului ovelta koputus ja naapurista tyttö tuli kertomaan, että Wilma on saanut jo kilin kun sellainen on tarhassa.

Ei muuta kuin kiireen vilkaan katsomaan ja siellähän jo kili huojui ja vaappui jaloillaan. Odottelin josko vielä olisi lisää tullut mutta tuohon yhteen se jäi.

Eka kuva kilistä

Tutkin pikaisesti vehkeitä ja pojalle näytti. Kun tilanne oli vähän rauhoittunut tutkin vielä uudelleen en edelleen olin pojan kannalla. Vähän huonosti tullut tutkailtua vuohien vehkeitä.

No, tänään näin kun kili pissi ja kyllä se ns. vatsan alta tuli, että ei ihan pieleen arvaus mennyt

Äiti ja poika voivat hyvin. Lumikki tuojotti kiliä silmät suurina kun sen hyvän matkan päästä näki.

Alfie on ollut vähän liiankin innokas tulokkaasta: se vain vinkuu ja haukkuu ulos aitaukseen. Melkein on meinannut hermo mennä kunnes keksin, että pitäisköhän äijä viedä verijäljelle kun nuo tuoksut noin kiinnostaa. Mikään nome-koira siitä tuskin tulee; sen verran on varovaista sen noutaminen.

Saivat kaikki koirat eilen ternimaitoa: piti tietty tutkia että Wilman maidontuotanto on kunnossa. Suurin osa tosin taisi mennä sille itselleen. Toisesta nisästä tuli ruskeaa maitoa ja isommasta sitten puhtaanvalkoista. Lypsin ohjeiden mukaan ruskean nisän tyhjäksi. Kili on siitä tänään juonut kun ilmeisesti on sopivasti ylempänä eikä tarvi kyyristyä maitobaarille. Tänään siitä tuli valkoista, mutta ihan todella vähän. Pitää varmaan alkaa lypsää sitä ettei surkastu lopullisesti.

Naapuri soitteli ja kertoi että keskiviikkona Wilma & Wilho olivat käyneet tuhoamassa kukkapenkit ja tänään sitten korjailin aitaa. Laitoin äidin ja lapsen siihen tarhaan, jonka vuohet olivat talvella rikkoneet. Sain puutavaralla korjattua ne kohdat, mistä piti farmariaita leikata pois. Kili tuskin karkailee vähään aikaa ja pitää äidinkin tarhassa. Wilho & Lumikki saavat olla koiratarhassa. Tosin säätöjenkin jälkeen Wilho karkaili 180cm korkeasta aidasta huolimatta, mutta jokaisen ylityskerran jälkeen tein lisäsäätöjä ja nyt toistaiseksi äijä pysyy sisällä. Ensi viikolla voisi sitten sitä sähköaitaa hakea. On pitänyt jo jonkin aikaa, mutta kun ei meinaa ymmärtää miten sen saa toimimaan….

Lauantaina, ikää 1vrk