Pari tyttöä tosin voisi vielä ottaa kun noita kanikoppejakin on nyt 3 kpl.

.

Vuohille pupuun tutustuminen oli jännää. Eka reaktio oli juosta pakoon. Pupukin meni piiloon. Sitten ihmeteltiin.

Hyvää 5-vuotispäivää Eddielle!

Siispä hankin DAPin rauhoittamaan tilannetta. Vaikuttaa sille, että noiden feromonin pössyttely tosiaankin auttaisi. Pojat ovat sen jälkeen olleet paljon rauhallisempia. Tietty Minnien juoksukin alkaa kohta olemaan lopuillaan, mutta laitoin sen toimintaan parhaimpina päivinä.

Yksi mielenkiintoinen havainto Minnien käytöksestä juoksun aikana: parhaimpina päivinä olisi kuka vaan kelvannut, mutta pari päivää ennen ja nyt jälkeen Minnie olisi suosiollisempi Alfielle. Olen miettinyt mistäköhän johtuu (keksimättä syytä). Omasta mielestäni Eddie olisi se parempi vaihtoehto: enemmän itseluottamusta, paremmat taipumukset, rauhallisempi, oppivaisempi ym. Miksi Minnie kuitenkin itse näyttäisi suosivan Alfieta enemmän?

Varmuuden vuoksi: tyttö & pojat ovat pidetty erillään  juoksun aikana (ensimmäistä viikkoa lukuun ottamatta). Tätä käytöstä on voinut seurata aita koirien välissä (esim. n. 2m korkea rauta-aita).

Nyt kello on siirtynyt 10 vuotta eteenpäin.

Tasan 10 vuotta sitten hyvästelin ensimmäisen flattini Miran.

Se sattui niin paljon, että halusin ajassa niin paljon eteenpäin, ettei enää olisi sattunut.

Pahinta oli luopuminen. Sen jälkeen helpotti vaikka ikävä jäi. Nyt on jäljellä kaunis muisto.

Kiitos Mira yhteisistä 14 vuodesta.

Tänään alkoi myös uusi koulu. Sitä sitten vuoden verran.

Minniellä alkoi juoksu. Viime viikolla tutkiskelin josko paperi näyttäisi punaista kun Alfie silloin tällöin nuuskasi, mutta ei mitään. Maanantaina lenkillä Alfie oli vähän enemmän kiinnostunut ja lenkin jälkeen “paperitesti” näytti punaista.

Viimeksi juoksu helmikuussa -11 ja tietty silloin tuli sellainen työviikko, että joka päivä piti mennä toimistolle. Noh, nyt sitten koulua Hgin keskustassa ke-pe ja sitten toista koulua heti perään la-su. Että silleen. Ensi viikolla taas työviikko.

Eddie on ihan cool ja aivan kuin ei edes noteeraisi Minnien tuoksuja. Nyt koulun vuoksi naapuri käy koirat päästämässä iltapäivällä pissille, joten en voi pöksyjäkään jättää jalkaan. Alfie se tosin korjaa jäljet leuka louskuttaen….

Ensi viikolla koirat sitten saavat ottaa vähän etäisyyttä toisistaan joksikin aikaa. Tulee sänkyynkin kivasti tilaa kun kolmen koiran sijaan tuleekin vain yksi
Pojat nukkukoon sohvalla.

Lenkilläkin ehti tulla pimeä eikä tehty kunnon lenkkiä. Kotona sitten piilottelin nameja pari kertaa ympäri kämppää ja osa ruuasta meni Kongiin. Kyllä sitä jo vähän läähätettiin sen jälkeen. Kaikki me neljä.

Että silleen täällä.

Iltalenkki

Otin Eddien aluksi autosta mukaan ja kahlasimme hangessa pellon halki rannalle, missä yksi fasukka lensi puuhun.  Sitä siis etsimään. Aika nopeesti oli käytetty pyssymiehen, ohjaajan ja koiran energiavarastot kun reisiä myöten ryömimme hangessa. Siinä vaiheessa tuli mieleen, että olispa ottanut molemmat koirat: toinen haussa kun toinen lepää. Jälkiviisautta parhaimmillaan.

Myöhemmin sitten bongasimme takaisin tullessa fasun puussa ja Eddie meni sinne “ylösajamaan” sitä lentoon. Fasu oli toista mieltä. Vaikka Eddie sitten siinä puujuurella haukkui fasulle, niin siinä se vaan viilipyttynä kökötti. Meikä kahlasi ravistamaan puuta ja johan tuli liikettä, mutta fasu sai sitten mennä.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Minnie joutui olemaan retken autossa. Harmi. Ei enää ollut voimia lähteä hankeen kahlaamaan. Saatiin kuitenkin mukaan hangesta pari jäätynyttä luonnollisen lähdön tehnyttä fasua mukaamme.

Kotimatkalla käytiin pullakahvilla keräämässä voimia. Jaksoi sitten kotona ottaa pari poseerauskuvaakin ennen päikkäreitä.

Kongeista koirat saivat ruokaa keskiviikkona ja aika uusi kokemus oli. Torstaina meni jo paremmin. Tuleepahan ruoka syötyä vähän hitaammin. Tai Eddie & Alfie kyllä syövät rauhallisesti, Eddie varsinkin. Minniellä vain yleensä on vähän kiire ruuan kanssa. Ensin oma ja sitten mennään kytikselle, josko pojilta saisi lisää.

Tänään kävin sitten apteekissa tarkoituksena hakea Virbacia lisää kun aikaisemmat putelit olivat loppuneet. Siihen tuli avulias apteekkari, jolle kerroin etsiväni korvienputsausainetta ja hän vei purkkirivistölle. Näytin että tuota johon hän, että “jaa, tuo isotooninen suolaliuos” tai jotain vastaavaa. Kysyin, että suolaliuostako se on, johon hän hetken purkin kylkeä luettuaa vastasi että kyllä. Sanoin, että onko apteekin myymä suolaliuos sitten samaa. Oli kuulemma.

Niinpä siis ostin ½ litraa suolaliuosta hintaan 2.72 euroa ja jätin koirien korvanputsausaineen 100ml hinnaltaan 13.10 euroa hyllyyn.

Taasko sanalla “koira” on hinnoiteltu tuotteita? Jos näin todellakin on, niin pitäkää tunkkinne.

suolaliuos