Laitoin ½-1h ennen lenkkiä tassuihin ja lähdimme lenkille. Alku vaikutti lupaavalta, mutta sitten alkoi tassujen lutkutus. Ehkä se sitä kuitenkin jonkin verran hillitsi, juuri tuon alkumatkan.

Tänään päätin kokeilla sinkkipastaa, jota olen alppireissuilleni ostanut. Reissuilta on jäljelläkin putkiloita. Töhnäsin Minnien & Eddien tassut sillä, Minnien huolellisemmin. Kun se siinä rentona selällään köllötti sohvallakin. Eddie oli tuolissa, joten ei ollut yhtä helppoa ja siinä vaiheessa alkoi Alfie jo “säestämään” rasvaamista. Laitoin sinkkipastaa myös varpaiden väliin.

Taas alku vaikutti todella lupaavalle, mutta sitten päädyin vähän extreme reitille. Joku metsäkone oli hakkuualueelle tehnyt pokua, mutta se ei sitten vienytkään yhden toisen reitin varrelle, vaan sinne piti sitten kahlata. Välillä sekä Minnie että Eddie olivat tassujen kimpussa. Alfiella on niin kiinteät tassut, että niihin harvemmin menee lunta jäätymään.

Alla videossa Minne & Alfie lumessa tarpomassa:

Täältä löytyy toinen video tältä päivältä.

Relaxant vs sinkkipasta: sinkkipasta voitti.

Sinkkipasta on myös ollut hyvää korvatulehduksissa.

Rapsakka keli oli lenkillä: -20C. Ja vaikka FaceBookissa koirille (muille kuin noutajille) on puettu söpöjä talvitakkeja, niin me lenkkeilemme luomusti. Vuohien ensimmäisen talven aikana jo selvittelin takin/loimen toimivuutta ja opin, että ko. härpäke vain painaa karvaa väärään asentoon ja altistaa herkimmin paleltumille kuin luomuna liikkuminen. Siispä vuoheni elelevät kesät-talvet pihatossa ilman loimia/takkeja ja kasvattavat tuuhean turkin suojakseen. Samaisesta syystä koirani eivät myöskään käytä takkeja ainoana poikkeuksena autossa odottelu, jolloin takki on hyvä.  Katiskassa aiheesta on kirjoitettu kattavasti, joten sieltä voi aiheesta lukea lisää.

Rentoutus by Minne & Eddie

23.1 tilasin Bookplus.fi:sta kirjan “Dominanssi” ja toimitus luvattiin  <5 päivän kuluessa. Tänään sitten tuli viesti, että kirja on jälkitilauksessa. Eli 8 päivän jälkeen huomasivat, että hups! kirjaa ei olekaan. Nyt sivulla on toimituksessa 5-15 päivää. Sähköpostissa ilmoittivat etteivät tiedä toimituspäivää. Rahat kyllä kelpasivat per heti.

Olisihan tuon kirjan saanut Amazonistakin englanninkielisenä ja jos tämän toimitusajan olisin tiennyt. Ostopaikan valinta olisi ollut helppo. Bookplus voisi myös ilmoittaa suoraan sivullaan, että kirjaa ei heillä tällä hetkellä ole. Meikäläisellä pitäisi kirja olla luettuna 29.2 mennessä.

Jälleen yksi syy harkita käyttääkö suomalaista nettikauppaa. Miten ne aina onnistuvat töpeksimään ja saamaan asiakkaasta entisen? Rehellisyys sivulla, että kirjaa ei juuri nyt ole mutta sen voi tilata ja toimittavat myöhemmin kun sitä taas on, olisi vähimmäisvaatimus. Tällöin asiakkaalle jäisi mahdollisuus valita odottaako vaiko tilaa muualta. Mutta ehkä tarkoitus oli saada asiakas vain tekemään tilaus. Meneekö ko. firmalla siis huonosti? Lisäksi kirjakaupan olisi hyvä tuottaa jotain lisäarvoa kirjaastoon nähden. Kirjastostakin saisi varaamalla kirjan jo kohta nopeammin.

Hienoa  kuitenkin, että edes 8 päivän jälkeen ilmoittivat että kirja myöhästyy.

***Update***
Pyysin perumaan tilauksen ja palauttamaan summan tililleni ja yhteydenoton perusteella se onnistuu. Hienoa! Tilasin kirjan eBaysta Englannista. Jenkkilästä olisi voineet lähettää nopeammin, mutta kirja nyt kuitenkin on tulossa eikä odottamassa painosta tai vastaavaa. Meikä kun ei ole mikään nopea lukia, vaan kirjan ääreen nukahteleva, niin ehkä saan sen luettua 29.2 mennessä.

Päädyin ostamaan ne eBay USA:sta. Edut: halvempi hinta & nopeampi toimitus.

Suomessa ilmoittivat toimittavan 4-5 päivän jälkeen kun USA:ssa tilauspäivänä. Sainkin pari tuntia tilauksen jälkeen kuittauksen, että tuotteet ovat lähteneet. Todellisuudessa tuskin eroa Suomesta toimitettuun, mutta mahdollisuushan aina on.

Kolme kongia on kokonaishinnaltaan (tuote + toimitus) sellainen että verotettava jää alle 10€, eli ei veloiteta.

Ihan kivoja aktivointileluja koirille: Minnielle toissaviikonloppuna pääsin kokeilemaan ja oli kiinnostava. Alfie kokeili seuraavana päivänä, mutta ei oikein syttynyt sille samalla lailla kun oli muutenkin levoton. Tai sitten ei yksinkertaisesti ymmärtänyt mitä sille olisi pitänyt tehdä (liian kiire).

Saattaapi olla, että Alfiesta tulee lypsykoira. Yritin taas ties kuinka monetta kertaa lypsää Hillaa, mutta se vain hyppeli alta pois. Aikani yritettyä oli pakko ottaa Alfie siihen lähelle kun se vain haukkui (lypsän eteisessä) oven takana. Kun Alfie tuli eteiseen, niin Hilla pysyi paikoillaan ja sain toisen puolen lypsettyä melkein tyhjäksi. Kaksi purkillista tuli, eli reilu litra. Pääti säästää Hillaa ja ottaa toisen puolen myöhemmin.

Loppu nimittäin kahvimaito ja lypsin Lumikin, joka on tosi helppo lypsettävä. Samalla sitten otin Hillankin sen jälkeen käsittelyyn kun tutkin sen haavaa. Hillan maidon annoin koirille ja sitähän riitti. Sopii myös ruokavalioon.

Tässäpä viikonlopun lumiriehaa:

Onnistuisko teiltä merkitä niihin pieniin n. 600g:n pusseihin mitä ko. pussissa on?

Kun ostan 10kg:n laatikon erilaisia lihoja + rasvoja + muita tuotteita, niin niiden laittaminen merkityissä 10kg:n pahvilaatikoissa kotipakastimeen on sula mahdottomuus. Sisältö pitää siis laittaa pakkaseen ilman sitä laatikkoa. Laatikossa on merkintä tuotteesta. Pusseissa ei sitä enää ole.

Tämän jälkeen jäätyneen 600g:n pussukan sisällön tietäminen/tunnistaminen voi olla hyvinkin vaikeaa.

Mikäli haluaa antaa koiralle monipuolisesti ruokaa, niin on hyvä tietää mitä antaa. Varsinkin jos haluaa seurata esim. viikko-ohjelmaa.

Valitettavasti tällä hetkellä tuo on todella vaikeaa. Vaikka olen raakaruuan kanssa ollut tekemisissä 2 vuotta, niin pakastearkusta ottaessa menee arvailuksi mitä ko. tuote on.

Pyyntö teille siis olisi, että myös noissa pussukoissa olisi merkintä mitä ne sisältävät. Onnistuuko?

Musch’ille kiitokset kissanruuan kattavasta merkitsemistä. Vielä kun koiraruokakin olisi.

Kuva-arvoitus: alla oleva tuote on jo hiukan sulanut. Mitä se on?

Siinä välissä on lenssua sairastettu (mitäs pidin taukoa D3:ssa…) ja vähän muutakin. Toissapäivänä taas alottelin lenkit hangessa ja 2.5km oli killeri. Eilen sitten rauhallisemmin 1.7km ja otin 2 vuohea vielä mukaan ettei mene hötkyilyksi.

Torstaina (tänään) sitten jo vähän pitempi lenkki.

Eilen Hilla vuohi jäi kotiin eikä tullut lenkille kahden mukana. Tiistaina vuohet olivat onnistuneet pääsemään aitauksensa ulkopuolella (rautainen 2m korkea aita) “avaamalla portin”. Kun sen illalla vasta huomasin, niin Hilla oli hävyksissä. Lumikki & Nuppu olivat menneet koira-aitaukseen. Myöhemmin löysin Hillan koirankopista, josta sitä kertalleen oli käynyt etsimässä aikaisemmin. Reissusta rähjääntyneenä sillä oli haava jalassa.

Laitoin siihen lasten sukan ja jotta se pysyisi paikoillaan, tarvitsi se kiinnittää jeesusteipillä. Ko. teippi takajalassa sitten osui utareen rupeen eli piti sitten sitä suojata. Uimapuku ei käynyt vaikka kuinka sovitin. Päädyin sitten t-paitaan. Eli Hilla ei sitten päässyt lenkille eikä sillä tuntunut olevan kovaa motivaatiotakaan moiseen.

Sairastelun aikana piilottelin muutaman kerran nameja sisällä ja koirat saivat etsiä niitä + saivat luita normaalia enemmän jyrsittäväksi. Pihalla ne tietty juoksivat, onhan tuossa tilaa, mutta ei vedä vertoja lenkille.  Voisi hyvin ostaa kongit ja antaa ruuan niissä, että saavat vastaavassa tilanteessa (lenkkivaje) puuhaa.

Nyt on sitten lenkkeity ja metsässä tongittu & kaivettu, että on saatu puhtia purettua. Vuohet voivat myös hyvin. Samoin kissat. Eli valtakunnassa kaikki hyvin.

Ai niin, tänään löysin pitkän etsinnän jälkeen Icebugin Cortina nastakengät. Hyvä kun on vähän tuota vartta ettei mene lunta sisälle tai joudu erikseen lumisuojia laittaa.

Kiitos Anulle vinkistä!

Rapatessa roiskuu

“Ehkä otin, ehkä en - jugurttia meinaan”.

Muunmuassa luonnonjugurtti sisältyy ruokavalioon.

Sattumalta löysin veljeni kautta Barffaus-sivuston, jonka omistaja on veljeni entinen luokkakaveri. Otin häneen yhteyttä ja pyysin tekemään lättysille oikeaoppisen ruokavalion. Nyt meillä sitten sellainen on. Onnekseni huomasin etten ihan pieleen tosiaan ollut ruokkinut, mutta petrattavaa luonnollisestikin oli. Meillä on nyt viikko-ohjelma, jota on helppo seurata. Lihapäivinä vaihtelevasti eri lihoja ja sitten on rasvapäivä + sisäelinpäivät. Aamut alkavat lihaisilla luilla. Maksan ja sydämen oli jättänyt liian pienelle ruokavaliossa, mutta nyt se on korjattu. Samoin muutama muukin asia on nyt kunnossa mitä en ollut huomioinut tarpeeksi.

Sinänsä hyvä, että tuo on nyt kunnossa kun satuin ruokaohjelmaa odottaessani törmäämään aika ikävään juttuun papanoissa. Aiheessa kirjoitettiin myös koiran blogissa, mutta ko. blogi on nyt myöhemmin laitettu salasanan taakse. Tässä kuitenkin juttua raaka-aineiden ehkä vaaroista.

Ja sitten juttua suomalaisten broilerien paremmuudesta verrattuna muuhun Eurooppaan.

Se aika, jonka käytän koirien ruokailun järjestämiseen on suoraan pois ajasta jonka kuitenkin roikkuisin Facebookiissa, joten olen siinäkin mielessä tyytyväinen. Omasta puolestani voin suositella luonnollista ruokaa sekä koirille että ihmisille. Ja tosiasiassa ei sen ruuan laittamiseen kauaa mene. Ja ruokintaohjelman voi aina pyytää jos on epävarma aloittamisen kanssa.

Tänä viikonloppuna alkoikin sitten koulu, joka kestää kesäkuulle. Lauantai ja sunnuntai meni kouluillessa ja ihan kivaa oli. Maaliskuussa alkaisi myös toinen koulu. Ihan kivaa vaihtelua.

Minnie on toipunut, mutta se ei käynyt ihan parissa päivässä. Lauantaisen lääkärireissun jälkeen takapää asettui, mutta sitten alkoi taas etupää tuottamaan. Huomasin, että ruoka sulaa hyvin ja varsinaista ruokaa ennen nautitut vuohen p***at ja ruoho taasen tulivat ylös. Siispä siirryimme hihnalenkitykseen eikä tiluksilla saanut enää Minnie olla hetkeen vapaana. Kun ruokavaliosta jäi ko. “herkut” pois, niin massukin sai aikaa toipua.

Nyt heinät ja se toinen eivät saa näitä reaktiota enää aikaiseksi.

Tuossa oireilun aikana löysin oivan tuotteen: Valmarin.

En tiedä oliko Minnie jo alkamassa toipumaan vai olisiko Valmarin auttanut, mutta kun paraneminen varsinaisesti käynnistyi vasta tuon tuotteen aloittamisesta, niin se pysyy jääkaappivalikoimassa.

Löysin myös yhden koiran barf sivuilta Valmarinista maininnan ja se oli siinä: meikä starttasi auton välittömästi ja hurutteli apteekkiin.

Sitten tuli tapaninpäivä ja myrskyt. Maanantai aamuna klo 5 koirat herättivät kun UPS piipitti. Siinä ei voinut olla tuulen vinkumista huomaamatta ja sähköt siis katki (syy miksi UPS alkoi piipittämään).

Maanantai aamuna olimme ihan tilanteesta tietämättömiä: netti ei toiminut, sähköt eivät toimineet, puhelin ei toiminut (ilmoitti että vain hätäpuhelut). Siispä koirat autoon ja kahville. Pari sataa metriä eteenpäin ja käännös kun tiellä oli puu. Sama toisessa suunnassa tietä. Pikkutielle kaatuvia puita uhmaamaan ja pääsin isolle tielle ja vihdoin kahville. Otin toisenkin kupillisen. Sitten kohti kotia ja sillä välin olikin tilanne pahentuntut melkoisesti. Kesken ajon pamahti johto auton eteen tiellä. Jarrutin mutten sitä ehtinyt väistää, seuraavaa ehdin. Tavarat sinkoilivat autossa jarrutuksesta. Siinä sitä sitten oltiin tiellä kahden johdon välissä. Takana olevalla kuskilla ei lähimmäisestä välittäminen ollut korkealla arvoasteikossa ja hän vain peruutti paikalta pois kiinnostumatta tietämään kävikö minulle mitenkään ja miten pääsen tilaneesta pois. Hetken kuluttua vastaantulevalla kaistalle oli liikennettä ja pysäytin ne, jotteivat ajaisi roikkuvaan johtoon tai kahteen. Siellä löytyi avuliaita miehiä, jotka auttoivat minut tilanteesta pois. Kiitos!

Loppu kotimatka sitten olikin kuin sotatanner. Puita oli ympäriinsä tiellä, roikkumassa tyhjän varassa sekä johdoilla. Pelotti aika vietävästi. Paikalliselle palolaitoikselle ja VPK:lle suuri arvostus kun nopeasti saivat puita tieltä pois.

Sähköt tulivat takaisin torstai-iltana. Siinä vaiheessa alkoi jo olla huumori vähissä. Lämmintä kyllä riitti kiitos takkojen, mutta ei sähköä = ei vettä. Hain vettä työmatkalla vanhemmiltani sekä termarilla kahvia. Koirat olivat töissä mukana ja lenkittelin niitä pitkin päivää. Kotometsässä on sen verran puita, että jätin välin. Perjantaina vasta uskaltauduin sinne ja ihmeen vähin vaurioin oli lähimetsä selvinnyt. Hyvä se!

Vuosi on siis vaihtunut ja nyt aamulla on jopa lunta maassa Ihanaa valoisuutta.

Lauantaina kävimme tohtorilla ja Minnie sai nesteytystä. Niskanahka kyllä palautui hyvin, mutta suuta katsomalla el.lääk. päätti antaa nestettä.
Samaan nestepattiin sitten meni antibiootit ja “pahoinvointilääke”. Minnie ei ole oksentanut keskiviikko illan jälkeen, mutta ko lääke tohtorin mukaan auttaa tässä taudissa. Matkaan saimme lisää antibiootteja sekä kävimme apteekista hakemassa ohjeen mukaan “pahoinvointilääkettä”.

Ulkoisesti Minnie voi hyvin: ruoka ja juoma maistuu, pojat pidetään järjestyksessä, häntä heiluu ja muutoinkin ollaan pirteitä. Tämä nyt vain jatkui vähän turhan pitkään ja parempi aloittaa lääkitys.

Minnie

Minnie kävi ulkona ja molemmista päistä tuli vuorotellen tavaraa. Kävin siinä sitten tutkimassa tarkemmin ja toisesta päästä tuli punaista tavaraa. Onneksi ei mustaa kuitenkaan. Siinä sitten soitin luottoeläinlääkärille, joka oli sitä mieltä että kotihoito riittää kun Minnie on pirteä. Suositteli Canikuria, jota sitten 16 aikaan lähdin hakemaan.

Kotona palatessa odotti pikku pulaus ja terassin oven edessä pyyhkeellä “isohko” punainen läikkä (ruskeana se olisi ollut “pienempi”). Siinä sitten hyvästeltiin viimeisetkin rippeet rauhallisuudesta. Laitoin Canikur pillereitä pilkottuna Minnien kurkkuun toivoen niiden auttavan. Reilu 2h antamisen jälkeen Minnie taas laatotti ja siinä vaiheessa soittelin useille el.lääk. asemille yrittäen saada samaksi illaksi aikaa. Hyvä kun en Medi-Heliä hälyttänyt.

Mevetissä oli oikein mukava ihminen langan päässä ja hän rauhoitteli ja sanoi, että kunhan koira vain on pirteä, niin voi odottaa aamuun. Kertoi, että Canikur on parasta reseptitöntä tuotetta ko vaivaan ja sanoi, että avautuvat aamulla 7.30 jos on tarvetta. Veri ulosteessa voi kuulemma tulla nopeastikin tällaisissa tapauksissa.

Siispä sydän syrjällä odottamaan. Minnie otti terassin sohvalla +1 asteessa tunnin päikkärit. Ehkä viileä auttoi. Tuli mieleen elämäni rankin vatsatauti Indonesiassa: silloin jääkylmän suihkun alla henkeä haukkoen ei vatsaa sattunut yhtään. Mietin josko kylmyys samalla lailla auttoi Minnietä, vaikka eipä tuo nyt koiralle vielä kylmä ole. Montakohan kertaa kurkistin ikkunasta Minnien nukkumista….?

18.30 Minnie oksensi sen viimeisen kerran. Toisesta päästä tuli yötä myöten tavaraa ja klo 00.30 sai Minnie toisen satsin Canikuria.

Aamusta alkaen ei enää tavaraa ole tullut. Kolmas satsi Canikuria 9:30. Samalla alettiin jo vaatimaan ruokaakin. Pikkuannoksia riisiä on saanut jotta suoli saa aikaa toipua. Kuulin, että jotkut eivät enää suosita riisikuuria tällaisen jälkeen mutta täällä mennään tämä päivä pikkuisilla riisiannoksilla. Illalla Minnie taas sai Canikuria ja kuten aamullakin otti pillerit vapaaehtoisesti. 8h välein annetaan. Tuskin tarvisisi viidettä kertaa antaa, mutta jos nyt ottaisi varman päälle.

Pojat voivat hyvin eikä niillä ole oireita. Saivat tiistai iltana myös broileria kuten Minnie. Broiskua täällä syödään useita kertaa viikossa, mutta ehkä Minnielle osui vähän huonolaatuista ruokaa kohdalle.

Joka tapauksessa hyvälle näyttää ja säikähdysellä selvittiin. Hyvä niin. Kahteen yöhön ei ole tullut pahemmin nukuttua kun ovenavaajana on saanut toimia. Keskiviikko meni Minniellä & omistajalla enemmän tai vähemmän paastolla. Torstaina taasen toinen pirteä ja toinen zombi. Ja se zombi lähtee päikkäreille kunhan tämä on loppuun kirjoitettu.