Kun Mira täytti 12-vuotta, oli se kova juttu. Harvinaista herkkua flatille. Sitä piti juhlia oikein kunnolla.

Vielä enemmän taisi hämmästyttää 13-vuotissynttärit, saatikka 14. Ihmettelin hyvää tuuriani.
Itku pitkästä ilosta -sanonta pitänee paikkansa kun menetin Ellan sen ollessa vain 2-vuotias (24.11.06). Onhan tuossa onneksi vielä Niki, jonka 14-vuotispäivä lähestyy.

Mikäli Nikin 14-vuotissynttärit toteutuvat, niin tiedossa on todelllakin suuret juhlat!

Näitä kuvia löysin tiedostojen kätköstä viikonloppuna. Muitakin erikoisia kuvia löytyi.

Aika rauhallista on tämä elämä n. 14-vuotiaan kanssa, ettei mitään “raportoitavaa” oikeastaan ole.

Niki on parina päivänä ottanut sen pehmopupun suuhunsa lenkille lähtiessämme. Eli virtaa on riittänyt hyvin tuon ikäiseksi.

Eniten se elämältä taitaa odottaa rapsutuksia. Kuonolla tökitään jos yrittää “kesken” lopettaa. Leffaa katsoessa meikä löhöää sohvalla, Niki on siinä sohvan vieressä lattialla ja sitten siinä tulee rapsutettua sitä. Jos vahingossa lopettaa, niin Niki nousee ylös ja tulee tökkimään.

Ellen veljen pennuista on lisää kuvia laitettu esille.

Ellan kuolemasta tuli 24 päivä 2 kuukautta. Viime keskiviikkona siis.
Kissakaan ei ole kotona Ellan lähdön jälkeen ollut vaan jäi vanhemmille. Aluksi tietysti kun olin itsekin siellä toista viikkoa. Mietin, että joulun jälkeen kotiin, mutta oli niin paljon kannettavaa että kissa jäi. Sitten viikko 5 oli alunperin tarkoitus viettää alpeilla, mutta lumen puutteen takia jäi menemättä. Kissa siksi vielä “mummolassa”. Nyt näyttää, että viikko 7 menisi alpeilla, joten josko se kissa sen jälkeen tulisi kotiin. Vähän kyllä vaikuttaa siltä, ettei äitini hennoisi siitä luopua. Eilen soitteli ja kertoi kuinka kissa oli vallannut hänen puolensa sängystä ja äiti mietti miten päästä sänkyyn kissaa häiritsemättä. Isä siinä ehdotti josko äiti menisi sohvalle nukkumaan No, äiti meni ihan isän viereen, ettei kissan uni häiriintynyt. Ei täällä tuollaista luxus elämää pääse kissa viettämään. Ellakin aina häiritsi Veeran (kissan) olemista yrittämällä suukotella sitä ja Veera parka oli ihan naama mutrulla, että yök!

Taitaa “vauvakuume” nousta kun olen jo nimeä/nimiä miettinyt uudelle pennulle.

Vieläkin mietin ihan tosissaan urosta. Katsotaan kuinka käy. Ensinnäkin, toivon todellla, että narttu ylipäätään tulee kantavaksi. Jos on vaihtoehtoja, niin sitten mietin tarkoin, koska myös sitä seuraava pentu tulee olemaan samaa sukupuolta. Narttu ja uros samassa asunnossa: ei kiitos. Ei ainakaan tässä. Ehkä jos olisi isompi, mutta kun ei ole, niin eipä tarvi miettiä.

Uroksille löytyy mm. tällasia nimiä:
Alvin, Jesse, Eddy, Benny, Max, Adam, Axel, Robbie….
Muita ehdotuksia? Pitäisi taipua siis suomalaisille, norjalaisille ja briteille.

Kohta varmaan kuitenkin alan miettimään tytön nimiä…..

Laitoin tunne sivun reunaa Googlen Gadgets‘eja. Vähän joutui alkuperäistä (320px) leveyttä säätämään, kun tuo reunus on 220px.

Jos jollain on laittaa kutsua W3 Counteriin, niin kiitollisena otan vastaan.

Edit: Gadgets otettu pois. Tuli liian sotkuisen näkoiseksi.
Tässäpä ne tähän postaukseen tuotuina.

Laitan tähän hieman tilastoa kävijöistä.

Näyttäisi siltä, että suurin osa blogia lukevista palaa takaisin. Kiitos siis uskollisuudesta!

Tässä mistä lähteistä blogiin tullaan (olen peittänyt osan, koska en tiedä halaisivatko he näkyä lähteinä).

Tällaista ja paljon muuta tilastoa tarjoaa Google Analytics ilmaiseksi.

Illalla tulossa taas huippujännää elokuvaa näytille. Melkein yhtä jännää kuin eilinen.

Kävimme Nikin kanssa Nuuksion lenkillä. Lauantai ja sunnuntai menikin tuossa läheisellä pellolla ja oli vähän tylsää.

Niki oli tyytyväinen kun pääsi laatulenkille. Nuuksion metsissä se niin nauttii lenkkeilystä, ettei vedä vertoja millekään muulle.

Niki on viime aikoina yskinyt vähän enemmän. Sunnuntaina annoin sille 3 Nuelin Depot lääkettä päivän aikana. Tänään on selvitty kahdella tabletilla. Niki on niitä aina ajoittain syönyt jo kolme vuotta, jolloin ultrassa havaittiin heuhkoputkien iän mukanaan tuomaan surkastumaa.