Tietty samaan saumaan osui koko viikon workshoppi töissä. Lähtö 7.45 ja paluu 18.30.
Jetta & pojat kävivät maanantaina kun silloin piti olla se pisin päivä, mutta muutkin sitten venyivät jota kuinkin yhtä pitkiksi. Pakkasta oli niin perkeleesti (pahimmillaan -33.5C), että kun uupuneena pääsin kotiin, niin eipä sitä viitinyt eikä jaksanut lenkille. Mitä nyt tuossa ihan polun päässä tuli käytyä.
.
.
.
Loppuviikosta perjantaina jaksoi ns. kunnon lenkin. Ensin Minnie ja sitten pojat. Huomasin, että tässä järjestyksessä lenkitys on helppoa. Minnien kanssa menee pitkälle ja poikien kanssa ei enää tarvi. Lenkittävät nimittäin itse itsensä salamannopeasti sinne missä kävimme Minnien kanssa ja sitten juoksevat takaisin luokseni ja sitten taas sinne Minnien jättämän kaukaisimman hajun luo. Siinä saivat sitten hyvää liikuntaa ja vauhdilla. Olisi känny & gps pitänyt laittaa niihin ja katsoa matkaa kartalta.
Seuraavalla viikolla moinen lenkkeilyinto pikkuhiljaa laantui. Torstaina 24.2 kävimme jo yhdessä lenkillä taas. Aluksi kokeilin Minnietä hihnassa pihalla poikien kanssa, mutta eipä pojat olleet kovinkaan kiinnostuneita. Sitten lenkille ja “välinpitämättömyys” jatkui.
Minnien juoksun alkupäivinä Eddie otti jä lähti naapuriin. Luuli ilmeisesti, että naapurin Nellillä (reilun 500m:n päässä) on juoksu. Vaan eipä ollut ruoho vihreämpää aidan toisella puolella vaan juoksu oli ihan kotiovella. Kiltistihän tuo tuli retkeltään kotiin. Hajut vain saivat reppanan sekaisin eikä kohdistus ihan mennyt oikein.
Kolme vikkoa sujui vähän helpommin kuin olin kuvitellut. Minnien “parhaat päivät” osuivat workshopin aikoihin ja sen se sai viettää makkarissa kissan/kissojen kanssa. Portti oli ensin oven edessä, ovi suljettu ja viellä haka esti oven avaamista. Pojat olivat keittiössä portin takana. Yhtenä päivänä Alfie tosin löytyi olohuoneesta mutta taisi luulla pääsevänsä sieltä terassin kautta “vessaan” (ainakin hätä oli ollut kova kun oli sitten tullut lattialle). Olkkarissa oleskelimme jonkin verran Minnien kanssa ja siksi se oli vähän suljettua aluetta pojilta. Minnen hajut kun saivat nuo merkkailemaan myös sisällä! Keittiössä & eteisessä ei niiden tarvinut merkkailla kun Minnie ei siellä oleskellut.
Ostin sitten noille jalannostajille poikahousutkin. Vaikka aluksi nauroin niille. Löysin ne vahingossa kun Minnielle googletin juoksuhousuja. Kun olkkarissa oli muutaman kerran jalka noussut, niin jopa loppui nauru (housuille) ja lähdin sellaiset ostamaan. Muutaman päivän pidin niitä, mutta ongelma helpottui sitten eristämällä nuo samoista tiloistakin.
Torstaina oli kylpypäivä kun pesin kaikki koirat. Tarkoitus oli pestä vain Minnie ettei haisisi liikaa poikien nenään, mutta meni sitten kaksi muuta samalla. Tony neuvoi, että Minnie kannattaa pestä juoksun jälkeen, niin on poikien kanssa helpompaa. Hyvä ja toimiva vinkki. Eipä nuo ole siitä kiiinnostuneet kummoisemmin kuin ennen juoksua. Onneksi ohi on
Huomasin viime perjantaina, että Minniellä on alkanut ensimmäinen juoksu. Melkein ehti 1v 4kk ikään. Kaikki kolme aikaisempaa narttuani ovat saaneet juoksut 11kk:n ikäisinä. He ovat olleet kevätpentuja ja Minnie on myöhäissyksypentu. En tiedä vaikuttaako tämä asiaan ja nyt kun aurinko on alkanut paistamaan enemmän, niin elimistö aktivoituu. Kyllähän sitä itsekin elää aikamoisella säästöliekillä pimeänä aikana.
Pojat eivät minulle kertoneet mitään Minnien juoksusta. Lauantaina ne ajoittain vähän enemmän jo haistelivat Minnietä, mutta lenkillä eivät moista muistaneet. Sunnuntai sujui samalla lailla.
Eiköhän parin päivän kuluttua ole jo meno toinen. Hyvä tuuri kun samaan aikaan oli Lidlissä turvaportteja tarjouksessa. Ostin niitä 2 lisää. Ikeasta on yksi portti ja vanhemmilta peritty yksi muovinen (joka on ollut yläkerran porttina). Saa sitten porttien avulla vähän lisäaikaa reagoida jos vaikka joku yrittää ovea avatessa “karata”. Joutuupahan jarruttamaan sitten portilla.
Lauantaina kävimme Minnin kanssa kaupassa ostamassa uudet housut. Varastossa olisi voinut olla entisiä, mutta voi myös olla että heitin ne pois kun poikiin kuvittelin flateissa siirtyväni. Samalla kun noita housuja googletin, niin löysin myös poikahousut. Ei muuten hullumpi idea tässä tilanteessa vaikka vähän eri tilanteeseen on tarkoitettu. Mutta kun pistooli on pöksyissä, ei vahinkoa yhtä helposti pääse tapahtumaan. En todellakaan halua vahinkoa tapahtuvan.
Viikonlopun uutisena oli, että Kennel Belsudissa syntyi 7 flattia. Ruskeita 5 ja mustia 2. Vain yksi ruskea tyttö ja kaikki muut 6 ovat poikia. Tony on melkoinen Suomi-fani, eli jos uros kiinnostaa niin voisi olla hyvät mahdollisuudet sellainen sieltä saada. Tässä pentueen sukutaulu.
Minnien paluu kouluun ei ollut niin suuri katastrofi kuin luulin. Perustottelevaisuudessa on petraamisen varaa kun on häiriöitä, eli muita koiria. Damin kanssa sitten ei ollut ongelmia häiriöistä huolimatta. Olin yllättynyt kuinka hyvin se muiden läsnäollessa toi damia. Ilmeisesti pentudami mukana lenkillä on ollut hyvä juttu.
Perustottista voi siis harjoitella lisää, koska siinä on parantamisen varaa ilman häiriöitäkin. Paikallaolomatkoja voi aina pidentää. Damia kuljettelen mukana lenkillä. Joskus käytän sitä, joskus en (se vain on taskussa).
Alpit kutsuvat taas ja olen koirahoitolaa etsinut. Inkoon hoitola on todella hyvä, mutta ihan väärällä suunnalla kotiin ja lentokenttään nähden.
Kävin sitten eilen tutustumassa yhteen paikkaan Hyvinkäällä, jonne olin soittanut alustavan varauksen. Ihan kiva paikka noin muuten, mutta illalla henkilökunta lähtee pois ja tulee aamulla. Kukaan ei ole siinä vieressä valvomassa. Eli laitosmainen hoito. Palohälyttimet on ja turvakamera, mutta mitä jos koira sairastuu ja huutaa tuskaansa koko yön? Kukaan ei kuule. Inkoossa esimerkiksi omistaja asuu talossa koirahoitolan vieressä ja kuulee kyllä kovat huudot.
Mietin, että ihan sama kuin jättäisin koirat tänne kotiin ja pyytäisin että naapuri tulee pari kertaa päivässä syöttämään ja päästämään pissille. Yöt ilman hoitoa. Mutta että tuollaisesta vielä joku on valmis maksamaan?
Hoitolaitoksessa oli ihan hyvin koiria. Onkohan niiden omistajat kyselleet tuosta yöjärjestelystä? Kun kerroin tästä yhdelle koiraihmiselle, oli hänkin ihmeissään tuosta. Ei olisi hänkään uskonut, että joku noin pitää koirahotellia.
Nyt tosin näyttää siltä, että saan tänne kotiin koiranhoitajan Se olisi koirille paras vaihtoehto.
Sain vieraskirjaan toissapäivänä viestin, että pojista on tullut isä.
Itse asiassa pennut syntyivät jo 25.9 ja niitä oli neljä. Kaksi ovat äitinsä lailla Suomen Lapinkoiria ja kaksi sitten flatti isänä.
Muistan kyllä kun Nella karkasi heinäkuussa juoksuisena tänne; se silloin oli jo astutettu (kerran) ja pojat eivät rysänpäältä jääneet kiinni perheenperustamisesta. Nella astutettiin sitten vielä toistamiseen Suomen Lapinkoiralla.
Pennut ovat myynnissä ja ajattelin keskiviikkona niitä käydä katsomassa (tänään). Tyttö ehtikin sitten jo lähteä, mutta poika oli edelleen naapurissa (½ km päässä). Poikaa ollaan tulossa katsomaan lauantaina. Täysirotuisia ei olla kysytty. Olin yllättynyt, että sekarotuiset menevät niin helposti.
Tässä sitten on kuvaa rakkauslapsesta.
.
.
.
.
.
.
.
Tässä sitten koko pesuetta minus tyttö:
.
.
.
.
.
.
.
.
Naapurin työkaverilla oli aikoinaan flatin & Suomen lapinkoiran risteytys. Oli kuulemma ollut aivat ihana ja elänyt 13-vuotiaaksi.
Kyllähän tuo yksi poika oli eri näköinen kuin nuo kaksi muuta. Jotta koiralle tulee pystyt korvat, pitää molempien vanhempien olla pystykorvaisi kertoi naapuri. Tuolla täysmustalla (samoin kuin siskolla) oli luppakorvat.
On jäänyt blogi vähän vähemmälle huomiolle viime aikoina. Moni suosittu bloggaaja on lopetellut blogejaan ja huomaan myös monien muiden hiljentäneen tahtiaan. Syyksi on tarjottu FaceBookkia, joka vähentää bloggauksen tarvetta.
Varmaankin totta. Voi “tärkeämmät” asiat jakaa FB:ssä ja bloggaus jää vähemmälle.
Koirien kanssa on lenkkeilty, treeniriistaa pakasteltu sekä raakaruokaa syötetty. Siinäpä ne oleelliset. Mitä nyt about 2 viikka sitten kotiin tullessa oli 360kpl D3-vitamiinipurkki tuhottuna lattialla. Oksennutin koirat ja vein ne Aistiin (Vihdin päivystävän eläinlääkärin neuvosta). Siellä otettiin vielä verikokeetkin, mutta kukaan ei jäänyt kiinni. Sitten syötettiin 4h välein hiiltä. Kaikki tämä vain noin 700 euron sijoituksella. Noh, onnex pojilla on vielä vakuutukset.
Lokakuu on ollut noin muutoin aika paska. 2.10 alko migreenit ja sen seurauksena olen ollut suurimman osa saikulla. Migreeninkeskeytystä kävin pyytämässä päivystyksessä kahdesti mutta eivät jostain käsittämättömästä syystä suostuneet…
Nyt alkaa olemaan valoa tunnelissa ja voi vähän muutakin tehdä kuin hengittää. Ehdin ennen sairastumista aloittaa lenkkeilyn (hölkkä) koirat mukana ja sitä olisi tarkoitus nyt jatkaa. Ei ole tähtäimessä kuin 15km juoksut maksimissaan kerralla. Minnie on jo yli vuoden ja kun se tuolla metsässä tulee vapaana, niin näillä vielä 6km:n lenkeillä pystyi pitämään sitä hyvin mielin mukana.
Eilen tuli uudet MBT-kengät Englannista (eBay). Edelliset voivat hyvin ja käytän niitä todella paljon. Siksi piti hankkia lisää. Yhdet vähän siistimmät ja toiset nuo ns. “vaelluskengät”.
Tässä pojat taas saavat esitellä kenkiä:
Kesäisin tulee aina pidettyä lenkilläkin MBT-kenkiä. Talvella ja liukkaalla niitä ei oikein voi pitää. Töissäkin ne on ja siksi piti vähän “söpömmät” tilata tällä kertaa.
